30. tammikuuta 2014

Uimahalli-leikki

Meillä on viimeiset pari kuukautta leikitty hyvin aktiivisesti uimahalli-leikkiä. Matot ovat altaita, sohva toimii saunana, takan kulmaus on suihku, kaikki mahdolliset liinat, tyynyt ja peitot kelpaavat pyhhkeiksi ja laudeliinoiksi. Vauvoille vaihdetaan uima-asuja tai voivat kuulemma myös uida nakuna, kun ovat niin pieniä. Ennen uintia täytyy vauvojen aina käydä pisulla ja uimahallista tullessa vaihdetaan puhdas vaippa... Tätä rataa ja leikki voi kestää jopa tunnin! Mutta tämä on vanhemmillekin kiva leikki, kun voi jäädä saunan lauteille pidemmäksi aikaa. Useimmiten leikkiin ei kuitenkaan tarvitse aikuista kovin aktiivisesti ainakaan. 


Yllä: Vauvat saunan lauteilla. 
Alla: pesutarvikkeet kulkevat aina puuämpärissä. Äidin vanhat matkakoon shampoot ovat tärkeä osa leikkiä. 


Olen kuullut muilta kaksivuotiaiden vanhemmilta, että heillä leikitään samaa, toisista tietämättä. Liittynee siis tähän ikäkauteen hyvin voimakkaasti. 

28. tammikuuta 2014

Varhaiskasvatuspohdintaa

Tänään TV 2:n Ajankohtainen kakkonen käsittelee uutta varhaiskasvatuslakia kello 21 alkavassa lähetyksessä. Ylen verkkosivuilla oli tänään myös Kasvatustieteiden tohtori Erja Rusanen haastattelu varhaiskasvatukseen liittyen. Hän otti kantaa ja osoitti huolensa erityisesti alle kolmivuotiaiden päivähoitoon liittyen. Hän mainitsi mm. alle 3-vuotiaiden liian suuret ryhmäkoot (12 lasta, 3 aikuista), pitkät hoitopäivät ja huonon pedagogiikan.

Meidän nyt 2v 4 kk ikäinen tyttö ehti olla hoidossa vajaan puolen vuoden ajan. Hoito päättyy tällä viikolla. Jo syksyllä päätin, etten toista lastani ainakaan aikaisemmin hoitoon laita. Jo 3-4 päivää viikossa enintään 5 tuntia kerraallaan käsittänyt päivähoitojaksomme sai tyttäremme oireilemaan mm. suuresta ryhmäkoosta ja ylipäänsä kotoa pois olemisesta (raivokohtauksia aivan kaikesta, väsymys, kiukuttelu, hokeminen, milloin on taas viikonloppu ja kotoa lähdön vaikeus). Hänen ryhmässään oli 13-14 lasta ja kolme hoitaa. Ihanaa oli, että hoitajat eivät vaihtuneet. Vain yhden viikon aja tuona puolen vuoden aikana yksi hoitajista oli sairaana. Lisäksi itse olimme terveitä oikeastaan koko syksyn. Hoitajat olivat sympaattisia ja rauhallisia, oikeastaan parhaita, mitä toivoa saattoi. Tällä oli luonnollisesti suuri merkitys tyytyväisyyteemme! Lapsen hoidosta johtuneet oireet jäivät heti pois, kun siirryimme taas kotihoitoon. Oireilua on ollut vain hoitopäivinä (viimeisen kuukauden aikana hoitoa on ollut vain kahtena päivänä neljä tuntia kerrallaan).

Rusanen ilmoittaa haastattelussa alle 3-vuotiaiden ihanteelliseksi ryhmäkooksi neljä lasta, ottamatta kantaa hoitajien lukumäärään. Hän toteaa, että esim. ison ryhmän kova melu voi heikentää pienen lapsen kehittymässä olevia puhe- ja oppimistaitoja. Meillä nämä taidot kehittyivät hoidossa hurjasti, mutta täytyykin muistaa, että tyttömme on aina ollut sosiaalinen ja reipas. Voin hyvin kuvitella, miten aralle ja ujolle lapselle saattaisi käydä. 

Uskon, etten olisi osannut arvostaa kotihoidon tärkeyttä, ellen olisi "kokeillut" päiväkotihoitoa esikoisen kanssa. Uskon myös, että joillekin perheille on ehdottomasti parempi esim. sairauden tai vanhempien jaksamisen kannalta päivähoito kuin kotihoito, mutta suurimmalle osalle kotihoito lienee kuitenkin parasta. 

Vaikka Espoossa on järjestetty paljon kerhotoimintaa ja avointa perhetoimintaa niin kaupungin kuin esim. seurakunnan ja järjestöjenkin taholta, on täälläkin ns. katvealueita, joihin palvelut eivät ulotu helposti kaikkien saataville. Voi olla, että toimintaa on esim. viiden kilometrin säteellä, mutta yhteydet paikalle ovat huonot. Olisi ihanaa, kun kaikilla olisi kävelymatkan päässä edes puisto tai leikkipaikka, jossa voisi kohdata muita vanhempia ja saada vertaistukea mm. kasvatukseen ja arjen pyörittämiseen.

27. tammikuuta 2014

Valmista kauraa

Kyllä nyt alan olla niin henkisesti kuin fyysisestikin niin valmista kauraa, että sais jo vauva syntyä! Olen kyllä sen verran turhamainen, että vaikka tietenkin ensisijaisesti toivon tervettä lasta, mietin myös lapsen syntymäpäivää, siis päivämäärää. En tykkää kuun lopun päivistä. Kyllä esim 1.2. olisi kivemman näköinen syntymäpäivä kuin 29.1. Eikö? Yritän siis tähdätä ensi viikonloppuun. 

                             Rv 39

Kai tämä johtuu siitä, että kaikki on mennyt loppuen lopuksi niin hyvin, että täytyyhän sitä jostain "stressata". Vähintään päivämäärästä. Jos olisi jotakin suurempia huolia, ei tällaisella olisi mitään merkitystä! Suuri kunnioitukseni sairaiden lasten vanhemmille. 

25. tammikuuta 2014

Raskausliikuntaa

Kohta alkaa viimeiset kaksi viikkoa. Parina iltana on jo supistellut niin, että tuli pakattua tavarat varmuudeksi sairaalaan. Vielä olen kuitenkin jaksanut käydä kävelylenkeillä ja jumpata siihen vähän päälle. Näiden liikkeiden lisäksi olen tehnyt punnerruksia ja dippejä lasten leikkipaikan aitaa vasten. 

Kyljet ja selkä: 




Reidet ja pakarat:


24. tammikuuta 2014

Stiga-ajelua

Tyttömme sai jo viime jouluna lahjaksi Stigan. Vasta nyt mieheni kokosi sen ja otimme sen käyttöön. Pari päivää se on toiminut hauskana sisäleluna: välillä autona kauppaan, välillä junana isovanhempien luo ja välillä koirana vetonarusta ulkoiluttaen. Jospa huomenna saisimme sen ulos asti!

 
Ja aina raikaa laulu: "Autolla ajetaan varo-varovasti, ettei kaatuisi kallis lasti..." 

23. tammikuuta 2014

Raskauden kokovartalohoito

Kävin tänään kokovartalohoidossa Tina's kauneushoitolassa Espoon Viherlaaksossa. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta paikasta, eikä paikan nimi kovin houkuttelevalta kuulostanut... 

Hoito oli kuitenkin aivan todella rentouttava kokemus. Tunnin ja 45 minuutin hoito piti sisällään seuraavaa: 
noin 35 min kokovartalokuorinta kylkimakuulla
noin 20 min selkähieronta istuallaan 
noin 30 min naamion levitys ja lämpökäärö sekä niska-hartiaseudun hieronta selinmakuulla
noin 10 min suihku
ihon rasvaus  

Hoidon teki koulutettu hieroja, jolla oli myös shiatsu-hierojan koulutus. Hieronta oli sivelyä, ei urheiluhietontaa, mutta näin raskaana ollessa oikein rentouttavaa.  Lopuksi hieroja näytti muutamia pisteitä, joilla synnytystä mahdollisesti voisi nopeuttaa tai jopa käynnistää. 

Ilmeisesti tämä ns. Mother to be -hoito oli tekijälleenkin uusi, sen verran sekavuutta oli. Hoito alkoi hassusti, kun hoitajalla oli aineet kadoksissa. Hoitoajasta oli myös epäselvyyttä: olin varannut 75 min hoidon, hoitaja puhui tunnista ja lopulta hoito kesti miltei kaksi tuntia. Mutta onneksi tämä ei haitannut minua! Varatun 80 €:n hintakin nousi ilmeisesti ajan takia 100 €:oon. Sekavuutta siis kerrakseen! Paikan omistajan lopussa kertomat vinkit ihon hoitoon oli myös kohtalaisen rasittavaan sävyyn paasattu. Lisäksi olisi ollut ystävällistä ilmoittaa ottaa puhtaat alushousut mukaan. Hoidon jälkeen pikkarit olivat aivan vartalonaamion peitossa... Mutta siis kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen ja ennen kaikkea RENTOUTUNUT! 

22. tammikuuta 2014

Tiimarikrapula

Tuli (taas) käytyä Tiimarissa. Eilen illalla kävin Kauniaisten Tiimarissa, tänään vahingossa kävelin Entressen Tiimarin ohi. Tyhjensin molemmat liikkeet tapani mukaan ihan lahjakkaasti. Kauniaisissa alennusta sai 70%. Pari viikkoa sitten alennus oli 50%. Kuulemma enää huomisen on myymälä auki. Tänään Entressessä iso muovikassillinen mitä vain maksoi 10 €. Liike oli auennut klo 10, olin paikalla klo 10.30. Klo 11 oli jo aika tyhjiä hyllyjä. Tässä osa tämän päivän saldosta: 


Tuli tehtyä ihan turhia ostoksia, kun halvalla sai. Ostin esim. lapsen huoneeseen maalaamaani puuhun pieniä eläimiä ja lapsen kotileikkeihin mm. kananmunia. Iso kasa kortteja odottaa askartelijoita ja kaitaliinat ovat kesäsisutukseen. Penaalista on tarkoitus tehdä lapsen puuhapussi esim. kyläilyjä varten, jos kyläpaikassa ei ole lapsia ja leluja. Lisäksi leimasimia, joulu- ja pääsiäiskrääsää, lasten pinnejä, pampuloita, koruja, rapujuhlatarvikkeita, maaleja, tarroja,... 



Huvittavinta tässä kaikessa on, että juuri viime viikolla siivosin askartelulaatikkoni ja siellä oli jo valmiiksi vaikka mitä. No, nyt on vähän enempi... Ja nyt minulla on ihan kamala Tiimarikrapula!

21. tammikuuta 2014

Päivärytmi

Tässä nykyinen päivärytmimme miltei 2,5-vuotiaan kanssa:

8.00-8.15 herätys (herätään itsekseen)
8.30 aamupala
9.00-9.30 leikkiä yhdessä
9.30-10.00 leikkiä yksin ja kotihommat
10.00-11.30 ulkoilu tai muu toiminta esim. kyläily tai muskari
12.00 lounas
12.30-13.00 leikkiä yksin ja kotihommat
13.00-14.00 äiti lukee kirjan ja lepohetki omassa sängyssä tai omassa huoneessa rauhallisesti leikkien. Verhot kiinni, unimusiikkia. 
14.00-15.00 leikkiä yhdessä tai kyläily
15.30-17.00 ulkoilu (jos unihetki venähtää tai kyläilemme sisällä, ulkoilu vasta isin kanssa illalla)
17.00-18.00 päivällinen. Äidin ja isin yhteinen hetki, kun lapsi katsoo pikku kakkosen lopun päivällisen jälkeen. 
18.00-19.30 lapsen ja isin yhteinen aika
19.30 iltapala ja iltapesut (äiti hoitaa)
20.30 lapsi sänkyyn (isi lukee sadun)
21.00-23.00 äidin ja isin yhteinen aika 
23.00 vanhemmat nukkumaan


Saa nähdä miten rytmi muuttuu kun pikkuinen syntyy ja vaatii oman huomionsa. Tällä rutiinilla on kuitenkin hyvä ainakin aloittaa. Aikaisemmin on saanut huomata, että mitä säännöllisempi rytmi ja toimintatavat ovat, sen helpommin on elämä kaksivuotiaan kanssa sujunut. Hänkin tietää mitä seuraavaksi tehdään eikä kiukuttele.


20. tammikuuta 2014

Kukkalähetti


Tänään ovelle ilmestyi kukkalähetti. Ensimmäisen kerran elämässäni. Mieheni halusi kiittää minua vauvan kantamisesta. Liikuttavaa! Vaikka kai minun pitäisi ennemminkin kiittää miestäni ailahtelevan mieleni sietämisestä nyt raskausaikana. 

Saan mieheltäni kukkia mielestäni aika usein, ehkä kerran kahdessa kuussa. Usein ihan muuten vain. Kesäisin luonnon kukkia. Olen onnellinen! 

Päiväkotihoidon lopetus

Viikonlopun suurin saavutus oli päätös päättää lapsen päiväkotihoito. Lapsi on vielä tämän ja ensi viikon hoidossa eli yhteensä neljä päivää. Lapsi saa siis nauttia kotihoidosta pikkuveljen syntyessä. Listasimme päivähoidon hyvät ja huonot puolet ja eihän meille vaihtoehtoja jäänyt: 

Hyvää päiväkotihoidosta tässä elämäntilanteessa: 
+ Saan hetken omaa aikaa tai keskittyä vain kuopukseen. Voisin esim. tehdä pitkiä ja reippaita kävelylenkkejä päivällä, mihin ei taaperon kanssa ole juuri mahdollisuutta. 
+ jotkin tavat esim. ruokapöydässä ovat parantuneet päiväkodin myötä (toiset taas ottaneet takapakkia...)
+ lapsen puhe ja lauluvarasto on kehittynyt huimasti. Olisi ehkä kehittynyt kotonakin? 
+ kotona ei koko ajan ole leikkiseuraa, kun äidin täytyy tehdä kotihommiakin. Mutta ehkä ihan hyväkin asia osata leikkiä myös pieniä hetkiä yksikseen? 

Huonoa
- Hoitopäivän aamuina lapsi täytyy herättää. Mies voi viedä lapsen, mutta herään kumminkin kolisteluun. 
- Herättäessä lapsi on kiukkuinen. Ja usein haluaisi jäädä kotiin.
- Päiväkodista tullessa lapsi on kiukkuinen kaikesta mahdollisesta, mistä normaalisti ei ole yleensä ainakin tunnin verran ja kyselee joko on viikonloppu? 
- Koen hoidosta hakemisen rasittava. 
- viiden tunnin sopimuksella lapsi ehtii olla hoidossa nelisen tuntia päiväkodin rytmin ja miehen työrytmin vuoksi. 
- päiväkotirytmi on tunnin verran etuajassa lapsen luonnolliseen rytmiin verrattuna. Saisihan tämän toki muutettua, mutta tällä rytmillä olemme kaikki tyytyväisempiä. 
- noin 80€/kk kahdeksasta puolikkaasta hoitopäivästä tuntuu turhalta maksaa, kun lapsi viihtyy kotonakin. 
- lapsi ei vielä ainakaan osaa pyytää 13 muun lapsen seuraa, vaan yksikin lapsi kaveriksi riittää. 
- kotona voimme käyttää turhiltakin tuntuviin asioihin juuri niin paljon aikaa, kuin huvittaa tai lapsi tarvitsee. 

