Ystäväperheessämme pikkuinen tonttukoriste vaihtaa joka yö paikkaa. Yön aikana se käy kertomassa Korvatunturille terveisensä. Päivisin se näyttää ihan tavalliselta ommellulta tontulta. Minusta niin hauska idea, että napattiin se meillekin käyttöön.
Meillä lapset saavat osallistua kaikkeen joulupuuhaan, niin kuusen ja kodin koristeluun, paketointiin, leivontaan kuin ruoanlaittoon ja siivoukseenkin. Olen itse osannut olla tänä vuonna stressaamatta. Nuorimmaisen flunssa on rajoittanut sopivasti kruisailua sinne ja tänne. Joulusiivouskin on hoitunut jouluelokuvien lomassa jopa kylpyhuoneen laattoja myöden. Vain joulukortit toivat alkukuusta hieman päänvaivaa, sillä askartelimme niitä noin 40. Askartelu on kivaa, mutta liukuhihnameininki ei. Suurin apu tänä jouluna on, ettei itse tarvitse miettiä juurikaan ruokia, vaan saamme käydä valmiisiin pöytiin vuoron perään. En totisesti ole mikään keittiön hengetär.
Usein joulun aikaan ihmiset muistavat heille tärkeitä ihmisiä. Erityisesti tänä jouluna olen saanut huomata, kuinka hyvä laitetaan kiertämään. Kun on ollut toisille vuoden mittaan ystävällinen ja avulias, saa nyt joulun alla vielä ripauksen lisää hyvää mieltä takaisin. Esimerkiksi naapurit ovat muistaneet meitä ihanilla joulutervehdyksillä, mutta myös jokainen saatu kortti luetaan meillä ajatuksella ja kiinnitetään seinään ihailtavaksi.
Joulukuusi tuotiin lapsuudessani sisälle vasta aattoaamuna tai aatonaaton iltana. Tästä perinteestä olen halunnut poiketa ja toimme kuusen jo hyvissä ajoin viikonloppuna sisälle. Kuusen ympärillä on ihanaa valmistella ja fiilistellä lisää joulua.
Meillä lasten paketoimat lahjat jätetään kuusen juurelle. Sieltä tontut käyvät ne hakemassa ja toimittavat joulupukille. Muutamat ovat tätä perinnettämme ihmetelleet, mutta kuinkas muuten se pukki saisi toimitettua ne lasten paketoimat lahjat perille oikeaan osoitteeseen? Aamuisin lapset juoksevat ensin kuusen luo ja vasta sitten meidän sänkyymme iloisen ihmeissään kertomaan näkemäänsä.
Joulun alla ystäväperheemme tulee aina joulupuurolle. Lapsuuteni jouluaattoaamun joulupuurovierailusta olemme sentään luopuneet. Meillä kävi tuolloin puurovieraita aina aattoaamuna kello seitsemän. Voitteko kuvitella?! En minäkään haluaisi edes muistella. Siitä alkoi sitten pitkä päivä odottaa pukkia väsyneenä.
Minun jouluaaton pakolliset jutut ovat kinkku, rosolli, saaristolaisleipä, kraavilohi sekä Fazerin sininen. Aattona käymme kävellen isäni ja mummoni haudalla sekä saunassa. Sitten syödään ja odotellaan pukkia.
On tämä mukavaa seurata lasten aitoa iloa ja hämmennystä joulun taiasta. Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!
