Kolmen viikon uimakoulu

Thaimaan huoneistomme pihalla oli melko täydellinen uima-allas. Isossa altaassa yletti aikuinen pohjaan. Pienessä altaassa yletti puolestaan meidän vajaa metrin mittainen kolmevuotiaamme. Aurinko lämmitti altaan päivisin noin 30 asteeseen. Ja koska lomasesonki ei ollut huipussaan, altaalla sai olla useimmiten ihanan rauhassa. 

 Satoja hyppyharjoituksia

 Sisarusrakkautta

Oma terassi ja rauhallinen piha-alue

Pituutta isolla altaalla oli noin 12 metriä, joten ihan hyvän treenin altaassa pystyi joka päivä toteuttamaan. Uimalasit olikin tämän reissun yksi tarpeellisimmista jutuista uikkareiden lisäksi. Kolmevuotias ui monta tuntia päivässä. Hän oppi miltei uimaan ilman apuvälineitä. Nyt sujuu jo noin metrin matka. Yksivuotias oppi puolestaan uimaan kellukkeiden avulla. Näitä taitoja täytyy ylläpitää Suomessa käymällä uimahalleissa tiheästi ja laittaa myös pihamme palju kevätkuntoon.

Meren rannassa oli niin kova tuuli ja virta, että tyydyimme siellä pääasiassa vain hiekkaleikkeihin ja aalloissa hyppimiseen. Merivesikin oli herkullisen lämmintä, reippaasti yli 20 asteista. Oli ihanaa, että yksivuotiaamme oppi leikkimään hiekkaleikkejä. Enää ei mene hiekka suuhun.

Ranta oli parhaimmillaan heti aamusta, jolloin tuuli ei ollut liian kova tai alkuillasta rannan mentyä vähän varjoon. Rannalla oli paljon varjosurffailijoita. Erityisesti laskuveden aikaan ranta oli mukava lapsille. 

Uiminen lämpöisissä vesissä, hiekka ja ranta olivat parasta Thaimaan antia koko perheelle.

Lisää juttua Thaimaan lomastamme pitkin kuluvaa viikkoa!

Vauva 1v

Vuoden vanha pikkuinen on jo yllättävän taitava vesseli. Meillä poika vei tänään roskan roskiin kun pyysin. Ymmärrys on jo hurjaa, vaikka sanoja ei vielä kauheasti tulekaan. 

Tiskikoneen tyhjennys on superhauskaa. Lusikka kerrallaan poika ojentaa niitä minulle ja riemastuu sanoessani "kiitos". Leikkikeittiössä poika tietää jo hyvin keittiövälineiden oikean käyttötarkoituksen. 

Kirjojen luku on mukavinta säkkituolissa. Suloista seurata, kuinka lapsi valisee ensin kirjaa. Taapertaa sitten mukavaan paikkaan ja alkaa lukemaan itsekseen. 

Nippelit ja nappulat kiinnostavat. Poika räplää yhtenään tietokoneemme nappuloita, kaukosäädintä ja kännyköitämme käsiinsä ne saatuaan. Kiva että tekniikka kiinnostaa, mutta välillä äitiä vähän ärsyttää... Onneksi myös pikkuautojen tekniikka kiinnostaa!

Tanssiminen on hauskan näköistä nytkymistä. Muistuttaa äidin kyykkytreeniä. Pyörähtelyjen jälkeen pienen pää on niin sekaisin, että voisi kuvitella lapsen olevan huppelissa. 

Pukeminen ja erityisesti kengät ovat alkaneet kiinnostamaan. Poika hakee yhtenään kenkiään ja näyttää ulko-ovea. Me sentään ulkoilemme kahdesti päivässä ja ulkona vaunu-unet päälle. Luulisi neljä tuntia ulkoilmaa riittävän...

Hoivavietti on voimakas! Nuket saavat paljon hellyyttä ja hoivaa osakseen. Kaikkein ihaninta vuodenikäidessä on saanani  toistuvat hellät halit ja märät pusut. Niin liikuttavaa! 

Vauvan kehitys, 10kk

Meidän poika oppi kävelemään 10 kuukauden iässä juuri ennen joulua. Nyt kolmen viikon treeni on tuottanut sen verran tulosta, että enimmäkseen meillä kävellään ja konttaus väistyy päivä päivältä. Meno on vielä suloisen haparoivaa ja tömpsähdyksiä tapahtuu usein! Kengät jalassa kävely ei huvita, tietysti paksu talvivaatetuskin vähän haittaa. 

Vaikka osa on kauhistellut, kuinka poika oppi kävelemään näin varhain, minusta tämä on pelkästään hyvä asia. Poika on luonteeltaan hyvin rauhallinen. Minun käteni saavat vihdoin hieman lepoa, eikä reilun 11 kilon pakkausta tarvitse kantaa ja nostella joka paikkaan. Itse olen oppinut kävelemään 9 kk iässä, mieheni tasan vuoden ikäisenä, samoin tyttäremme juuri yksivuotispäivänään. Hassua, voiko fyysinen kehitys olla näin perinnöllistä? Kai tämä on enemmän sattumaa!

Kävelyn lisäksi poika on oppinut taputtamaan ja vilkuttamaan. Hän tekee nämä jo pyynnöstä, ilman mallia. Lisäksi hän pitää nyt erityisen paljon eläinten äänistä, joita ääntelemme sekä nukkeleikeistä. Hän on myös oppinut itse syömään lusikalla, vasemmalla kädellä. Vasenkätinen? Mieheni suvussa kulkee vasenkätisyys. Poika on siis parin päivän päästä 11 kuukautta. 

Kerään, keitän, survon, syötän

Poikamme on tosi kova syömään. 2-3 tunnin välein menee 2-3 dl sosetta. Aika iso osa päivästä kuluu siis tällä hetkellä ruoanlaittoon. Yritän tehdä itse mahdollisimman paljon ruokia; kolmen kuukauden aikana on mennyt pojalle ehkä 10 valmisruokaa. Kerralla valmistan muutamalle aterialle ruoat, en pakasta ruokaa. En oikein edes ymmärrä tämän lapsen kohdalla, mikä järki olisi pakastaa suositeltuihin jääpalamuotteihin, kun kerralla ruokaa menisi koko muotillinen...

Puolukkapuuron valmistusta. 

Marja-/hedelmäsoseet pyrin tekemään kauden jutuista, koska se on helpointa ja edullista. Lähiaikoina tarjolla on ollut kiisseliä omenasta ja/tai puolukasta. Itse kerättyjä tottakai. En siis hinnoittele omaa aikaani metsässä, se on ennemminkin terapiaa. 

Hedelmäsoseita menee aamulla ja illalla puuron kanssa sekä välipalaksi.  Muutoin teen juureksista ja lihasta/kalasta/kanasta/munasta sosetta. Näitä on helpompi tehdä kuin hedelmäsoseita, koska voi ottaa ruokaa sivuun meidän muiden ruoasta ennen maustamista. 

Kauniin väristä! Omenaa ja puolukkaa. Sopii myös aikuiselle sellaisenaan tai rahkan sekaan. 

Puolukkametsässä oli kaunista. Otin metsään esikoisen mukaan. Riittävän syvälle metsään mentyä, tyttöä alkoi pelottaa. Oli hyvä hetki pysähtyä mättäälle juttelemaan, ettei metsässä tule mörköjä vastaan. Mutta kyllä siellä lintuja, muurahaisia ja hirviäkin saattaa nähdä ja pelästyä joskus eläinten rapinaa. Metsässä tarpominen on niin lapselle kuin aikuisellekin hyvää liikuntaa mm. tasapainoilun vuoksi. 

Puolukkametsässä

Miksi teen ruoat itse?

- Emme syö itsekään juuri eineksiä, joten en halua vauvanikaan niitä syövän. 

- Tiedän tasan tarkkaan mitä vauvani syö, kun teen ne itse. 

- koostumus ja haju on kotitekoisissa miellyttävämpi 

- Pitkällä juoksulla rahallinen säästö. Esim. 8 kk valmisruoat maksavat noin euron. Eurolla valmistan ison määrän itse ruokaa. Vauvan puuroissa on mielestäni hurjin hinta; noin 3€ pieni paketti, kun tupla-tripla määrän normaalia puuroa saa noin eurolla. En tosin ole huomioinut tässä sauvasekoittimen hintaa...

- Ei tarvitse raahata lasipurkkeja kotiin ja kotoa keräykseen. 

Unikoulu

Pojan (7kk) ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen unikoulu on takana. Kaksi viikkoa meillä vanhemmilla meni aikamoisessa väsymyskoomassa. 

Miksi aloitimme unikoulun?

Poika on alusta asti nukkunut omassa sängyssä. Se ei ollut siis ongelma, toisin kuin esikoisen aikaan. Itse en olisi varmasti vieläkään aloittanut huudatusta, mutta mieheni toivoi sitä. Tai ei huudatusta vaan parempia öitä minulle. Miestä itseä ei juuri väsyttänyt pojan heräilyt, hänhän osasi yöllä nukkua. Yli puolivuotiaan ei kyllä totta totisesti tarvitse herätä syömään neljästi yössä. Olimme nähneet, että poika pärjää vaikka vain yhdelläkin syötöllä, kun äiti ei vain joka inahdukseen herää ja työnnä tissiä suuhun. Minua eniten ärsytti, että poika söi yöllä niin hyvin, ettei aamulla puuro maistunut. Vasta lounas upposi taas hyvin. Meidän kodissa ei valitettavasti ole pojalle omaa huonetta ja siskon huoneeseen emme poikaa halunneet viedä herättämään häntä. Sängyn ympärillä ei ole mobileita, leluja tms. virikkeitä. Ainoastaan kuvioitu tapetti. Ennen unikoulua poika siis heräsi yleensä neljästi syömään, mutta nukahti aina heti ruokailun jälkeen. Yöunet klo 20.30-8, päiväunia yleensä kolmet 30-40 min kerrallaan. 

Unikoulu 1

Esikoinen nukkui kanssamme meidän makkarissa ja vauva yksin lastenhuoneessa. Nukkumaan vauva kävi iltaisin klo 20. Nukahti itsekseen sänkyyn. 

1. Yö

Klo 00.30 Huutoa noin 30 min. Sydämeni pakahtuu. Lopulta vauva rauhoittuu isän hyssyttelyyn. Annettiin vettä. Välillä minäkin hyssyttelin sylissä vauvaa, niin dramaattista huuto oli.  

Klo 4 maitoa

Klo 6 maitoa ja heräsi 

2. Yö

Klo 00.30 huutoa n 10 min. Hyssyttelemällä uneen. 

Klo 4 maito 

Klo 7 heräsi

3. Yö

Klo 00.30 paijailulla uni jatkui

Klo 4 syöttö

Klo 7 heräsi 

4. Yö

Molemmat lapset samassa huoneessa keskenään. 

Klo 00.30 tutti suuhun ja asento paremmaksi

Klo 04.30 syöttö

Klo 06.00 syöttö ja viereen

Klo 09.30 heräsi 

5. Yö = paluu lähtötilanteeseen

23 syöttö

03 syöttö

04 viereen

08 heräsi

Huusi herätessään niin julmetun kovaa, että oli pakko mennä antamaan maitoa, ettei herätä esikoistakin aivan totaalisesti. Vauvalle tuli flunssa. Ei ole mielestämme järkevää tuolloin unikouluttaa. 

6. Ja 7. yö: vauva meidän makkarissa ja sai maitoa herätessään neljä kertaa...

Unikoulu 2

1. Yö. 

Mies vauvan kanssa. Minä esikoisen huoneessa. Korvatulppien lisäksi välillä vielä lasten Peltoritkin päässä. 

Klo 22 huutoa n. 30 min. Välillä vettä. Välillä sanottiin vain "Nyt nukutaan". 

Klo 02.30 noin 90 min huutoa. Välillä hissukseen. 

Klo 7 maitoa. Söi vain vähän. 

Klo 8 heräsi. 

Päivällä 30 min + 3 h päiväunet. Vähän nuhainen vielä. 

2. yö

Klo 19 nukkumaan 

Klo 2.30 vähän aikaa tuhinaa ja huutoa

Klo 5.30 tilkka maitoa ja viereen 

Klo 7.30 heräsi 

Päiväunet 20 min + 3h 

3. Yö

Klo 20 nukkumaan

Klo 00.30 2h kitinää. Välillä pitkiäkin hetkiä hiljakseen. Välillä huutoa. 

Klo 05.30 syöttö ja viereen

Klo 07.30 heräsi

Neljännestä yöstä eteenpäin

Klo 20 nukkumaan

Pari kertaa esim. klo 00 ja 03 kitinää, tutti suuhun. 

Klo 5.30 syöttö

Klo 7.30 heräsi

Ajatuksia

- Minä en olisi pystynyt tähän yksin. Onneksi minulla on ihana mies, joka tämän suhteen pysyi tiukkana ja oli vahvana minunkin suhteen. 

- Henkistä vahvuutta toi esikoisen unikoulukokemus, jonka onneksi olin kirjoittanut yksityiskohtaisesti ylös. Luettuamme sen (http://liikulapsenkanssa.blogspot.fi/p/unikoulu.html?m=1) tajusimme että tämä on juuri oikea hetki aloittaa unikoulu kuopuksen kanssa. 

- Sana unikoulu tuo ihan fyysisesti minulle pahan olon. On kamalaa huudattaa lasta. Sydämeni murenee pieneksi hipuksi lapsen huutaessa varsinkin ensimmäisenä yönä. Kun lopulta näkee miten paremmat yöt tuovat päiväuniinkin ryhtiä ja lapsi on kaikin puolin virkeämpi, pienen kitinän sietää seuraavinakin öinä. 

- Ajatus, että opetamme ja kasvatamme lasta, tuo henkistä helpotusta. 

- Päiviin kannattaa varata vanhemmalle lapselle itsenäistä tekemistä tai antaa luvan katsoa lastenohjelmia, jotta saa itse hengähtää. 

- unikoulun jälkeen yöunet klo 19.30-7.30, päiväunia useimmiten kahdet yhteensä noin kolme tuntia. 

- Päivisin rinta on taas alkanut maistumaan (viimeisen kuukauden joi maitoa oikeastaan vain yöaikaan) ja muutenkin poika syö hyvin. 

- Parasta unikoulu olisi toteuttaa miehen loma-aikaan, jotta muu perhe voisi lähteä pois kotoa muutamaksi yöksi ja mies saisi päivisin levätä riittävästi. Meillä ei nyt tähän ollut mahdollisuutta. Mutta mieheni sanoin: "mieluummin kaksi viikkoa väsyneenä kuin puoli vuotta". 

Väsyttää

Ennen lapsia luulin tietäväni, mitä väsymys on. Mutta taisin aliarvioida sen pahasti. Tänään väsymys otti minusta vallan. Jopa sormet tuntuvat painavilta, sydän jyskyttää, unohdan kaiken, päivässä kuluu pannullinen kahvia (normaalisti en juo lainkaan), lenkkeillessäkin meinaan nukahtaa pystyyn, syön sokeripitoisia herkkuja kuin koira uutta luuta, jotta edes verensokerin nousu piristäisi. Mutta eipä juuri piristä. 

Miksi?

Ensin poika heräili vähintään neljästi yöllä syömään. Sitten aloitimme unikoulun. Kunnes koko perhe oli vuoron perään ja yhtä aikaakin sairaina. Sitten taas uusi unikoulu. Ja siinä välissä missä kuopus ei huuda vaatiakseen yömaitoa, esikoisella särkee jalat. Vähempikin saa vanhemmat väsyneiksi. Miehenikin on kuin elävä haamu. Unikoulusta pian lisää. 

Mitä tehdä?

Yritän sopia tapaamisia, ulkoilen, revin itseni väkisin liikkeelle. Raskaammat treenit on jätettävä, mutta vaunulenkit sopii. Kotona sisällä esikoinen saa katsoa lastenohjelmia normaalia enemmän. Kotitöistä teen vain pakolliset. Kuivan kesän jälkeen luonto on taas heräillyt henkiin. Se piiristää minua. Samoin iloiset lapseni ja äitikaverit. Tänään teimme retken lähimetsään tutkimaan sieniä. 

Väsymyksestä huolimatta, kuten viime viikolla kirjoitinkin, olen onnellinen. Yritän olla armollinen itselleni ja antaa kehon levätä. Mutta en osaa nukahtaa, vaikka väsyttää. 

Sadepäivän ilo

Tänään vettä on taas tullut täällä Espoossa aivan kuin saavista kaatamalla. Ja meidän perheestä kaikki on enempi tai vähempi flunssassa. Mutta ulkona aika kuluu lasten kanssa nopeasti ja kitinää on vähempi. Ruokakin maistuu lounasaikaan paremmin ja päivälevolla esikoinen jaksaa pidempään kuunnella kirjoa kuin ulkoilematta. Nukahda hän ei kuitenkaan rohkene... 

Ensi viikolla meillä juhlitaan virallisesti 3-vuotissynttäreitä, mutta juhlinta aloitettiin jo viime viikolla, kun tytön kummit kävivät kylässä. Kauan toivottu sateenvarjo tuli pihaleikkeihin juuri sopivaan aikaan. Kiitos kummit! Hello Kitty sateenvarjo Beliziasta.

Sadekelillä lapset tuntuvat keksivän ne hauskimmat leikit ja löytävät kaikki pienetkin lätäköt. Tänään pikkuneiti leikki pitkään aivan yksin, kunnes löysimme seuraa. Ei me välttämättä kauaa ulkona olla, joskus puolituntiakin raitista ilmaa saattaa riittää. Mutta tänään miltei koko ajan kaatosateessa vietetyssä ulkoilussa kului tunti. Hyvissä varusteissa, niin lapsilla kuin itsellänikin, sade ei juuri haittaa.

Ja sateenropinassa on ihanaa pikkuveljen nukkua. Tänään vaunut oli vietävä kuitenkin sateensuojaan, kun ropinan sijaan kävi aikamoinen pauke. Harmi, että Emmaljungan sadesuojan kuminauhat ovat onnettomat. Olisi varmaan silloin heti alkuun jo pitänyt reklamoida asiasta. Sinnikkäästi olen vain vaihtanut rikkoutuneet. Nyt suoja on solmussa vaunujen yläosasta löystyneen  kuminauhan vuoksi.

Vauvanruokaa

Keitän joka päivä puolivuotiaalle vauvalle aamu- ja iltapuuron. Lisäksi noin joka toinen päivä teen hänelle itse kasvissoseen ja marjakiisselin. Yhdellä kertaa valmistan kasvissosetta 3-4 ruoalle (esim. lounas, päivällinen, lounas). 

Kasvissose esimerkki

1/2 bataatti

1-2 porkkanaa

2 perunaa 

Kukkakaalia

Parsakaalia

Lihaa, kanaa tai kalaa 

Loraus oliiviöljyä tms. 

Keitä vihannekset, kaada keitinvesi pois, survo sauvasekoittimella aivan hienoksi. Lisää joukkoon aina juuri ennen tarjoilua korviketta, jotta soseesta tulee sopivan löysää. 

Marjakiisselit 

Vettä

Perunajauhoja 

Marjoja 

Teen alkuun vesikiisselin. Siis kiisselin vedestä ja perunajauhoista ihan mututuntumalla. Lisään sekaan sokerista huuhdellut marjat ja survon. Valmista. Aikaa kuluu ehkä 10 min. 

Meillä ei ole ollut allergioita itsellä eikä esikoisella. Siksi olen uskaltanut tarjota vauvallekin kaikkea heti, välillä isojakin määriä ilman maistatteluja. Mitään oireita ei ole tullut nytkään. 

En pakasta ruokia. Reissuun otan oman ruoan mukaan ja ruoan viereen pienen kuulerin, jotta se pysyy kylmänä. Ja tottakai välillä valmiit ovat reissussa helppoja. 

Sisarusten vauva-ajan erot

Joka päivä yllätyn, ihmettelen ja iloitsen, kuinka sisarukset voivatkin olla niin erilaisia. Olin kuopuksen raskausaikana kovin ahdistunut, koska mietin omia voimavarojani olettaen uudenkin tulokkaan olevan vaativa. Niin, vasta jälkikäteen ymmärsin, että rakas tyttäreni on ollut vauva-aikanaan vaativa vauva. 

Poika syö kaikkea mitä vain tarjoan, tyttö vähän pisti vastaan vihannessoseiden kanssa, olisi vain syönyt marjoja. Tai oikeastaan vain tissiä. 

Poika on päättänyt lopetella rinnasta syömisen. Se kelpaa enää oikeastaan vain öisin. Tytön kanssa jouduimme vuoden ikäisenä lopettamaan rintaruokinnan huudon kanssa. Tissiä olisi haluttu suuhun noin kahdeksan kertaa päivässä ja sama määrä yöllä. Siitä joku voi laskea, ettei tauot pitkiä olleet. Joku suorastaan asui minussa kiinni. Huoh!

Poika katsoo mieluusti telkkaria, tyttö kiinnostui siitä vasta yli kaksivuotiaana. 

Poikaa kiinnostaa lelut, tyttöä ei kiinnostanut ne vauvana lainkaan. 

Poikaa kiinnostaa kirjat ja jaksaa kuunnella niitä pitkiäkin hetkiä. Tyttöä alkoi kiinnostamaan vasta miltei kaksivuotiaana! 

Poika yrittää kovasti päästä liikkeelle keinolla millä hyvänsä. Tyttö nautiskeli ja oppi ensin istumaan, sitten konttaamaan, mutta ryöminyt ei lainkaan. 

Pojan kanssa tulee ulkoiltua hieman eri tavalla. Esimerkiksi hiekkalaatikolla on oltu jo nyt puolivuotiaana, kun taas tyttö oli vasta lähempänä vuoden ikää. 

Päiväunille nukutus onnistuu pojan kanssa sisällekin. Tytön kanssa se ei tullut kuuloonkaan. Itseasiassa poika nukkuu jopa tunnin puolitoista sisällä, ulkona usein vain 20-30 minuuttia. Tyttö nukkui vaunuissa unet, kunhan vain työntelin niitä. 

Kylvyssä poika sätkii ja pärskii jaloillaan aivan mahdottomasti. Tyttö vain nautiskeli ja läpsytteli välillä käsiään veteen. 

Pojan kanssa nukutus kestää hetken, tytön kanssa notkuimme sängyn reunalla tuntitolkulla. 

Yöllä poika herää 3-4 kertaa, tyttö heräili helposti 5-8 kertaa! 

Esikoisen vauva-ajasta muistan vain jatkuvan kitinän tai huudon. Nyt päivät täyttyvät iloisesta naurusta ja liikkumisen äherryksestä. Tottakai välillä vähän itkettääkin. 

On ihanaa saada kokea kaksi aivan erilaista vauva-aikaa. Ja mieluummin näin päin, että esikoinen oli vaativa ja kuopus helpompi. Toki nyt olemme vanhempinakin viisaampia. Mutta en halua valittaa kauheasti edes noista yöheräilyistä, niitähän on nytkin aika paljon, mutta tiedän kuinka väsyttävää on kun niitä on vieläkin enemmän. 

Molemmat lapset ovat meille todella rakkaita! Ja nyt ymmärrän, että lapsia täytyy kasvattaa yksilöinä. Jos kasvattaisin heitä samalla tavalla, heidän eronsa vain korostuisi. Olen niin kiitollinen lapsistani, ettei sanat riitä sitä kuvaamaan.