12. syyskuuta 2016

Ti-Ti Nalle -synttärit

Ennen Italian lomaa meillä juhlittiin 5-vuotiasta esikoistamme. Hän oli vuoden mittaan toivonut ainakin kukka- ja perhossynttäreitä. Loppukesästä toiveeksi vakiintui kuitenkin Ti-Ti Nalle -juhlat.

Kutsukortin tyttö taiteili itse.
Ti-Ti tarvikkeita on vaikeaa saada muualta kuin heidän omasta verkkokaupastaan. Niinpä käytimme hieman luovuutta. Ompelin lapsille itse asut kierrätysmateriaaleista, marketista etsimme sinivalkoiset Ti-Ti Nallen näköiset astiat ja jäätelökakkua pääsi koristamaan muoviset jo ennestään hankitut ja serkulta lainassa olleet Ti-Ti figuurit. 

Kaksi suoista Trioli-nallea



Synttäreille osallistui tytön seitsemän ystävää ilman vanhempia sekä pikkuveli. Juhlat olivat arki-iltana kello 17-18.30. Kaikki kutsutut pääsivät paikalle. Koska useampi äiti kiitteli jälkikäteen, että juhlat olivat olleet lapsen mukaan kuulemma ihan "tosi tosi kivat", niin ajattelin nyt jakaa mitä juhlissamme kaikessa yksinkertaisuudessaan tapahtui. 

1. Keräsimme ensin lahjat olohuoneen lattialle odottamaan, että kaikki vieraat olivat saapuneet. Ihailimme odotellessa lasten asuja, koruja ja hiuksia. Kun kaikki olivat paikalla, avasimme lahjat saapumisjärjestyksessä. Tyttö halusi, että lahjan antaja avustaa lahjan avauksessa. Me vanhemmat luimme kortit ja ihailimme vielä korttien taideteoksia. Moni oli piirtänyt kortin itse ja/tai kirjoittanutkin siihen. Lapset olivat aivan haltioissaan tällaisesta rauhallisesta yhteisestä pakettien avauksesta. 

2. Sitten kävimme ruokapöytään syömään pientä suolaista: itse tehtyjä poppareita sekä tikkuja, joissa oli nakkia, tomaattia, viinirypäleitä ja juustoa. Rauhallisesti lapset juttelivat hauskoja höpötyksiään ruokapöydässä. Esikouluikäiset olivat jo oppineet viittaamaan ja minulle jäi vain puheenvuorojen jako. 



3. Aarteenetsintä. Ruokailun aikana piilotin pihalle kullekin lapselle pienen pussin, jossa oli karkkikoru vaikka kotiinviemisiksi. Kas, kaikki taisivat popsia karkit saman tien...

4. Aarteenetsinnän aikana valmistelin jäätelökakun. Kahta eri jäätelöä päällekäin ja irtotuutista torni. Simppeliä, mutta hyvää! Päälle sai vielä kinuskikastiketta. 



5. Ilta päättyi kavereilta lainassa olleeseen pomppulinnaan ja vapaaseen leikkiin. 



Vaikka kuvittelin pomppulinnan olleen illan kohokohta, niin kuulemma ei. Juhlat eivät todellakaan olisi vaatineet mitään muuta kuin rennosti ohjatun ohjelman (lahjojen avaus, 1-2 leikkiä ja yksinkertainen ruokailu) sekä yhdessäoloa. Myös jäätelö oli nappivalinta. Lapset pitävät yhä hyvin yksinkertaisesta tässä monimutkaisessa maailmassamme. Minulla ei myöskään kulunut kuin ehkä tunti juhlavalmisteluihin + kauppareissu. Popparit, tikut ja jäätelö olivat sopivan yksinkertaista. Puolitoista tuntia oli myös juuri sopiva aika juhlimiseen. Sen jälkeen lapset alkoivat olla vähän levottomia ja ehkä väsyneitäkin. 

Hitusen jäi itseä ihmetyttämään, kun muutama kyseli illan päätteeksi jotain kotiinviemisiksi. Onko tämä jo niin tavallista, ettei juhlista voi lähteä ilman vastalahjaa? Surullista. Kellään ei ollut enää jäljellä karkkikorua. Söpö muovinen pikkupussi, jossa karkki oli ollut, sekä jäätelön sateenvarjokoriste ei olisi alkuun riittänyt. Olin ihmeissäni, mutta kiukun sijaan onnistuin rauhallisesti selittämään kaverisynttäteiden syvimmän olemuksen. Toivottavasti. 

Meidän viisivuotias ja me vanhemmatkin olimme tytön ystävistä onnellisia ja kiitollisia! Oikeaa synttäripäivää juhlimme Italian lämmössä ystävien ympäröimänä. 



Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

10. syyskuuta 2016

Toscana

Emme saa tarpeekseemme ihanista naapureista, joten vuokrasimme yhdessä Italian Toscanasta huvilan viikoksi. Kuusi aikuista, viisi leikki-ikäistä lasta ja kaksi vauvaa. Loma siis lähes täysin lasten ehdoilla.








Lensimme Roomaan ja ajelimme perhekunnittain pari sataa kilometriä pohjoiseen lähelle Cortonan kaupunkia. Huvilassa jokaiselle perheelle oli omat huoneet ja kylppärit. Yhteisessä keittiössä jokainen joustavasti vuorollaan hoiti ruoanlaiton koko porukalle ja tiskikone lauloi aamusta iltaan. Parasta oli kuitenkin iso oliivipuin reunustettu piha ja sen uima-allas. 








Omien 2,5 ja 5-vuotiaiden lasten kanssa oli ihanaa reissata. He sietävät jo rutiineista poikkeamista, kestävät hetken nälkää tai pidättävät pissaa. Samassa elämäntilanteessa olevien kanssa ei myöskään tarvitse selitellä, miksi ruoka-ajoista pitää pitää kiinni tai miksi joku kitisee väsymystä. Mutta ennen kaikkea oli ihanaa kun lapset leikkivät kiltisti yhdessä välillä useita tunteja putkeen ilman, että aikuiset puuttuivat leikkeihin. Ja isommat ottivat pienemmät mukaan hienosti. Oli myös hurjaa seurata vauva-arkea vierestä aamusta iltaan. Lohdullista, että se on omalla kohdalla jo taaksekäänyttä elämää.









Naapureita ei useinkaan pysty valitsemaan. Meillä on käynyt tuuri, sillä näistä naapureista on tullut meidän ystäviä, olemme jopa lähes yhtä suurta perhettä! Meillä oli heidän kanssaan oikein onnistunut loma! 















Lisää lomakuviamme Instagramissa. Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa

17. heinäkuuta 2016

Vesirokko

Meidän kohta 2,5 sekä 5 -vuotiaat lapset ovat nyt sairastaneet vesirokon. Juhannuksena mies ihmetteli kuopuksen kiukkua, minusta se oli ihan normaalia. Poika myös halusi olla ilman vaatteita ja niinpä annettiin olla. Mökiltä kotiuduttua voivottelin, että onpa hyttyset nyt sitten purreet pojan selän hurjaksi. Puolen tunnin päästä kahdessa "puremassa" olikin pienen pieni vesikello ja saman tien raksutti, mistä onkin kyse. Kääk vesirokko. Miten meidän kesälomasuunnitelmien käy?!

Ihmeteltiin, mistä tämä oli tullut, sillä emme tienneet ketään rokkopotilasta. Edelliseen pariin viikkoon oltiin käyty vain kaupassa ja uimarannalla. Myöhemmin selvisi, että ystävien lapsi oli sairastunut samana päivänä kuin meidän ja pari viikkoa ennen olimme yhdessä käyneet Ikeassa. Todennäköisesti tauti tuli siis siltä kauppareissulta... Ja myöhemmin myös selvisi, että vesirokkoa on nyt paljon liikkeellä.

Pojalle tuli uusia rakkuloita viiden vuorokauden ajan. Pahin kutina ja kiukku ajoittui toisen ja neljännen vuorokauden väliin. Yöt olivat todella levottomia. Näppyjä oli hurjasti päänahassa ja selässä, oikein isoja ja vähän jopa märkiviä. Yhteensä näppyjä oli sadasta kahteen sataan ympäri kehoa, jaloissa ja käsissä vähiten. Muutama näppy tuli aivan silmän viereen ja ne olivatkin hurjan näköisiä. 

Vesirokon itämisaika on 10-21 vuorokautta. Esikoinen sai ensimmäiset näpyt 15 vuorokautta kuopuksen taudin puhkeamisesta. Hieman jännitettiin tuleeko koko tautia tytölle, sillä hänellä oli vesirokkoon viittaavia näppylöitä hyvin hyvin lievänä alle vuoden ikäisenä. Nyt tytön tauti alkoi päänsäryllä ja matalalla kuumeella. Tätä oli edeltänyt nivelkivut, mutta niitä on muutoinkin, joten en osannut aavistaa, että vesirokko olisi tulossa. 

Tytöllä nousi näpyt ihan hetkessä. Hänen kohdallaan laitoin välittömästi aloevera-geeliä näppylöihin ja se selvästi rauhoittikin. Mutta en huomannut kurkata auki olleiden hiusten alle. Siellä muhi lähes sata näppyä, jotka ehtivät kehittyä turhan pitkälle ennen rasvaamista. Niihin kehittyi sen vuoksi isoimmat rakkulat. Pojan ihoa tajusin rasvata vasta toisena vuorokautena ja hänen näpyt olivatkin selvästi hurjemmat. 

Moni varoitteli, että vesirokko on usein hurjana haarovälissä. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta tytön kolmantena sairaspäivänä alkoikin sitten tapahtua. Kävely oli ajoittain varsin vaikeaa. Uskon, että päästiin silti helpolla, sillä kuulemani tarinat oli aika hurjia... Meillä myös kuumeilu oli vähäistä: pojalla korkeintaan vain hitusen lämpöä ensimmäisenä päivänä, tytöllä kuumetta pari päivää. 

Pojalle jäi rokosta ainakin pariksi viikoksi aivan mahdoton uhma-vaihe, äiti-äiti -vaihe, kiukku, raivo ja tarvitsevuus. Kyllä välillä oli omassa itkussakin jo pidättelemistä. Omat fibromyalgian oireet nostivat tietenkin myös päätään ja mies lähti neljäksi päiväksi poikien reissuun. Mutta selvittiin joten kuten ja nyt vesirokko on voitettu! 

Helpointa oman jaksamisen kannalta olisi, jos lapset sairastaisivat vesirokon täysin eri vaiheissa tai aivan yhtäaikaa. Meillä ainakin valvotut yöt ja valtava hallitsematon kiukku söivät vanhempien voimia. Toisaalta luulin tautia vieläkin pahemmaksi. Olisi ollut helpompaa, jos esikoisen olisi sairastut tämän ennen kuopuksen syntymää. Lasten sairastelujen välillä joutui meinaan aika tarkasti miettimään milloin uskaltaa mennä ja mihin. Osaa tuttavista ei tauti haitannut lainkaan, päinvastoin he oikein toivoivat meille kylään leikkimään lastemme kanssa. Osa puolestaan oli suorastaan hysteerisen pelokkaita taudin suhteen. Ihmiset ovat erilaisia. Mutta eipä taudin puhkeamiseen ja kulkuun aina pysty kauheasti vaikuttamaan!

Näpyt heti niiden noustua. Kuin hyttysen pistoja. 

Toinen vuorokausi. Hoitona käytetty aloeveraa useasti päivässä. 

Toinen vuorokausi. Kasvojen rasvaus ehdittiin aloittaa ajoissa. Kasvoihin ei siten noussut edes kelloja eikä tullut rupia. 


Kolmas vuorokausi. Osa jo kuivunut, mutta muutamia uusia tuli vielä seuraavat pari päivää. Kuvassa näpyt on juuri sivelty geelillä. 

Neljäs vuorokausi. Selvästi jo parempi ja kutinakin hyvin vähäistä. 

Seitsemäs vuorokausi. Vain ruvet jäljellä. 

10. heinäkuuta 2016

Sisko 30v

Viikonloppu on ollut yhtä juhlaa! Ensin juhlittiin 3-vuotiasta kummipoikaamme poliisiteemalla ja sitten 30-vuotiasta siskoani. Kuvat siskon mökkijuhlista.





















Kippis vielä kerran ihanat ja rakkaat!