Kun tämä suuri päätös tuli tehtyä, kirjasimme päivärytmin ylös (siitä huomenna lisää). Tämä helpottaa kaikkien arkea. Vaikeinta on viime aikoina ollut saada lapsi päiväunille, kun leikkejä ei malttaisi lopettaa ja välillä unet on nukuttu kotona, välillä taas hoidossa. Mutta näin suloisesti lapsi tänään nukahti puolen tunnin levon jälkeen: 


17. tammikuuta 2014

Viiru ja Pesonen

Kävimme tänään katsomassa Teatteri Vantaan lastenesityksen Viirun syntymäpäivät Espoon Karakalliossa Karatalossa. Ihana puolituntinen! 2-vuotias kyllä pelkäsi jonkin verran. Heti alussa tuli syliini ja sanoi, että haluaa nukkua ja sulki silmät tiukasti kiinni. Loppua kohden hän alkoi jo rentoutua ja kotimatkalla ja kotona näytelmästä riitti paljon juteltavaa. 

Olimme nyt ensimmäisen kerran teatterissa. Muutamassa konsertissa olemme käyneet ja niistä tyttö on pitänyt. Ehkä ensimmäisen rivin paikka ei ollut ensikertalaiselle paras paikka. Kotona hän kuitenkin sanoi, että haluaa isin kanssa uudestaan teatteriin 


16. tammikuuta 2014

Sisustuspuuhia

Ensimmäinen sairastelu raskauden aikana ruokamyrkytystä lukuunottamatta osui nyt raskauden aivan loppuun. 37. viikko on meneillään. Harmittaa makoilla sisällä, kun juuri saatiin lunta ja ulkonakin on aurinkoista. Mutta ihanan vähällä sairastelulla olen selvinnyt! Esikoisen raskaudessa sairastin kolme flunssaa. 

Olen saanut paljon aikaiseksi sisällä. Viimeiset kaapit tuli siivottua. Koko talo on nyt käyty läpi. Vuodessa oli kertynyt roskaa monta kassillista, samoin kiertätykseen menevää. Melkeinpä kassi molempia jokaisesta kaapista! Uskomatonta! 

Olen myös ommellut lapsen huoneeseen uudet verhot, sängynpeiton ja tyynyn sekä nukellekin vähän jotain pientä. Kesäterassille valmistui nyt hyvissä ajoin vanhoista lakanoista pöytäliina ja aurinkotuolinsuojus. Myös huonekalut ovat löytäneet uusia paikkoja. Mies tulee aina yhtä hämillään kotiin, mitähän olen taas päähäni saanut... 




Terassikankaat Marimekon vihreä Ananas, lapsen huoneen sängynpeiton kangas (kissakopeliinia) ja verhot Lennolista. 

Tänään sain valmiiksi lapsen huoneeseen puumaalauksen. Yritin löytää pitkään valmista tarraa, mutta oli pakko toteuttaa tämä maalin avulla. Ensin tein luonnoksen paperille ja sitten lyijykynällä hahmotelman seinälle. Sitten maalasin ja lopuksi otin kynsilakan poistoaineella lyijykynäjäljet pois. 



Minusta tästä tuli hieno! 

15. tammikuuta 2014

2-vuotiaan sähköhammasharja

2-vuotiaamme sai joulupukilta toivomansa sähköhammasharjan. Ensimäinen kokeilu oli kuitenkin liian pelottava, kun isi vain työnsi sen lapsen suuhun ja päätti, että nyt pestään hampaat. Pidimme pari päivää taukoa ja aloitimme minun kanssa homman alusta: 

1. Päivä: laitoimme harjan vain päälle surisemaan ja katselimme sitä (vaikka oli lapsi jo kahden vuoden ajan nähnyt meidän vanhempien surisevat hammasharjat). Hetken lapsi uskalsi jopa pitää harjaa surisemassa omassa kädessään. 

2. Päivä: lapsi opetteli itse painamaan harjan päälle ja pois. Mutta ei vieläkään harjaa suuhun. 

3. Päivä: käytettiin harja muutaman kerran suussa "kutittamassa" hampaita. Kehuin paljon, lapsi oli jännittynyt mutta iloinen. 

4. Päivä jne: lisäsimme "kutitusaikaa". Ja jatkoimme aina hammaspesua tavallisella harjalla loppuun. Jos lapsi ei halunnut pestä sähköhammasharjalla, emme pesseet. Muutenkin liitimme alkuun sähköhammasharjalla pesun vain iltatoimiin. Jossain vaiheessa lapsi halusi itse painaa harjan päälle suussaan, harjailla hetken itse ja sitten antaa vanhempien jatkaa. Nyt parin viikon jälkeen pesu sujuu mainiosti! Ostimme vielä pehmeitä prinsessapäitä hammasharjaan, niin kyllä nyt on mieluista puuhaa! 


13. tammikuuta 2014

Lohi uuniin

Koko talvi on odotettu talvea eli lunta, ja vihdoin kun se tuli, meidän neiti sairastui nuhaflunssaan. Viimeksi hän on ollut flunssassa muistaakseni viime keväänä. Emme ottaneet kausirokotetta, vaikka sitä neuvolassa suositeltiin. Ehkä tämä on sitten sitä?! En vain ole flunssarokotteista saanut kovin hyvää vaikutelmaa mm. niistä aiemmin saatujen oireiden vuoksi sekä sen takia, ettei ne kuitenkaan kaikkia viruksia vastaan toimi. 

Joka tapauksessa, minun piti kertoa 2-vuotiaan mahtavasta mielikuvituksesta. Sairaanakin vauhtia riittää ja leikkejä on ihanaa seurata sivusta. Ihmettelin, mitä tyttö touhuaa Orthexin korin ja lämpöpussin kanssa. Sain selvän vastauksen: 
Tyttö: "Laitan kalan uuniin."
Äiti: "Ai, mitä kalaa?"
Tyttö: "Lohta."
Kieltämättä, lämpöpussi näyttää raa'alta lohelta ja kori toimii mainiosti uunivuokana. 


Meidän omat elävät kissat ei lohesta jostain syystä pidä, mutta tytön kissa tykkää: 



11. tammikuuta 2014

Angry birds -puistossa

Kurailmat alkoi jo jokin aika sitten tylsistyttää. +5 asteen vesikelit ovat toki jonkin aikaa ihan mukavia, mutta miltei puoli vuotta on jo vähän liikaa. Välillä joutuu ihan tosissaan houkutella lapsen ulos. Ja päivittäin saa imuroida vähintään eteisen hiekkadyyneistä. 

Lunta piti tulla eilen, mutta se jäi vain haaveeksi ja rättirännäksi. Käväisimme siis vaihteen vuoksi Angry birds -puistossa Oittaalla Bodom järven rannalla. Ilma oli melkoisen viileä ja tuulinen, joten saimme olla ihan rauhassa. Leikkipaikat on muuten äärimmäisen hyviä paikkoja pitää omasta kunnostakin huolta: esimerkiksi lapsen laskiessa liukumäkeä tein askelluksia rappusilla, keinuesa askelkyykkyjä hämähäkkikeinun ympäri välillä vauhtia työntäen ja penkillä etu- ja takanojapunnerruksia. Lapsen ulkoiluaika on nyt raskaanaollessa ollut minun urheiluhetkeni. Normaalitilassa kaipaan huomattavasti rasittavampaa liikuntaa, mutta nyt tämä järjestely käy mainiosti!


9. tammikuuta 2014

Uimassa

Kuukausi laskettuun aikaan. Tänään taisi olla viimeinen uintikerta, niin repivältä jalkojen liike tuntui vedessä. Uin 500 metriä (12 minuuttia) rintaa, kroolia ja selkää vaihdellen. Selkä tuntui ihan hyvältä, mutta näytti taatusti hassulta, kun veden pinnalla näkyi kasvojen lisäksi iso maha. Krooli oli uitava käytännössä ilman jalkoja repivän kivun takia. Rintaa pystyi uimaan, kunhan suurimman työn teki niin ikään käsillä. Mutta silti, vaikka uin käytännössä vain käsillä, jouduin siirtymään "kuntouimareiden" radalta "nopeiden" radalle, kun varpaita tuli vastaan yhtenään. Ihmiset ui ihan järkyttävän hitaasti ja hassuilla tekniikoilla. Hyvä, että aikuisten uimakouluja järjestetään! 

Ensimmäisen kerran nyt raskaana ollessa kokeilin myös vesijuoksua. Ei tarvinnut juoksuvyötä, kun maha kannattelee! Mutta on se tylsää, ei sitä kauaa jaksa! 


Maha alkaa saada jo varsin paljon huomiota. Lapset kommentoivat hauskoja juttuja äideilleen, kuten "äiti, tuon tädin on varmaan vaikea pukea vaatteita, kun on noin iso maha" (n. 10 v tyttö). Useampi aikuinen taas kysyi, kuinka pian vauvan pitäisi syntyä. Ja kaikilla on joku oma tarinansa kerrottavana...


7. tammikuuta 2014

Pilatesrulla

Saimme jokunen vuosi sitten anopilta joululahjaksi pilatesrullan. Pari vuotta se onkin vain pölyttynyt sängyn alla. Siihen verrattuna rulla on ollut tässä raskaudessa kovassa käytössä. Olen hieronut sen avulla jalkojani, erityisesti pahasti krampannutta takareittä (laskimoverenkierto vähän heikkoa ison mahan vuoksi). Ja onpa kaksivuotiaskin keksinyt rullalle käyttöä leikkeihinsä, kun rulla nyt sattuu lojumaan joka päivä olkkarin lattialla. 


Takareiden kramppiin on myös auttanut hieronta, jossa olen käynyt muutaman kerran viikon välein sekä päivittäinen askelkyykkytreeni (5x20) kävelylenkin lomassa. 


Kuva edellisestä raskaudesta viikolta 33. 

6. tammikuuta 2014

Lastenhoitopäivä

Neljän alle kolmevuotiaan kanssa pihalla seistessä naapuri huusi ohimennessään, olenko perustanut lastentarhan. Ehkä sitä voisi harkita, niin hienosti ilta lasten kanssa meni...

Hoidettiin tänään mieheni kanssa ystäviemme lapsia (1,5 v ja kohta 3v) pari tuntia. Lisäksi touhuissa oli mukana omamme (2v 4kk) sekä naapurin tyttö (täytti juuri 3v). Ensin leikittiin pihalla tunti, sitten tultiin sisälle syömään ja lopuksi leikittiin vielä sisällä. Tämä oli meille vieras tilanne, koska aiemmin olemme hoitaneet korkeintaan yhtä lasta oman lisäksi. Näin monen lapsen kanssa täytyy jo olla monen asian suhteen varsin johdonmukainen. Esimerkiksi jo ulkona sanelin lapsille, mitä tehdään kun mennään sisälle: "Ensin jokainen riisuu eteisessä maton päällä kuravatteet. Sitten jokainen käy pissalla vessassa ja pesee kädet. Sen jälkeen ruokapöytään kiltisti istumaan." Ja tämä oli toki toistettava pariin kertaan vielä sisällä. Ruokapöydässä sytytimme ennen ruokailua kynttilän vähän rauhoittamaan vielä tilannetta. Ja kaikki söivät kiltisti ja hyvin. Uskomattoman rauhallista! En olisi ikinä uskonut! Naapuri käväisi hakemassa tyttöään ja tokaisi, että voisimme perustaa suurperheen, niin rauhallista meillä oli...

Hienosti ilta sujui muutenkin kaiken kaikkiaan. Vain nämä kolmevuotiaat saivat muutaman kinan aikaiseksi prinsessojen nimistä ja Barbien vaatteista. Ei kovin vakavaa siis... Kiukku tuli vasta kun vanhemmat tulivat hakemaan: leikit oli kurjaa lopettaa. Ilahduttavaa oli myös huomata oman tyttäremme reaktiot, kun jouduimme antaman myös muille paljon huomioita. Hän ei ollut tästä moksiskaan. Vasta muiden vanhempien tullessa paikalle, omamme kiinnostui yht'äkkiä äidin sylistä.

Illan päätteksi löysin kehityksen kohteita itsestäni. Osallistun ehkä liikaakin lasten leikkeihin. En juuri ohjaile niitä, mutta kun osallistun yhteen leikkiin, he haluavat minut seuraavaankin. Välillä voisi kehoittaa vain lapsia leikkimään keskenään ja itse seurata sivusta. Mutta ehkä näin saan kontrolloitua paremmin, ettei ketään kiusata ja että jokaisen leikkitoiveita huomioidaan vuoron perään. Selvästi vain huomasin ystäviemme lapsista, että ovat ilmeisesti tottuneet paljon leikkimään keskenään. He eivät aikuisen huomiota niin kaivanneet, toisin kuin meidän yksilapsisten perheiden lapset... Toisaalta lohduttaudun sillä, mistä aina kirjoitellaan ja puhutaan: Leiki lasten kanssa, kun he sitä vielä haluavat. Kohta ne eivät enää meitä aikuisia halua leikkeihinsä. Ja kyllä tämän on jo välillä saanut huomata, kun tuo kaksivuotiaamme sanoo leikin lomassa: "äiti mee pois!" Tulee todella haikea fiilis: tässäkö tämä jo oli!?

5. tammikuuta 2014

Kahvikekkereillä

Meidän neiti kiinnostui pehmoleluista vasta täytettyään kaksi vuotta. Nyt niillä leikitään jo päivittäin. Tällä hetkellä suosituin leikki on pehmolelujen synttärikutsut. Pikkuiset leivos- yms. tarvikkeet pikkuinen sai My Little Pony -joulukalenterista ja huonekalut ovat Ikeasta (n. 13 €). Vaatii muuten aikamoista sorminäppäryyttä juottaa pikkuisista kupeista kaikille vuoron perään kahvia ilman, että muut astiat kaatuvat. Vuoron perään peholeluille lauletaan Paljon onnea ja/tai Happy Birthday.





 




4. tammikuuta 2014

Tilataidetta

Ostoksia Koiramäen pajutallista Tuusulasta sekä äidiltä saatua:







Mieheni ei oikein innostunut vanhoista kauhoista, joten hän päätti vähän kiusata minua ja pistää homman överiksi:


Nyt siis yksi kauha ilahduttaa keittiön kattoamme...

3. tammikuuta 2014

Jumppaa pumppaa

Juhlimme äitini 60-vuotis syntymäpäiviä vielä pari päivää myöhässä koko perheen voimin mm. yksityisellä kahvakuulatunnilla. Siskoni veti tämän hyvän jumpan meille. Ja mitä isot edellä, sen pieni perässä...

Alkulämmittely. Hienosti jaksaa pienikin kantaa 4 kg kahvakuulaa:


Välillä omat temppuradat ja uintia kuivaharjoitteluna:



 Ojentajatreeni ja loppuvenyttely: