30. joulukuuta 2013

Reppuselässä

Meidän neiti (2v 3kk) viihtyy nyt reppuselässä ja osaa jopa ajoittain pitää talvivaatteista huolimatta kantajastaan kiinnikin. Tänään kävelimme Espoon Ikeaan (noin 1km) lapsi noin puolet matkasta selässä. Melkoista hyötyliikuntaa näin raskaana (rv 34)! 


Täytyypäs tehdä päivitys myös IKEAn mainiosta ulkoleikkipaikasta, kun seuraavan kerran käymme siellä valoisaan aikaan. Nyt kuvista tuli liian huonoja! 

29. joulukuuta 2013

Siivousurakka

Minun piti vain järjestää tila tulevan vauvan vaatteille, mutta urakka paisui kohtuuttomaksi. Kun yhdet tavarat siirtää pois toisten tieltä, on toiset siirrettävä pois muiden tieltä. Ja tämä urakka vain jatkuu... Tänään kävin läpi kylpyhuoneen, pyyhkeet, lakanat, pesuaineet, kosmetiikat, lääkkeet sekä vauvan tarvikkeet. Ensi viikolle jää vaatekaapit ja sekalainen askartelu yms tarvikekaappi. Keittiön kävin jo ennen joulua läpi. Kai tämä on sitä pesänrakennusviettiä...


On hyvä tietysti kerran vuodessa käydäkin kaapit läpi. Pelkästään kylpyhuoneesta tuli roskia parin kassillisen verran; vanhentuneita lääkkeitä ja purkkeja, laatikoiden sisältöjä pystyi yhdistelemään jne. Mieheni kysyi siivousurakan loppumetreillä, että tämän takiako lapsia hankitaan, että tulee kaapit siivottua? Vähän nauratti, melko heppoinen syy... 


Nyt meillä on varastot pullollaan tavaraa. Mutta poissa silmistä, poissa mielestä. Olen huono luopumaan oikein mistään. Inhoan kuitenkin kaikkea ylimääräistä esillä olevaa tavaraa. Kaupoillakin ahdistaa käydä tavatapaljouden vuoksi, vaikka monet asiat tai esineet olisivat varmasti hyödyllisiä tai vähintääkin ihania. 

28. joulukuuta 2013

Loppuraskausajan liikuntaa

Liikunta vain vähenee kun viikot lisääntyy. Nyt tuntuu, että "reippaat" kävelylenkit riittävät urheiluksi. Välillä vain 2-vuotiaan lapsen kanssa ulkoilukin tuntuu riittävän. Hassua ja vähän pelottavaakin. 

Pyrin käymään joka ilta tai vähintään viidesti viikossa kävelylenkillä. 20 minuuttiakin riittää. Ensimmäinen 5-10 minuuttia menee hyvin, sitten vauhti yleensä hidastuu entisestään. Teen lenkillä 5x20 askelkyykkysettiä. Muistan edellisestä raskaudesta, että vaikka raskausaikana reidet ja pylly näyttivät mukavan pyöreiltä, synnytyksen ja sitä myötä turvotuksen jälkeen takapuoli oli kuin kaksi lettua, jotka roikkuivat ikävästi. Nyt ajattelin ehkäistä tuon ja jumpata pyllyä ihan loppuun asti. Saa nähdä onko tästä apua. Salillakin treenaan aina jalat kyykyillä, tosin käyn enää kerran viikossa salilla. 

Siskoni kommentoi sivuprofiiliani jouluna seuraavin sanoin "aika muhkea takamus, takapuoli on yhtä iso kuin etupuoli!" Näinhän se näyttää miltei olevan: 


Painoa on nyt tullut noin 13 kg eli 25 % lisää. 80 kiloisella tämä painonlisäys tarkoittaisi 20 kiloa! 

27. joulukuuta 2013

Hauvavauvat

Kävimme tänään katsomassa kaverini Jackrusselin terrierin pentuja. Todella hienosti kaksivuotias silitti vauvoja ja ihmetteli pikkuisten pisuttelua. 




Ihana joulu

Aattona anoppilassa, joulupäivänä äidin luona sisarusten kanssa. Maha ähkytäynnä ihania jouluherkkuja ja tietysti "Taisto Mertsi" vie oman tilansa! Vietimme ihanaa ja rauhallista yhdessäoloa perheiden kanssa.


Serkkutytöt reippaasti pukin sylissä:



                                      34. Raskausviikolla




Lahjojen jakajat





Serkkupojan (5kk) auttaja:





Osat vaihtoon: pikkuinen kiltti koira:



24. joulukuuta 2013

22. joulukuuta 2013

Jazzjammailua

Hurjaa jammailua Kalle Salosen uuden Cat slide -CD:n jazzmusiikin tahdissa! Kyllä oli kuulkaas muuvit kohdillaan. Hyvää viihdettä aikuisille!





Yöllä kukun, enkä juuri nuku

Jokaöiset valvomiset alkaa olla kohtalaisen tuttu juttu jo ennen lapsen syntymää. Taas kukun toista tuntia kutitellen ihoani. Oli pakko jo ihan googlata "raskaus kutina". Viitannee raskaushepatoosiin eli häiriöön, jossa maksaentsyymien ja/tai sappihappojen pitoisuus veressä alkaa suurentua. Se todetaan   noin prosentilla raskaana olevista naisista. Maksahäiriö puhkeaa yleensä 30. raskausviikon jälkeen, eikä sen syytä tunneta. Minulla viikkoja taitaa olla 33-34. (Taas hyvin perillä...) Minulla kutinaa on koko kropassa, tyypillisimmin kutisee voimakkaimmin kämmenet, jalkapohjat ja vatsa. Raskaushepatoosin oireiksi luetellaan kutinan lisäksi yöunien häiriintyminen ja siten väsymys. Ilmankos meikäläisellä on ollut jokseenkin koomainen olo lähiaikoina... Lääkehoidosta ei raskaushepatoosisaa ole kauheasti apua, mutta synnynys saatetaan joutua käynnistämään 1-2 viikkoa etuajassa sappihappopitoisuuden ollessa korkea. Synnytyksen jälkeen oireet pitäisi hävitä nopeasti. 

No, on tässä kutinan lisäksi valvottanut muukin: 2-vuotias tyttäreni, joka on ajoittain ahdistunut ilmeisesti mummojeni poismenojen myötä. Hautajaiset olivat eilen. En ottanut lasta mukaan ja olin todella tyytyväinen. Olen itse niin herkkä itkemään, samoin koko sisarusparveni, joten uskon, että se itku ja aikuisten ahdistus olisi ahdistanut lastakin vain enempi. Käymme haudoilla, katselemme kuvia ja käsittelemme asian muutoin MLL:n ohjeiden mukaan. 

Kulunut viikko meni myös vähän stressatessa työasioita. Tuleehan kaikki  hoidettua mallikkaasti loppuun, kun työt nyt päättyivät. Monta pientä asiaa, jotka piti sijaiselle valmistella tai ohjeistaa. 

Viimeinen viikko on valvottanut myös siksi, että takareiteni on krampannut pahasti. En vain ole pystynyt nukahtamaan. Varasin ajan urheiluhierojalle ja hän sai onneksi tämän ongelman lähestulkoon pois, ainakin hyvälle mallille. Hieronta-asennon löytäminen oli pieni haaste tämän masun vuoksi. Syyksi hieroja selitti yöllisen selällään nukkumisen, jolloin veri ei laskimoissa pääse virtaamaan normaalisti mahan vuoksi. Olen yrittänyt tätä jo aiemmin tietoisesti välttää, mutta näköjään nukun silti ajoittain selällään. Nyt takareidessäni on myös komeat pinkit kinesioteipit verenkierron parantamiseksi ja kivun lieventämiseksi. Aloitin myös syömään monivitamiinia, missä on magnesiumia. Magnesiuminhan tiedetään ehkäisevän lihaskramppien ilmaantumista.



21. joulukuuta 2013

Joulupuu on rakennettu

Laitoimme alkuviikosta pienen oikean kuusen olohuoneeseemme. Pikkuinen koristeli sitä innoissaan. Lapsen jouluriemu on ihanan aitoa! Meillä ei ole moneen vuoteen ollut oikeaa kuusta sisällä kissojen vuoksi ja nytkin harkittiin pitkään. Ja kyllähän se kuusi kiinnosti. Mies irtisaunoutui heti kuuseen liittyvistä tehtävistä, muusta kuin koristelusta, sen verran huono idea hänen mielestään kuusi kissaperheessä on. Ensimmäisenä yönä vartissa kolme palloa lattialla ja jokaisen kanssa leikittiin tottakai äänekkäästi. Kissat nukkuivat pari yötä vessassa ja kaikilla on hyvä mieli ja paremmat unet.



