Kaunis vauva-arki

Rakastan niin kukkia. Juuri nyt meidän koti on täynnä kauniita kukkia. Tässä vain osa kukkaloistostamme:

Ja kyllä ihan arkiset vauva-asiatkin näyttävät juuri nyt ihanan kauniilta.

 

Tuossa äitiyspakkaukseen tuunatussa sängyssä ei vauva kyllä vielä ole juuri nukkunut. Nukumme kuopuksen kanssa perhepedissä. Mutta on se pitsinen sänky kaunis vanhan työpöydän päällä.

Sisaruslahjat

Mahdollisen mustasukkaisuuden estämiseksi kyselin ennakkoon neuvoja muilta perheiltä, joihin oli äskettäin syntynyt toinen lapsi. 

Saksassa asuva tuttavani kertoi siellä olevan tapana, että sisarukset antavat ensitapaamisella toisilleen pienet lahjat. Vaikka en pidä tavasta, että jos toisella on synttärit, saa toinen/muutkin lohdutuslahjan, ajattelin kokeilla tätä neuvoa. 

Esikoinen oli ihastunut IKEAn kuivakukkiin, joten hän sai pikkuveljeltään lahjaksi kuivakukkakimpun. Vauva sai puolestaan isosiskoltaan kirpputorilta löytämänsä ilmaisen nallen. Yritin kaupoilla ehdotella vaikka mitä leluja vauvalle lahjaksi, mutta ne eivät tytölle kelvanneet. Tästä nallesta hän ei puolestaan luovuttanut vaikka yritin. Niinpä suostuin hänen tahtoonsa, häneltähän sen lahjan piti ollakin. Ekologinen tyttö! 

Meillä vauvan syntymä ei ole aiheuttanut pienintäkään merkkiä mustasukkaisuudesta. Olisimme siis voineet unohtaa tällaiset sisaruslahjat, mutta tulipa kokeiltua. Isosisko haluaa osallistua niin kovasti pikkuveljen hoitoon. Ja hän on tyytyväinen ja kokee itsensä tärkeäksi esimerkiksi, kun saa tuoda äidille imetystyynyn tai avata valmiiksi vaipan. 

Kotiin!

Vauva vain nukkuu, syö ja kakkaa! Olemme saaneet superkiltin pojan, ainakin näin alkuun. Välillä vain hymyillään ja ihmetellään toisiamme. 

Pitää palautella mieleen vanhoja juttuja. Esim. navan puhdistus oli ihan unohtunut. Samoin, kuinka kipeiksi rinnat tulevat, kun maito nousee. Kyllä tämä tästä... Nyt on kyllä moninverroin helpompaa, emme stressaa turhista. 

Onneksi isosisko on ollut todella innoissaan pikkuveljestään. Hän auttaa meitä monessa asiassa ja haluaa osallistua ja seurata kaikkea vauvaan liittyvää. Yht'äkkiä esikoinen on myös oppinut leikkimään pidempiä hetkiä yksistään. Välissä vietämme toki aikaa vain esikoisen kanssa, jotta hänkin saa riittävästi huomiota. 

Oli ihanaa nukkua viime yö omassa sängyssä kolmen sairaalassa vietetyn yön jälkeen. Sairaalassa huonekaveri oli oikein mukava, mutta kuorsasi niin, että seinät tärisi. Ja kun hän oli hereillä, höpötti koko ajan pojalleen. En saanut nukuttua kuin 8 tuntia kolmen vuorokauden aikana. Nyt olo on taas virkeä! 

Isosisarus ja vauva

Olemme ottaneet 2,5-vuotiaan esikoisemme aktiivisesti mukaan vauvan odotukseen. Toisaalta se on ollut hyvin helppoa ja luontevaa tytön voimakkaan hoivavietin vuoksi. 

Alkuun vain juttelimme esikoiselle paljon tulevasta vauvasta. Kerroimme, että vauva syntyy helmikuussa, sitten kun on lunta. Arvatkaapa vain, kuinka kovasti tänä talvena lunta odoteltiin?

Muutimme jo muutama kuukausi sitten nukkumaanmenorituaaleja. Jostain syystä lapsi oli kesän jälkeen oppinut aamuyöstä köpöttelemään viereemme jatkamaan uniaan. Se oli ihanaa, mutta siitä oli luovuttava. Sänkyymme ei tulisi mahtumaan neljää! Yöllä lohduttajaksi kelpasi ennen vain äiti, nyt isikin kelpaa! Viikon työllä selvittiin tuosta. 

Palautimme päivärytmimme osittaisen päiväkotihoidon jälkeen mahdollisimman säännölliseksi tulevia rutiineja helpottamaan. Jo nyt meillä on hetket, kun leikimme yhdessä ja erikseen. 

Loppuaikoina tyttö on tunnustelut kymmeniä kertoja päivässä vauvan liikkeitä paljaalta iholta, halaillut, jutellut ja laulanut. Kysellyt, milloin vauva synnyt? Ollut paljon masun lähellä. 

Olemme lukeneet vauvakirjaa tytön ensimmäisestä vuodesta sekä käyneet vauvaperheissä kylässä ja ihmetelleet, kuinka paljon vauva on kuvissa ja oikeasti äidin tai jonkun muun sylissä. Viimeksi tällä viikolla ihmettelimme naapurin alle viikonikäistä tyttöä. Vielä kesällä tyttö oli vähän mustasukkainen, jos minä otin vieraan vauvan syliini. Nyt se on jo jäänyt. 

Olemme katselleet, kuinka vauvat syövät tissiä ja vaippoja vaihdetaan. Tyttö hoitaa omia nukkejaan kuin vauvoja; ne itkevät paljon, ovat sylissä ja vaippaa vaihdetaan vähän väliä. Lapsella on oltava kaikki samat tarvikkeet kuin vanhemmillakin vauvan hoitoon liittyen. Tällä viikolla hän kaivoi laatikosta itselleen valmiiksi vaipanvaihtoalustan. 

Olemme valikoineet vauvalle leluja esikoisen vanhoista leluista. Myös jotkin astiat jo odottavat vain vauvaa. 

Olemme yrittäneet opettaa lasta odottamaan. Kohta siihen joutuu pakosti. Tämän varjopuoli on se, että myös lapsi on opettanut äidin odottamaan: "kohta äiti!" on varsin yleinen kommentti nykyään äidille. 

Isän rooli on kasvanut nyt suureksi kaikissa lapsen touhuissa: isä kelpaa mukisematta leikkeihin, pukemiseen, iltatoimiin jne. Äiti ei enää pysty tai jaksa kaikkea masunsa vuoksi tekemään (oikeasti monesti pystyisi, mutta olemme opetelleet, että aina ei pysty, vaikka äiti olisikin lähellä).

Olen yrittänyt selvittää myös meidän vanhempien tulevaa merkitystä esikoisen käytökseen. Olen kuullut, että koska isosisarus "menettää" äidistään ison osan vauvan syntymän myötä, isän rooli vain kasvaa. Hankalia ovat kuulemma tilanteet, kun isä on kaksistaan lasten kanssa ja isän huomio meneekin kahdesta lapsesta vain vauvaan. Lapselle tulee pelko menettää isänkin huomio. Tätäkin olemme yrittäneet opella nukkejen kanssa. Ja ihan vain juttelemalla: äiti ja isi rakastavat molempia lapsiaan. 

Olemme mielestämme nähneet aika paljon vaivaa vauvan tulon valmisteluun isosisaruksen näkökulmasta. Kohta näemme, onko sillä ollut mitään merkitystä...