9. toukokuuta 2015

Äitinä äitienpäivänä

Millainen on hyvä äiti? Millainen on hyvä lapsuus? Millainen äiteinpäivän tulisi olla? Jokainen löytää varmasti lapsuudestaan paljon hyvää, moni äidin kanssa koettuna. Jokaisella toisaalta on varmasti omat kipupisteensä lapsuudessaan ja/tai äidin kanssa. Joku ei ole koskaan nähnyt äitiään, sai viettää liian vähän aikaa hänen kanssaan tai on huonoissa väleissä äidin kanssa. Moni on saanut kokea äitiyden ilot ja surut, toinen vain haaveilee niistä. Kaikilla on mielipide äidistä. Äitienpäivää voi mielestäni juhlia, vaikka ei itse olisikaan äiti, oma äiti ei ole enää elämässä fyysisesti läsnä tai on riitautunut äidin tai lapsensa kanssa. Tällöin toki päivä voi tuoda paljon muitakin tunteita kuin iloa ja onnea. Minä olen onnellisessa asemassa. Huomenna saan juhlia omaa äitiyttäni perheeni kanssa, mutta toisaalta saan jakaa ilon myös oman äitini kanssa.



Millainen oli minun lapsuuteni?
Minun äitini aktivoi meitä paljon liikkumaan ja ulkoilemaan. Vanhemmat antoivat meidän harrastaa ja saimme aina kaikki mahdolliset urheiluvälineet, vaikka muuten elimme niukasti. Asuimme isossa kodissa ja meillä oli iso piha. Joka vuosi kävimme jossakin reissussa pienellä budjetilla, useimmiten jossakin Suomessa. Tavaralahjojen sijaan sain aina isot syntymäpäivä-, nimipäivä- tai muut juhlapäivät. Äiti leipoi arkena usein ja herkkupäivä olikin lähes joka päivä. Ja ruoka oli maailman parasta. Ystävien ja sukulaisten luona vierailtiin tai he kävivät meillä viikoittain, siitä äiti piti aina huolen. Äiti myös aina kannusti ja tuki, erityisesti opintoihin liittyvissä asioissa. Kaikki nämä kuvastavat yhä äitiäni, lastemme isoäitiä. 

Minulla oli myös kolme mummua, kyllä kolme mummua. Äidinäiti, isänäiti ja äidin täti. Teinivuosina vietin mummoloissa paljon aikaa ja autoin heitä arkiaskareissa. Ehkä jotain meni nuoruudestani tämän vuoksi ohi, mutta uskon että sain elämääni myös jotain paljon syvällisempää. Nyt nämä kaikki ovat poissa, mutta olen iloinen, että sain viettää heidän kanssaan paljon aikaa ja esikoinen ehti nähdä heidät.

Kastejuhlani keväällä 1984, kun perheemme oli vasta nelihenkinen.
Millainen äiti minä olen? 
3-vuotiaan tyttäreni sanoin olen kaunis äiti. Liikuttavaa. "Äidin kanssa on kiva käydä kaupassa ja piirtää". On totta, haluan panostaa arkeen. Läsnäoleva äiti arjessa lienee lapsuudenmuistoissa tärkeämpi kuin huvipuistoreissut, matkat tai herkut. Perään tyttö kyllä lisäsi "äidin kanssa on kiva syödä sinappia". Kumpikaan meistä, äiti tai tyttö, ei tykkää sinapista, joten näin uskottavia juttuja kolmevuotias latelee... Äitys on ollut ihaninta aikaa elämässäni, mutta toki välillä uuvuttavaakin ja yksitoikkoista. Ihaninta on nähdä lasten aito ilo ja riemu. Ja tuo hauska huumorintaju. Uskon, että moni äidiltäni ja mummuiltani opittu ja peritty arvo siirtyy nyt sukupolvelta toiselle. On ihanaa, että saan olla luomassa omille lapsilleni lapsuudenmuistoja. Mutta oikeasti yritän vain olla ihan tavallinen äiti. Siinä on haastetta jo ihan riittämiin. 

Kullannuppuni mun. Äidin suurimmat lahjat.  
Millainen on meidän äitienpäivä?
Äitienpäivä on meillä perheen juhla, jolloin ollaan rennosti yhdessä ja käydään isovanhemmilla syömässä. Minusta on hienoa, että perheeni mahdollistaa minulle omaa aikaa edes hitusen joka ikinen päivä. Siksi äitienpäivän pyhitän täysin perheelleni. Etenkin miehelleni, joka mahdollisti äitiyteni ja antaa voimavaroja minun olla hyvä äiti rakkaille lapsillemme. 

Toivon saavani huomenna herätä siihen, kun lapset kömpivät sänkyymme tuoden itsetehdyn kortin ja itsepoimittuja valkovuokkoja. Sellaisia olivat lapsuuteni äitienpäivät. Sellaisia toivon omistani. Vihdoin tyttö osaa tehdä itse kortteja ja laskee öitä tuohon huomiseen tärkeään päivään. Isän rooli äitienpäiväjuttujen valmistelusta vähenee siis vuosi vuodelta. Mutta tiedän, että saan nauttia herkullisen aamiaisen mieheni loihtimana. Sellaisen mieheni on tehnyt jo 14 vuoden ajan jokaisena äitienpäivänä, vaikka olen ollut äiti vasta kolmena äitienpäivänä. Nyt ehkä lapsetkin jättävät aamiaiseen oman jälkensä. Äitienpäivänä voi siis juhlia niitäkin naisia, jotka vain toivovat olevansa joskus äitejä. Ketään ei pidä väkisin huomioida, toisen huomiointi on etuoikeus. On mahtavaa nähdä lasten into juhlavalmisteluissa. Juhlapäivän salaisuudet ovat pysyneet hienosti kolmevuotiaan suussa eikä lipsahduksia ole sattunut.

3-vuotiaan äitienpäivälahja isoäidille, suodatinpussiteline. Vasemmanpuoleinen on minun parikymmentävuotta sitten äidille tekemä. Vähän oli kärsinyt, joten äitini toivoi uutta. Lisää äitienpäiväaskartelujuttujamme täältä.


Hyvää äitienpäivää kaikille!

P.S. Vietän huomenna somettoman päivän. Hikiliikkujaa voit kuitenkin seurata Facebookissa ja Instagramissa. Pyhitän huomisen päivän vain ja ainoastaan perheelleni.

5 kommenttia:

  1. Ihana ystävä! Kiitos kun osallistuit haastepostauksen tekemiseen. Voisinko lainata jotain sun kuvaasi kun tekisin ens viikolla äitienpäivähaasteesta koontipostauksen?

    VastaaPoista
  2. Kaunis kirjoitus äitiydestä! Suodatinpussiteline on ihanan iloinen lahja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!