 Oikealla koristelun jälkeistä poseerausta, jonka isi on opettanut...

Keksin laittaa kuusen juurelle meidän sitrushedelmät. Voihan niitä tarjoilla kuusen juureltakin, eikö? Haju näyttää ärsyttvän kissoja ja pallot pysyvät puussa. Pari yötä ovat kissat saaneet olla taas vapaasti kämpässä ja kuusi rauhassa.


18. joulukuuta 2013

Retroraskautta

Äitini 80-luvulla käyttämä Mammakeskuksen (meni konkurssiin vuonna 2005) raskausmekko on mukava päällä mm. töissä. Ei ehkä kuuminta huutoa, ainakaan mieheni mielestä, mutta mahtuu hyvin päälle ja sopii tähän joulun piparkakkuaikaan!


Maha näyttää tässä asussa kovin pieneltä...

17. joulukuuta 2013

Elixian lasten pikkujoulut

Olimme tänään naapurin kanssa Elixiassa lasten pikkujouluissa. Väkeä oli kuin pipoa ja meno sen mukaista! Jumppa oli siis etupäässä lapsille, ei aikuisille. Positiivista oli, että jumppaan sai tuoda kaverin mukaan, vetäjiä oli 2 ja jumpan päätteeksi jaettiin mehua, glögiä, pipareita, rusinoita ja viinirypäleitä. Lisäksi temppurata oli valmisteltu hauskasti, jokaisella pisteellä oli jokin jouluinen teema. Esim. isot jumppapallot olivat lumipalloja ja leikkivarjoista oli rakennettu tonttujen piilopaikkoja, joissa lapset kävivät kurkistelemassa. Meidän neitien lemppari oli kuitenkin tonttujen rekiajelu: 


Vetäjien tehtävä yhteisten leikkien ohjaajina ei ollut helppo näin isolle porukalle. Mutta hyvin selviytyivät. Ehkä olisi voinut yhteisiä leikkejä toistaa vaikka kaksi kertaa, niin lapset olisivat päässeet kunnolla mukaan. 

Elixiassa vieraillut joulupukki sen sijaan oli suoraan sanottuna säälittävä. Kunhan nyt joku oli kyhätty paikalle tyyny vatsassa verkkarit jalassa. Tämä pukki ei ollut tainnut koskaan aiemmin edes jutellut lasten kanssa. Vanhimmat lapset juttelivat, ettei tuo ole oikea, niin huonosti hän oli pukeutunut ja nuoremmat kuuntelivat ihmeissään. Tämän tapauksen olisi voinut jättää välistä! Jopa minun kaksivuotiaani ihmetteli, ettei pukki ole ihan samannäköinen kuin aikaisemmat... No, onhan sillä pukilla niitä apulaisia, äiti selitteli...

16. joulukuuta 2013

Piparintuoksua

Leivoimme tänään joulupipareita. 


Parasta oli kuitenkin taikinansyönti, kuten aina!


Ja lopuksi vielä huulinaamio:


Valmista tuli eikä edes yksikään pelti palanut! Huomiseksi jää koristelut. 


14. joulukuuta 2013

Joulumarkkinoilla

Espoon steinerkoulun Elonkehrä-markkinoilla tyttöni kanssa. Ihania käsitöitä, joulupuuroa ja askartelua. Hyvin järjestetty tapahtuma!






12. joulukuuta 2013

Itkupotkuraivarit

Meidän pikkuneiti on nyt 2-vuotiaana ruvennut saamaan itkupotkuraivareita. Ihan normaalia ja meillä tämä tapahtuu harvakseltaan, kerran viikkoon tai kahteen. Tänään viimeksi. Nyt vuorossa uimahalli, yleensä päiväkodista lähdettäessä. 

Kaikki lähti liikkeelle housujen pukemisesta. Ihan muutama silmäpari seurasi touhuamme pukuhuoneesta parkkipaikalle. Yksi mummo, joka ehti seurata menoa pidempään, tokaisi että onpa ihanan sinnikäs tyttö, tuosta on vielä jonain päivänä hyötyä. Kiitin naista, lohduttavaa, oikeasti. Hän ei moralisoinut. Lapsi huutaa rimpuilee kainalossa, kengät lentelee, lapsi pyyhkii räkäänsä lattiaan ja poskeeni. Oma olo ei ollut kovin hilpeä...  On kauheaa, miten oma raivokin meinaa saada vallan ja joutuu ihan tosissaan skarppaamaan, ettei huuda tai raivoa takaisin. Autossa olo on helpointa. Lapsi istuu turvallisesti istuimessaan, musiikilla saan suljettua korvat huudolta. 

Muutaman kerran lapsi jo rauhoittui, mutta sitten tuli jokin uusi asia. Koko homma kesti parikymmentä minuuttia, touhu päättyi kuten yleensäkin, kotioven sulkeuduttua. "Katso äiti, kuu!" Kuin napin painalluksella kaikki muuttui, onneksi. 

Kun tilanne rauhoittui, minulta pääsi itku. Lapsi pyysi anteeksi, halailemme ja juttelimme asian. 

11. joulukuuta 2013

Helinä-keijuna

Naapurissa juhlittiin 3-vuotisjuhlia Helinä-keiju -teemalla! Tässä meidän versio:



Helinä-keijun asu Barcelonasta noin 50€. Pikkuisen Murmu (anoppini) sattui tuomaan asun tuliaisena, vaikkei vielä tiennyt näistä juhlista. 

10. joulukuuta 2013

Ihmeellinen yö

Espoon seurakunnat järjestivät hienon Ihmeellinen yö -lasten joulukonsertin. Tänään vuorossa oli konsertti Espoon tuomiokirkon seurakuntatalolla. Meidän 2-vuotias ja naapurin 3-vuotias pitivät kovasti! Laulut olivat tuttuja seurakunnan muskareista. Nyt tekisi mieli mennä näiden reippaiden pikkuisten kanssa johonkin toiseen lastenkonserttiin!



8. joulukuuta 2013

Kummitädin kanssa

Pikkuinen vietti eilen ensimmäisen kerran päivän kummitätinsä kanssa ihan kaksistaan. Kummitädilläkin taisi olla aika ikävä tyttöä kuukauden tauon ja 600 km etäisyyden vuoksi...

Päivän ohjelmassa oli vierailut Haltialan maatilalla Tammistossa ja kummisedän työpaikalla moottoripyöräkaupassa. Voi sitä riemua ja tarinan määrää mukavan päivän jälkeen! Vanhemmatkin osasivat nauttia vapaa-ajastaan! Kiitos vielä pikkuisen kummitäti! 





7. joulukuuta 2013

Pisa-tutkimuksen pohdintaa

Nyt tulee yksi syvällisemmistä blogiteksteistäni...

Oli ihanaa palata töihin parin vuoden tauon jälkeen etenkin seuraavista syistä:
1) nähdäkseni, missä tällä hetkellä mennään ja olenko tipahtanut jostakin oleellisesta kehityksestä.
2) saadakseni aikuisten ajateltavaa ja seuraa.

Nyt työrupeama lähenee loppuaan, enää kahdeksan työpäivää jäljellä ennen seuraavaa äitiyslomaa. Olen toiminut tämän reilun neljä kuukautta matematiikan opettajana opettaen 9. luokkalaisia ja lukiolaisia. Tämän vuoksi luonnollisesti tällä viikolla julkaistu Pisa-tutkimuksen tulokset kiinnostivat kovasti. Olisin ihmetellyt, jos Suomi edelleen olisi kärjessä, ainakin matematiikan osalta. Toki koulut ja oppilasaines ovat hyvin erilaisia, sen olen saanut huomata moneen kertaan. Mutta miksi ajattelin, että Suomi ei enää voisi olla kärjessä?

1) asenne koulua ja vastuunottamista kohtaan on heikkoa.
2) läksyjä ei tehdä tai niihin panostetaan vähän.
3) opettajalta tai laskimesta oletetaan saavan suora vastaus/ratkaisu, ilman että itse tehdään asian eteen töitä esim. lukemalla kirjan esimerkit. Itse en aina edes olisi kehdannut kysyä tiettyihin asioihin apua, ennen kuin vähän olin itse nähnyt vaivaa.
4) tietotekniikka lisääntyy koko ajan, muttei sitä ei (osata) hyödyntää opetuksessa. Tauluja viedään luokista pois, vaikka itselleni se on edelleen eniten käyttämäni työväline. Toki käytän muitakin.
5) matematiikan oppitunteja on peruskoulussa liian vähän
6) lukiossa oppilaat tuntuvat kuulevansa ensimmäisen kerran matematiikan asiat, jotka on jo käyty peruskoulussa
7) isot ryhmäkoot ja valtavia tasoeroja. Opettajalla on oppitunnilla aina riittämättömyyden tunne.
8) oppilaiden huono itsetunto matematiikan osaajana. Esim. jopa lukiolaisia joutuu välillä kannustamaan, että he osaavat laskea yksinkertaisen yhteenlaskun ilman laskinta. 
9) koulukiusaaminen
10) opettajien työsuhteista monet ovat määräaikaisia. Opiskellessani 10 vuotta sitten lupailtiin hyviä työnäkymiä suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Taantuma tuli ja vakituiset työsuhteet ovat harvassa. Omaa työtä on välillä haastavaa kehittää, kun ajatukset ja voimat menevät monilla oman työn uudelleen hakemiseen.
11) opettajan arki on liian täynnä kaikkea muuta kuin opetusta, esim. monessa koulussa kamppailua homeongelmia vastaan.

Mitä pitäisi tehdä?
1) ei saada tuudittautua vanhaan hyvään menestykseen vaan on kehitettävä koulutusta, ei vain paikattava ongelmia. Koulutusjärjestelmämme kaipaa milestäni isoja muutoksia, ei vain pikku näpertelyä.
2) kasvatuskulttuurin muuttaminen: kasvattaa koulutuksen ja oppimisen arvostusta sekä opettaa näkemään asioiden eteen vaivaa ja ponnisteluja. Elämä ei ole aina helppoa eikä sen pidäkään olla, kai? Koulunkäynti on oppilaan työtä.
3) Keinolla millä hyvänsä oppilaiden motivaatio opiskelua kohtaan paremmaksi.
4) Teknologia ei aina tuo lisäarvoa opetukseen. Joihinkin oppiaineisiin, tilanteisiin tai opettajien opetustyyliin voi edelleen sopia parhaiten taulu ja liitu.

Jos ihan todella karrikoidusti itse saisin muuttaa koulutusjärjestelmäämme, oppilaiden lukujärjestyksissä olisi vain kieliä, matematiikkaa ja liikuntaa. Kaikki muut oppiaineet voisi sisällyttää näihin oppiaineisiin esim. kielten tunnilla lukemalla tiettyyn historian vaiheeseen liittyviä tekstejä. Tällöin ei opiskeltaisi ulkoa "turhia" nippelitietoja, vaan keskityttäisiin suurempiin kokonaisuuksiin, tiedon hankintaan ja soveltamiseen.

5. joulukuuta 2013

Taas suruviesti

Tänä vuonna meidän perheessä on kaikki kolme mummoa nukkuneet vuoron perään pois. Tänään lähti viimeinenkin omassa kodissaan itsekudotut villasukat jalassaan. Vaikka ikävä on kova, kaikille on parempi näin. Kunnioitettavat iät kaikilla 90-ikävuoden molemmin puolin. Ihanat muistot elävät!

Yllättävän hyvin 2-vuotiaskin ymmärtää kuolemaa. Heti suruviestin kuultuani, lapsi kyseli minulta "mitä äiti?" Selitin tietysti, että mummu on kuollut. Lapsen kasvoiltakin näki ikävän. Vielä viikko sitten mummon luona kyläillessä pikkuinen jutteli, että toinen mummo on kuollut. Kolmatta hän ei koskaan nähnytkään, eikä siksi ole siitä osannut jutella. 

Käymme usein haudalla ja sytytämme kynttilän. Hyvin lapsi muistaa asioita mummoista. Hautajaisiin en ole lasta ottanut. Olen miettinyt, miten hän reagoisi aikuisten itkuun ja suruun. Kuvittelen että ahdistuen. Neuvolassa ja päiväkodissakin  ohjeistivat, että parempi olla ottamatta lasta mukaan, ellei kuollut ole todella läheinen. Ehtiihän sitä, vaikka onhan surukin osa elämää. 

Ostin äidilleni kauniin kimpun kukkia mummon muistolle ja raskaan itsenäisyyspäiväviikonlopun vuoksi: