31. lokakuuta 2013

Raskauden sokerirasotuskoe

Kuvittelin yön ennen sokerirasituskoetta olevan pahempi, koska edellisenä iltana oli pari tuntia jumppaa ja söin tosi kevyen iltapalan jumpan jälkeen. Yöllä heräsin kerran ja kesti kyllä aika kauan saada unen päästä kiinni nälän takia...

Jorvin labra aukeaa klo 7, joten menin jonottamaan hyvissä ajoin, jo ennen 7.30. Puolen tunnin jono, 7 ennen minua. Yksi tuli minun jälkeeni seuraavaan puolen tunnin aikana. Olisi siis kannattanut tulla vasta kahdeksalta, silloin ruuhka hellitti...

Puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsin labraan. Neuvolassa oli unohdettu sanoa, että tähän labraan pitää varata aika etukäteen. Onneksi suostuivat ottamaan minut, koska olin tietysti varannut aamupäivän tähän ja järjestellyt lapsen hoidon yms. valmistautunut. 

2,5dl 25-prosenttista vadelmanmakuista sokeriliuosta kahden minuutin aikana ei ollu niin paha kuin muilta olin muilta ymmärtänyt, mutta ei se hyväkään ollut. Olen muutenkin niin sairaan huono juomaan. Sitten alkoi odottelu ja aika ällö olo... Puolen tunnin jälkeen meinasi tulla ylös. Mutta nälän tunne lähti hyvin!

Tein töitä. Kello kahdeksan aikaan tuli taas ruuhkaa joka helpotti ennen yhdeksää. 

Tasan tunnin ja kahden kuluttua otettiin uudet verikokeet. Muuten vaan istuskelin. Onneksi ei ole istumatyö! Takapuoli oli jo tunnin jälkeen niin turta, että voi taivas. Toisaalta, pitäähän tämä 9 kg jossain jo tuntuakin! Tällä viikolla olen onneksi saanut useammalta kehuja, että hehkun raskaudesta!

Töihin lähtiessä kävelin lapseni päiväkodin ohi. Siellä hän leikki hiekkaleikkejä muiden kanssa iloisena. Oli aivan pakko pysähtyä hetkeksi ihastelmaan näkyä. Ehkä joku ajatteli minun tuijottavan ihan jostain muusta syystä lapsia...

30. lokakuuta 2013

Sadepäivän ilo

= Vesivärit. Maalaaminen 2-vuotiaan kanssa on jo ihan hauskaa ja innostuskin kestää jopa vartin verran! Sitä varten viitsii välineet kaivaa jo esillekin. Vielä vuosi sitten maalausintoa riitti ehkä 5 minuuttia... Vanha t-paita toimii muuten hyvin essuna.




27. lokakuuta 2013

Raskauden mieliteot

Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana minua ällötti kaikki kanaruoat ja piimä. Pystyin kyllä syömään muiden tekemää kanaruokaa, mutten voinut kuvitellakaan ostavani sitä itse, saati valmistaa. Kaikkea terveellistä sen sijaan teki mieli ja herkut jäi luonnollisesti pois. Olen oikeasti ihan valtava herkkuperse! Myös kahvi rupesi ällöttämään, tosin en juonut sitä ennenkään kuin enintään puoli kuppia päivässä.  

Minun on ollut muutenkin helppo alkaa odottaa vauvaa, kun en ole joutunut tekemään isoja muutoksia arjessa: en vähentäämään kahvinjuontia, en lopettaamaan tupakointia, en lisäämään liikuntaa tai laihduttaa. Oikeastaan vain herkkuja oli hyvä vähentää, se tapahtuikin luonnollisesti ja iltanapostelua olisi jo pitänyt rajoittaa selviksi aterioiksi, mutta siinä en ole onnistunut... Tuntuu että tankkaan koko illan klo 20 jälkeen. Eipä siis ihme jos vauvakin tankkaa iltaisin synnyttyään...

Toisen kolmanneksen aikana iski himo suklaaseen. Parin viikon ajan söin sitä puoli levyä päivässä! Nyt jo ajatus taas ällöttää. Oikein mikään herkku ei houkuta. Syön niitä vähän väkisin... Maha tuntuu räjähtävän, ehkä ne siksi jäivät. Nyt on alkanut närästämään muutamana iltana. Satsumoita menee puoli kiloa päivässä! 


Viimeistä kolmannesta odotellessa. En muista ensimmäisen raskauden viimeisten kuukausien ruokailusta muuta kuin että söin aivan sairaasti tuoreita mustikoita päivittäin. Talvivauvaa odottaessa taidan valitettavasti syödä vain ulkomaisia hedelmiä pakastemarjojen lisäksi...

26. lokakuuta 2013

Iloista Halloweenia!

Halloween-askartelua
Osa 1: kortit

Äidin osuus: verkko + kirjoitus. Lapsen osuus: tarrojen liimaus.
 

Tarrat Tiimarista.

25. lokakuuta 2013

2-vuotiaan säästöt

Tyttö sai tällä viikolla säästöpossun tai siis säästömajavan. Isi antaa kaikki hilut pikkuiselle ja voi sitä säästämisen riemua!

Mitä ostat säästöillä? 
- Maitoa! 

Ei hullumpi säästön kohde, vaikka kyllä meillä ihan hyvin rahat nytkin maitoon riittävät! 


22. lokakuuta 2013

Toinen raskaus, rv 25

Olo on erilainen


25. raskausviikko on jo hyvässä vauhdissa. Olo on yllättävän raskas. Olen voinut koko raskauden paremmin kuin ensimmäistä lasta odottaessa, mutta olo on myös muistikuviini verrattuna erilainen. Olen pystynyt juoksemaan ja liikkumaan tehokkaammin pidempään, koska en ole telonut itseäni, kuten viimeksi ja olen pysynyt terveenä. Myös vuodenaika vaikuttaa. Viimeksi syntyi alkusyksyn vauva, nyt tulee talvivauva. Liikuntamuodot ovat nyt aivan erilaiset.

Tässä raskaudessa tuntuu, että kävelen kuin norsu. Vaapun puolelta toiselle, mitä en ole aiemmin raskaanaolevissa oikein voinut ymmärtää. Nyt olen itse sellainen. Olen myös ihmetellyt, miksi sitä vatsaa pitää koko ajan hivellä ja sivellä, kyllä muutkin näkevät ilman sivelyä, että olet raskaana. Ensimmäisessä ei siis ollut tarvetta ainakaan julkiselle sivelylle. Nytkin olen sitä pyrkinyt välttämään, mutta vauvan potkut tuntuvat aivan erilaisilta ilmeisesti istukan paikasta johtuen. Nyt istukka on uloimpana vatsassa ja potkut tuntuvat sisäelimiini, viimeksi vatsan pinnalle. Jotenkin tuntuu, että oma käsi helpottaa ja rauhoittaa nyt lasta, tai ainakin omaa oloani.

Nyt on tullut mahasta kommentteja useasti. Maha näkyy niin selvästi, että vieraammatkin uskaltavat jo onnitella ääneen. Osa sanoo, että ompa pieni vielä, osa taas, että kylläpä se on jo kasvanut isoksi. Olo itselläni on että masu olisi vähän pienempi ja leveämpi kuin edellisessä tähän aikaan, mutta sisarukseni sanovat mahan olevan isompi. Jopa isompi kuin siskollani ihan loppuraskaudessa... Edellisessä raskaudessa mahan sanottiin olevan poikamaha, ulospäin isosti kasvanut. Tyttö kuitenkin tuli. Oma kokemus lähipiiristä on, että poikamasu on leveämpi ja tyttömasu eteenpäin isompi. Mutta eihän asia aina näinkään mene.

Kengät alkavat tuntua erilaisilta jalassa kuin ennen. Viimeksikin jalkani muuttuivat raskauden ajaksi ja palautuminen kesti useamman kuukauden. Muutoksen huomasi juuri kengistä. Esimerkiksi jalkaholvi laski selvästi. Nyt hyvätkin kävelykengät ovat aiheuttaneet taas vähän pidemmällä kävelyllä kipuja eri kohtiin sääriä. Taitaa olla jalan asento siis taas muuttunut ja nivelet löystyneet.

Kuvittelin muiden toisia raskauksia seuranneena, että raskaana ollessa esikoisen pukeminen, nostelu yms. olisi kamalan rankkaa. Ja kyllä se varmaan sitä onkin vielä myöhemmin. Toistaiseksi ei ole tuntunut missään, paitsi salipäivien jälkeen. Mutta olen kyllä välillä jo lapselle perustellut, että en voi nostella enää häntä, koska masussa on jo yksi vauva. Ja hokeehan hän itsekin useasti olen iso tyttö -mantraa. Ihan varmuuden vuoksi siis olen vältellyt nostoja, jos en loppuraskaudessa enää pysty lasta kantamaan ja auttamaan tarpeeksi.


Raskauden parhaat puolet


Parasta raskaudessa on, ettei tarvitse tyhjentää kissan hiekkalaatikkoa. Kissan ulostessa on toksoplasmoositaudin vaara. Se aiheuttaa lapselle mm. kuulo- ja näkövaurioita, joita ei välttämättä heti syntymän jälkeen edes huomaa. Oli ihan hyvä kerrata tämä itsekin tässä vaiheessa, kun raskaus on aika pitkällä. Hiekkalaatikon tyhjennyksen jätin heti väliin, kun raskaus selvisi.

Toiseksi parasta on iltapalaleivät, joita mieheni jaksaa minulle tehdä lähes joka ilta. Varmasti usein vasten tahtoaankin, mutta ehkä tämä on vähintä, miten hän voi osallistua oloni kohetamiseksi. Pelottavaa vain, että pidän rituaalia jo niin itsestäänselvyytenä, että maltanko koskaan sopeutua normaaliin arkeen...

Esikoisen nukutus oli pakko ottaa projektiksi raskauden aikana. Meillä siis nukahdettiin jopa tunnin vieressä notkumisen jälkeen. Nyt nukutus kestää alle vartin, mitä nyt iltasatuun kuluu aikaa. Ja jos lapsi joskus huutelee äidin perään, on lapselle voinut selittää, että vauva tarvitsee nyt masussa ruokaa, äidin on pakko mennä nyt syömään. Nyt nukutaan. Ja lapsi on aina tyytynyt tähän.


Liikuntani raskauden aikana


Olen pystynyt tosiaan liikkumaan suht normaalisti koko raskauden. Nyt juoksu on jäänyt ja vaihtunut reippaaksi kävelyksi. Tänään kokeilin juosta ehkä 200 metriä, mutta alkoi tuntumaan kohdunpohjassa inhottavalta. Tulee kova pissahädän tunne. Vauhdikkaita jumppia olen edelleen vetänyt ja käynyt niissä itsekin. Töiden puolesta jumppia on raskausviikolle 30 asti, mutta olen jo suunnitellut loppua kohden hieman kevyempää ohjelmaa. Uinti on alkanut tuntua 1 000 metrin eli noin 20 minuutin jälkeen ikävältä alavatsassa. Vesijuoksu ei oikein innosta.  

Salitreeni on mukavaa ja tuntuu hyvältä, mutta jalkatreeniä seuraavana päivänä selkä aina vähän vihottelee. En ole mikään voimanainen, enkä ole koskaan erityisemmin voimaa tavoitellutkaan, mutta nyt penkistä nousee  3 x 10 x 30 kg ja kyykkään 50 kg painoilla 3 x 12. Jalkaprässiä ja maastavetoa (40 kg) olen vähän keventänyt alaselän ja alavatsan vihottelun vuoksi.

Pyörällä olen kulkenut töihin 1-2 kertaa viikossa. Matka on 10 km/suunta ja siinä menee uudella pyörälläni vajaa 30 minuuttia. Näiden lisäksi tulee hyötyliikutta epäsäännöllisen säännöllisesti, esim. haravoitua, sienestettyä ja tehden puutarhatöitä, jotka nyt masun kanssa tuntuvat jo liikunnalta normaalioloon verrattuna. Aika monipuolisesti liikuntaa tulee siis näin raskaanaollessakin.

Päivän parhaat, 2v 1,5kk

Meillä oli ihan superhauska ilta oman perheen kesken. Saatiin nauraa ihan kunnolla.

Välipalaksi.
Käy joskus kokonainen kurkkukin!


Ulkona keinuessa.
Lapsi nauraa kikatti, kun isi antoi kovat vauhdit ja minä hyppäsin keinun edestä aina pois, kun keinu tuli minua kohti. Koko piha raikui iloisesta naurusta vartin ajan.

Muovailuvahaillessa.
Lapsi osasi jo kaikki värit. Niitä on ollut hyvä harjoitella muovailuvahapurkkien kansien avulla. Ja tänään lapsi sai veitsen muovaillessa, hienosti sujui heti leikkaaminen! 

Piilosta leikkiessä.

Lapsi: "yksi, kolme, neljä, viisi, kuusi"
Jee, vihdoin lapsi osaa laskea! Melkein ainakin. Johonkin aina unohtuu kakkonen...
Isi meni pienen pienestä oviaukosta pahvimökkiin piiloon. Sitten sinne halusi lapsikin. Ulos pääseminen olikin ihan oma operaationsa...





Iltapalapöydässä.
Isi: Isi lähtee nyt treeneihin. Mitä isi pelaa? 
Lapsi: "Koripalloa!"
Isi: "Ei! Isi inhoaa koripalloa! Isi pelaa salibandyä. Mitä äiti pelaa?"
Lapsi: "Korttia!"

Mistä nämä tulee? Ei olla pelattu korttia varmaan lapsen syntymän jälkeen. Eikä olla puhuttu koripallosta, saati katsottu sitä.

Ja kun isi lähti treeneihin, lapsi sanoi isin perässä "Buenos dias!" 

Hyvää yötä! Nyt käydään iloisina nukkumaan!


19. lokakuuta 2013

Kauppakassien purku

Meidän 2-vuotias rakastaa purkaa kauppakaseja. Hänestä alkaa olla jo ihanoikeasti paljon apua. Tämä lupailee hyvää pikkuveljen syntymää ajatellen. Tässä menee isin tuomat ostokset lähemmäs jääkaappia:





18. lokakuuta 2013

Pieni pianisti

Ihanaa, kun 2-vuotias on niin innoissaan pianon soitosta. Nykyään aina, kun menemme Isoäidin luo, hän haluaa hetken pimputtaa pianoa. Itselleni oli ajoittain vastenmielistä käydä pianotunneilla. Mutta onneksi kävin. Olen saanut vähän rytmitajua ja on ihan kivaa nykyään soittaa omaksi ja lapsen iloksi. Joskus vielä hankin pianon kotiimmekin, mutta sitä ennen pitää hankkia isompi koti!



Ja vähän jo joululaulujakin!

Syysloma Tallinnassa

Vietimme viikon syyslomasta kaksi päivää Tallinnassa lapseni, siskoni, äitini ja anoppini kanssa. Aikamoinen kokoonpano, mutta hyvin reissu meni suurin piirtein! Sählinkiä ennen matkaa oli Eckerö Linen lippujen kanssa, kun varaus meni Eckerön toimesta väärälle päivälle sekä Meriton Hotels´n hotellivarauksen kanssa, kun meille tuli yksi matkalainen lisää ja syyslomasesongin vuoksi varausta ei alkuun pystynyt muuttamaan. Yövyttiin siis Meriton Grand Conference & Spa -hotellissa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja riidoiltakin vältyttiin!

Kuvia laivamatkalta, jossa Jamkids-musiikkikoulu viihdytti lapsia lauluillaan ja soittimilla 
(rummut, kitarat, kanteleet, marakasit ja rytmikapulat):


Hotellissa lapsi kylpi illalla huoneen kylpyammeessa pari tuntia, antoi meidän koko reissuseurueelle kylpyläosaston suolasaunassa  suolahieronnan sekä nautti uimisesta 32-asteisessa vedessä, jossa pystyi hyvin
kahlaamaan (syvyys 40-60 cm). Hotelliaamiaiselta:


Isovanhemmat nauttivat kilpaa lapsen kanssa olemisesta ja hellivät lasta herkuillakin. Meidän 2-vuotias sai maistaa ekan kerran suklaata ja limsaa. Lisäksi tarjottiin jäätelöä, mehua ja riisisuklaata. Odotan jo innolla paluuta arkeen, koska aiemmin suklaalevyn on vain voinut kuitata, että "tämä on äitin juttu" tai "äitin lääke". Enää ei taida mennä lapselle läpi...
Tässä lapsen hieno limudrinkki:


Tuskaisinta oli laivasta ulos jonottaminen.
Ahdas, kuuma, känniläiset ja ei mitään tekemistä.
Kannattaa varautua hyvin!


 
Pari pientä vinkkiä Tallinnan kylpylämatkalle:
  • Eckerö Line ei kyllä ole mikään lastenlaiva. Leikkipaikka on olematon. Syysloman kunniaksi kahdesta kokoushuoneesta oli tehty piirustuspaikka ja musiikkihuone, mutta meidän pieni kaipasi kovasti pallomerta! Suosittelen mieluummin esim. Viikkaria.
  • Kosmetologihoidot kannattaa varata Tallinnasta etukäteen ja varmistaa vielä, että ovat oikealle päivälle. Minun osalta varaus oli vahingossa mennyt viikolla pieleen. Onneksi sain peruutusajan... Muuten voin kyllä suositella Viru Ilusalongia!
  • Vanhan kaupungin mukulakiville on hyvä varata kunnon käveykengät. Vaikka kengät oli muuten hyvät, niin pitkä matka mukulakivillä teki anopille valitettavasti kepposet.
  • Meriton Grand Conference & Spa -hotelliin on kohtalaisen vaikea päästä vaunuilla ilman portaita ellei halua kertää kohtuuttomasti. Löydettiin kyllä reitti, mutta se kulki osittain yritysten takapihoja pitkin... Toompean kukkulan alue, ei ole tarkoitettu vaunuille ja liikuntarajoitteisille.
  • Halvimmaksi tulee ottaa kylpylämatka suoraan Eckerö Linen kautta, ei erillisinä matkoja ja hotellia. Eckerön ns. Spa-matkana hintaan kuuluu yleensä enempi ruokia ja lisäksi hoitoja.
  • Meriton hotellin hintaan kuuluu vain aamu-uinti klo 8-11, muina aikoina uiminen maksaa 10-16 €. Ja tätä ei etukäteen hotellin sivuilta löydetty.

16. lokakuuta 2013

Lorutellaan


Aurinko, aurinko lettuja paistaa.
Hauska on auringon lettuja maistaa.
Kiipeän puuhun,
pistelen suuhun.
Loput voin heittää ukolle kuuhun.
Sitten käynpi nukkumaan.
Pikku massuni pullollaan!


Tätä ja sataa muuta lorua ja leikkiä käydään läpi iltaisin ennen nukkumaan menoa, potalla, saunassa, vaatteita pukiessa, ruoan jälkeen ja ihan koko ajan. Niin paljon kuin vanhemmat vain jaksavat. Ihanaa!

15. lokakuuta 2013

Jumpparata

Koska tänään ei päästy tosiaan Himpulat-jumppaan, niin tehtiin kotona jumpparata patjasta tyynyistä ja lakanasta.

Än - yy - tee - NYT!

Tämä oli nyt lemppari akrobatialiike

"Tasapainoilua" ja sipsuttelua lakanan päällä.

Vatsakeinu rahin päällä.

Lopuksi rakennettiin majoja ja luettiin 2-vuotis synttärikortit läpi. Lapsi halusi taas tietää, mikä oli tullut keneltäkin. Suurimman osan hän jo kyllä muistaakin...


14. lokakuuta 2013

Himpulat-jumppaa

Meidän pikkuinen kaksivuotias käy Himpulat-jumpassa isänsä sekä naapurin tytön ja hänen isänsä kanssa. Tämä on mukava isä-lapsi -harrastus meidän lapsillemme. Jumppa on varsin kallis, puoli vuotta maksaa 155 €. On ihanaa nähdä lapsen into, kun hän tulee jumpasta esittelmään taitoja minulle. Ja isäkin on aina iloinen jumpasta tullessa! Fiilistellään tällä viikolla kuvilla, kun ei päästä jumppaamaan syysloman vuoksi...




13. lokakuuta 2013

Tahmatassut

Matalalta paistava syysaurinko saa kodin näyttämään kovin likaiselta. Juuri viikko sitten pesin ikkunat ja jo nyt ne näyttävät tältä:



Vähän ehkä huonosti näkyy kuvissa, mutta kissan ja lapsen tassun jälkiä ne ovat täynnä. Saati kaikki muut pinnat... Huoh! Mutta antaa olla. Meillä on ihan perussiistiä aina.

12. lokakuuta 2013

Rentouttava lauantai

Anoppi vaatimalla vaati lapsemme viikonlopuksi hoitoon, kahdeksi yöksi. Eka kerta näin pitkä aika. Veimme siis tytön eilisten rapujuhlien päätteksi puolimatkaan.

Rapujuhlat olivat meille tänä vuonna jo kolmannet. Pikkuinen tykkää kovasti ravuista. Kallis maku! Minä söin rapuja rapujuhlissa ekan kerran yli 20-vuotiaana. Tyttö oli ensimmäisen karran rapujuhlissa 2 kuukauden ikäisenä... Isi ei vain ehdi kuorimaan rapuja sitä mukaan, kun lapsi niitä syö... "Papua, papua", tyttö hokee.

Nukuimme aamulla pitkään, yhdeksään! Päiväksi lähdimme mökille. Todella sumuinen aamu vaihtui ihanaksi auringon paisteeksi. Mökillä olimme vain, teimme kotiin takkapuita ja laitoimme mökkiä vähän talvikuntoon sekä saunoimme! Illaksi tulimme kotiin. Kyllä tuntui päivän tunnit pitkiltä, kun ei ollut pieni rytmittämässä päivää. Mutta kyllä sitä tuntuu, että elämä aika tylsää ilman lasta. Kiva oli kuitenkin rentoutua ihan toden teolla. Nautimme kauniista syksyisistä maisemista, raikkaasta ilmasta, takkatulesta ja kynttilöistä.






Huomista odottaen. Ihana saada lapsi kotiin ja touhuta taas hänen kanssaan!

10. lokakuuta 2013

Päiväunien lopun alku

Tässä on lopputulos, kun päiväunille ei suostuta käymään:


Kuva eiliseltä. Tänään lopputulos oli 40 minuutin raivohuuto pienestä hermostumisesta. Mikään ei auttanut. Yht'äkkiä vain ääni vaihtui kellossa.

Päiväunille käydessä 2-vuotias hokee "isotyttö, ei nuku!" Univastustusta saattaa kestää pari tuntia. Lopulta luovutan. Tai päiväkodin uniakin loppuu. Onpahan ainakin lapsi levännyt. Pari päivää sitten hän nukahti vaunuihin juoksulenkillä, eilen illalla lyhyellä automatkalla, eikä herännyt edes kun kannoin eteisen lattialle jatkamaan unia. Mielenkiintoinen vaihe tämäkin!

 Kuva juoksulenkin päätteeksi.

9. lokakuuta 2013

Ilta-flipperiä

Meillä on nyt pari iltaa ollut 2-vuotiaan kanssa vähän hankalaa. Toissapäivänä lapsi nukahti vasta klo 23 jälkeen parin tunnin flipperileikin jälkeen. Milloin oli pissahätä, kakkahätä ja milloin kuti-kuti-kutitti. Päiväkodissa lapsi jatkoi samaa päiväunille käydessä, vaikka unta oli yöltä takana vain 8 tuntia normaalin 11-12 vuorokausiunimäärän jälkeen.

Eilen mentiin samalla mallilla. Palautettiin lapsi 8 kertaa omaan sänkyynsä. Kuulemma kutitti taas, pelotti pimeys, ahdisti seuraavan päivän neuvola, johon äiti on menossa. Kaikki siis ihan päteviä syitä olla peloissaan ja huolia, johon aikuisen pitää puuttua. Mutta kuinka pitkään? Lapsi vain huomaa, että tuolla pelolla tai "pelolla" pääsee hetkeksi vielä äidin viereen ja pois sängystä. Puolen tunnin väsytyksen jälkeen lapsi nukahti yhdeksän jälkeen.

Tänään isi hoiti iltapuuhat, koska olin vetämässä jumppia. Kerran piti päästä taas pisulle. Nyt potta tuodaan sängyn viereen. Lapsi yrittää kyllä neuvotella pääsyä vessaan pisulle. Pissa tuli potalle sängyn vieressä ja unikin kohtalaisen helposti. Toivottavasti tämä loppuu pian. Sama ongelma on päiväunille käydessä, kotona ja päiväkodissa...

7. lokakuuta 2013

Vaatekaapin raskaussiivous

Raskaus pistää vaatekaapin aikalailla uusiksi. Edellisen kerran iso masu oli kesällä, joten masuni mahtui moniin väljiin mekkoihin ja kuumalla pidin usein legginsejä ja tunikaa. Taisin ostaa vain yhden mekon ihan varta vasten raskautta varten. Nyt talvivauvaa odottaessa tilanne on vähän toinen. Housut kyllä mahtuvat aika hyvin edelleen (rv 22). Muutamat tekevät tiukkaa reisistä. Mahaa ne eivät paina, kun ovat aina olleet niin väljät siitä kohdin. Ostin nyt kuitenkin parit raskaushousut. Isompi ongelma on paidat, jotka loppuvat kesken. Onneksi siskoni antoi muutaman lainaan ja muutaman kävin ostamassa. Eiköhän näillä selvitä hetki...

Kävin vaatekaapin tänään perusteellisesti läpi. Siirsin takariviin kaikki ei-päälle-mahtuvat odottamaan ensi kevättä. Ja eturiviin jäi varsin vähän vaatetta, mutta ihanaa, kerrankin kaapissa on tilaa. Seuraava projekti olisi siivota kaapeista tilaa vauvan vaatteille. Vielä vähän mietin huonejärjestystä, joten annetaan tuon projektin hetki vielä olla...

6. lokakuuta 2013

Syksyn hiusmuoti

Meidän pikkuinen kaksivuotias "siivoaa" vessan laatikkoa yhtenään ja tänään sieltä tarttui mukaan äidin hiuspannat...
Tässä syksyn kuumin hiusmuoti: