24. helmikuuta 2014

Kaikki on mullin mallin...

...tai ainakin heikun keikun. Ainun Facebook-sivuilla kysyttiin tänään, pitäisikö äidin ottaa välillä vähän rennommin?


Satuinpa sopivasti löytämään kameran kätköistä kuvia parin viikon takaa, kun vielä todella epätoivoisena ja väsyneenä odotin uutta tulokasta. Ei riittänyt energiaa lelujen siivoukseen, joten saatiinpa meidänkin koti aikamoiseen kuntoon:


  


Ja koska mieheni nukkui viimeisen viikon ennen kupuksen syntymää olohuoneessa minun levottomien öiden vuoksi, sai patjoista yms. tarvikkeista joka päivä hauskoja jumpparatoja:


23. helmikuuta 2014

Kuralätäköt

Ihana kuralätäkköilma tänään. Yksikään lätäkkö ei tainnut jäädä meidän neidiltä kiertämättä. 



Kävelimme tänään äitini luo (1,5 km) ekan kerran vauvan syntymän jälkeen. Kävely tuntui jo ihan hyvältä, joskin mäkien päällä kyllä vähän puuskutin. Vauva on nyt siis 10 päivän ikäinen. Muuten olen vain vähän ulkoillut esikoisen kanssa ja jumpannut sisällä. Tästä se taas lähtee... 

22. helmikuuta 2014

Äiti, minua pelottaa

2,5-vuotiaamme on viime päivinä saanut hassuja pelkokohtauksia. Eilen Pikku kakkosesta tuli ohjelma, jossa perheen isällä kaatui jauhopussi päälle. Jauhopäinen isä sai tytön piiloutumaan sohvan taakse, painamaan päänsä pehmoleluihin ja lopulta huutamaan, "äiti sammuta telkkari". Mies ehkä muistutti Rölliä, joka saa saman reaktion aikaiseksi. Tänään pieni kuitenkin jutteli, että "Rölli on ihan kiva ja Joulupukki on ihan kiva. Ei minua pelota ne." Olemme jutelleet, että Rölli on vähän kuin Joulupukki, samantapainen satuhahmo. Joulupukista kun tyttö piti jo joulun aikaan.

Tänään pikkuinen juoksi taas luokseni ja sanoi, että "äiti, minua pelottaa". Kysyin, mikä pelottaa. "Kettu". Juttelimme ketuista pitkän tovin. Aina välillä pihallamme on näkynyt kettu, mutta ei siitä koskaan pelottelemalla ole puhuttu. Nehän pelkäävät ihmisiä. Ja viime viikolla pihalle rakennettu lumiukko vahtii, ettei kettu tule terassille asti. Näin kaunis oli vielä eilen lumiukko. Tämänpäiväinen sade on tehnyt ukosta jo aika surkean näköisen. Tästä eilisestäkin versiosta oli jo halkokädet tippuneet, samoin perunasilmät ja porkkananenä.

Jäin vaan miettimään, millaista on lapsen elää sellaisessa perheessä, jossa on oikea pelko läsnä joka päivä, väkivallan, vanhempien riitelyn tms. syyn takia.


21. helmikuuta 2014

Kaunis vauva-arki

Rakastan niin kukkia. Juuri nyt meidän koti on täynnä kauniita kukkia. Tässä vain osa kukkaloistostamme:






Ja kyllä ihan arkiset vauva-asiatkin näyttävät juuri nyt ihanan kauniilta.




 

Tuossa äitiyspakkaukseen tuunatussa sängyssä ei vauva kyllä vielä ole juuri nukkunut. Nukumme kuopuksen kanssa perhepedissä. Mutta on se pitsinen sänky kaunis vanhan työpöydän päällä.

20. helmikuuta 2014

Sisaruslahjat

Mahdollisen mustasukkaisuuden estämiseksi kyselin ennakkoon neuvoja muilta perheiltä, joihin oli äskettäin syntynyt toinen lapsi. 

Saksassa asuva tuttavani kertoi siellä olevan tapana, että sisarukset antavat ensitapaamisella toisilleen pienet lahjat. Vaikka en pidä tavasta, että jos toisella on synttärit, saa toinen/muutkin lohdutuslahjan, ajattelin kokeilla tätä neuvoa. 


Esikoinen oli ihastunut IKEAn kuivakukkiin, joten hän sai pikkuveljeltään lahjaksi kuivakukkakimpun. Vauva sai puolestaan isosiskoltaan kirpputorilta löytämänsä ilmaisen nallen. Yritin kaupoilla ehdotella vaikka mitä leluja vauvalle lahjaksi, mutta ne eivät tytölle kelvanneet. Tästä nallesta hän ei puolestaan luovuttanut vaikka yritin. Niinpä suostuin hänen tahtoonsa, häneltähän sen lahjan piti ollakin. Ekologinen tyttö! 


Meillä vauvan syntymä ei ole aiheuttanut pienintäkään merkkiä mustasukkaisuudesta. Olisimme siis voineet unohtaa tällaiset sisaruslahjat, mutta tulipa kokeiltua. Isosisko haluaa osallistua niin kovasti pikkuveljen hoitoon. Ja hän on tyytyväinen ja kokee itsensä tärkeäksi esimerkiksi, kun saa tuoda äidille imetystyynyn tai avata valmiiksi vaipan. 

19. helmikuuta 2014

Viikko vierähti

Meille syntyi siis viikko sitten suloinen pieni poika, työnimeltään "Taisto Mertsi". Nyt täytyy alkaa miettimään sitä oikeaa nimeä. En ole tuota kelpuuttanut...

Ristiäisvalmistelut ovat hyvällä mallilla. Tänään askartelin kutsukortit. Kovin vaikeaa oli saada seurakunnalta tilaa kuukauden sisään. En haluaisi pitkittää nimen antoa liian pitkälle. Päädyimme erikoisesti torstai-iltaan, 30-vuotissyntymäpäivääni. Ja aika pienimuotoiseen juhlaan, 40 kutsuttua, mutta puolet tulee jo perheistämme.


Tänään havahduin, että viikko sitten lähdimme synnyttämään vauvaa. Kylläpä aika menee nopeasti! Ei auttanut synnytyksen käynnistämiseen mäkitreeni, rappujen ravaus, hiihto, pallojumppa tai reipas kävely. Sai niistä aina tukalan olon itselleen, mutta vauva syntyy selvästikin kun haluaa. Ei tosin auttanut lepo, saunominen tai hierontakaan. Kaikkea yritettiin. Olisi pitänyt uskoa tässä asiassa äitiä.  Vaikka yleisesti olen vähän kyllästynyt kuuntelemaan vanhempieni ikäisten (n. 60 v) vinkkejä esim. synnytyksestä, koska heidän omistaan on aikaa 30 vuotta, vähintään! Aika on kummasti kullannut muistoja... 

Olen vielä ajan kanssa pohtinut synnytystä. Olemme mieheni kanssa ihmetelleet kätilöiden ja muun henkilökunnan riitelyä asiakkaan eli meidän kuullen. Vaikka kätilö oli mukava, hän piikitteli asiasta kuin asiasta vuoron perään kaikille. Itselläkin oli olo, että on pakko miellyttää kätilöä, jotta homma hoituu kunnolla. Meni energiaa aivan turhaan. Kätilö tiuski harjoittelijalle, anestesialääkärille ja lopuksi vielä naistentautien erikoislääkärille. Välillä mieheni meinasi jo puuttua riitelyyn, kun puudutuksen laitto kesti kohtuuttoman kauan kinastelun vuoksi. Harmi harjoittelijoiden kannalta. Toivottavasti heistä ei tule samanlaisia. 

Itse päätin lukiovuosinani, etten sairaanhoitoalalle halua. Olin 7 vuoden ajan sairaalassa sairaala-apulaisena töissä. Juuri tuo naisvaltaisen alan piikittely, selän takana puhuminen sekä älytön hierarkia hoitohenkilökunnan välillä ei houkutellut millään. Onneksi nyt lapsivuodeosastolla oli ihania ja ystävällisiä hoitajia. Kaiken kaikkiaan sain kyllä hyvää hoitoa ja palvelua Jorvissa! Kiitos.

16. helmikuuta 2014

Kotiin!

Vauva vain nukkuu, syö ja kakkaa! Olemme saaneet superkiltin pojan, ainakin näin alkuun. Välillä vain hymyillään ja ihmetellään toisiamme. 


Pitää palautella mieleen vanhoja juttuja. Esim. navan puhdistus oli ihan unohtunut. Samoin, kuinka kipeiksi rinnat tulevat, kun maito nousee. Kyllä tämä tästä... Nyt on kyllä moninverroin helpompaa, emme stressaa turhista. 

Onneksi isosisko on ollut todella innoissaan pikkuveljestään. Hän auttaa meitä monessa asiassa ja haluaa osallistua ja seurata kaikkea vauvaan liittyvää. Yht'äkkiä esikoinen on myös oppinut leikkimään pidempiä hetkiä yksistään. Välissä vietämme toki aikaa vain esikoisen kanssa, jotta hänkin saa riittävästi huomiota. 

Oli ihanaa nukkua viime yö omassa sängyssä kolmen sairaalassa vietetyn yön jälkeen. Sairaalassa huonekaveri oli oikein mukava, mutta kuorsasi niin, että seinät tärisi. Ja kun hän oli hereillä, höpötti koko ajan pojalleen. En saanut nukuttua kuin 8 tuntia kolmen vuorokauden aikana. Nyt olo on taas virkeä! 

14. helmikuuta 2014

Poikavauva

Tunnit kuluvat periaatteessa nopeasti, periaatteessa hitaasti. Välillä torkahtaa, välillä vain odottaa seuraavaa supistusta. 6-8 supituksen jälkeen on taas kulunut tunti. Ajantaju katoaa. 

Mihin laitamme esikoisen? Hankalin aika ja päivä järjestää hoitaja. Supistelut alkoivat klo 21.45. Heti en viitsinyt kenellekään soitella, koska pari kertaa aiemminkin touhu oli tyssännyt 2-5 tunnin jälkeen. Keskiyöllä tajusin ettei tässä enää pidätellä, vauva on varmasti tuloillaan, supistuksia tuli korkeintaan 10 min välein. Mietin laitanko viestiä vai kestämmekö aamuyhdeksään, kun siskoni lupasi tulla leikittämään esikoista. Ehkä selviämme. 

Ei, pakko hakea toinen sisko yöksi meille ja lähteä sairaalaan. Viestit vielä isovanhemmillekin, vaikka voisi olla parempi olla laittamatta turhien kyselyiden vuoksi... Naapuriakin piti häiritä keskellä yötä, jos toinen sisko ei ehdikään hätiin, kun toisen pitää lähteä töihin. 

Sairaalassa meni 10 tuntia. Itse en olisi vielä lähtenyt sairaalalle, mutta puhelimessa suosittelivat. Olipas tylsää sairaalassa kärvistellä. Mutta sainpa nyt kokea sairaalan spa-osaston ja akupunktion. Ajattelin olla ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä, mutta vajaa pari tuntia ennen syntymää oli huudettava kaikki avut käyttöön. Luulin kuolevani siihen paikkaan. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Neuvolan arviot sirosta pienestä pojasta eivät osuneet ihan kohdilleen: poika oli syntyessään 4110 g ja 54 cm. Raskausviikkoja 40+3. Esikoinen syntyi samoilla raskausviikoilla 2890 g painoisena ja 48 cm pituisena. Melkoinen ero, ottaen huomioon että neuvolaseurannassa kaikki muut mitat (oma painoni ja sf-mitta) kulkivat samaa rataa. Synnytys kesti lopulta kaikkiaan 14,5 tuntia ensimmäisestä supistuksesta, puolet vähemmän kuin esikoisen kanssa. 

Tuli vain muutama pieni repeämä, mutta niin hankaliin paikkoihin, että kolme lääkäriä/hoitajaa teki töitä miltei kaksi tuntia. Pikkuinen odotti sen ajan kärsivällisesti ja rauhallisesti rinnallani ilman maitoa. Vuodeosastolla hoitajat ihmettelivät, kuinka nopeasti kohtuni oli palautunut synnytyksestä jo viidessä tunnissa lähes entiselleen ja kuinka iso vauva on sinne mahtunut. 

Synnytys on kyllä maailman järkyttävin, mutta ihanin kokemus! Nyt nautimme näistä varpaista ja suloisesta vauvan tuhinasta! 




11. helmikuuta 2014

Varvasvälit

Tyttö putsaa varvasvälinsä sukkanöyhdästä monta kertaa päivässä.  Me vanhemmat emme tätä harrasta. Tämä on tainnut tarttua päiväkotiajoilta. Ensimmäisen kerran tälle naurettiin tytön serkkupojan ristiäisissä puoli vuotta sitten. Muut kuuntelivat papin puhetta, pikkuinen kaiveli varpaitaan isoäitinsä sylissä. Päivähoito oli tuolloin juuri alkanut. Mitenköhän tästä puuhasta pääsisi eroon?


10. helmikuuta 2014

Dead line

Laskettu päivä tuli ja meni! Jännä juttu, että itselläni oli niin vahva tunne koko raskauden ajan, että tämä vauva tulee syntymään rutkasti etuajassa. Ehkä siksi tämä loppu oli henkisesti aika piinaavaa. Nyt mieli on kuitenkin parempi, tulkoon poika, kun itse haluaa. Yritän nauttia, vaikka vaatteet eivät päälle mahdukaan, kävely vaappuu, yöllä ei saa nukutuksi ja olo on kuin sotanorsulla. Mistään kikka-kolmosista ei synnytyksen käynnistämiseksi ole meillä ollut apua! 

Juuri laskettuna päivänä syntyy tilastojen mukaan vain noin 5 % vauvoista, loput kahden viikon sisällä lasketusta ajasta suuntaansa eli viikoilla 38-42. Vielä jäämme siis odottelemaan. Kivoja päiviä on tulossa: mm. 12.2. on helppo muistaa, 14.2. on ystävänpäivä, 20.2. oma nimipäiväni. 

Ajan kuluksi olen tänään ja muutamana muuna päivänä selannut puolentoista vuoden ajalta kaikki valokuvamme, jotta saisin tehtyä esikoisen toisesta vuodesta kuvakirjan. Kuvia oli miltei 10 000, joista sain valkattua 350 parasta. 100 vähemmän kuin ensimmäisestä vuodesta. Aikaa meni noin kuusi tuntia! Vielä pitäisi saada kuvat kirjaan asti. Tässä muutama otos, joista tuli hyvä mieli:







9. helmikuuta 2014

Laskiaisetkot

Kauppakalenteriin oli tänä vuonna merkitty väärin laskiaistiistai ja -sunnuntai. Siskoni ja äitini olivat ahertaneet perinteiselle sunnuntailounaalle jo nyt laskiaispullia: 


Nam nam! Neljä upposi kevyesti tähän mahaan. Tuskin maltan odottaa, että pääsen urheilukuurille kilojen karistamiseksi. Laihdutuskuurille ruoan kanssa en pysty, sen verran herkkuperse olen... Tällä viikolla muuten rikkoutui uusi kymmenluku, kun neuvolan vaaka näytti huimat 70,0 kg! Voi taivas!

Oikea laskiainen on vasta kolmen viikon kuluttua maaliskuun alussa. 


8. helmikuuta 2014

Isosisarus ja vauva

Olemme ottaneet 2,5-vuotiaan esikoisemme aktiivisesti mukaan vauvan odotukseen. Toisaalta se on ollut hyvin helppoa ja luontevaa tytön voimakkaan hoivavietin vuoksi. 

Alkuun vain juttelimme esikoiselle paljon tulevasta vauvasta. Kerroimme, että vauva syntyy helmikuussa, sitten kun on lunta. Arvatkaapa vain, kuinka kovasti tänä talvena lunta odoteltiin?

Muutimme jo muutama kuukausi sitten nukkumaanmenorituaaleja. Jostain syystä lapsi oli kesän jälkeen oppinut aamuyöstä köpöttelemään viereemme jatkamaan uniaan. Se oli ihanaa, mutta siitä oli luovuttava. Sänkyymme ei tulisi mahtumaan neljää! Yöllä lohduttajaksi kelpasi ennen vain äiti, nyt isikin kelpaa! Viikon työllä selvittiin tuosta. 

Palautimme päivärytmimme osittaisen päiväkotihoidon jälkeen mahdollisimman säännölliseksi tulevia rutiineja helpottamaan. Jo nyt meillä on hetket, kun leikimme yhdessä ja erikseen. 

Loppuaikoina tyttö on tunnustelut kymmeniä kertoja päivässä vauvan liikkeitä paljaalta iholta, halaillut, jutellut ja laulanut. Kysellyt, milloin vauva synnyt? Ollut paljon masun lähellä


Olemme lukeneet vauvakirjaa tytön ensimmäisestä vuodesta sekä käyneet vauvaperheissä kylässä ja ihmetelleet, kuinka paljon vauva on kuvissa ja oikeasti äidin tai jonkun muun sylissä. Viimeksi tällä viikolla ihmettelimme naapurin alle viikonikäistä tyttöä. Vielä kesällä tyttö oli vähän mustasukkainen, jos minä otin vieraan vauvan syliini. Nyt se on jo jäänyt. 

Olemme katselleet, kuinka vauvat syövät tissiä ja vaippoja vaihdetaan. Tyttö hoitaa omia nukkejaan kuin vauvoja; ne itkevät paljon, ovat sylissä ja vaippaa vaihdetaan vähän väliä. Lapsella on oltava kaikki samat tarvikkeet kuin vanhemmillakin vauvan hoitoon liittyen. Tällä viikolla hän kaivoi laatikosta itselleen valmiiksi vaipanvaihtoalustan. 


Olemme valikoineet vauvalle leluja esikoisen vanhoista leluista. Myös jotkin astiat jo odottavat vain vauvaa. 

Olemme yrittäneet opettaa lasta odottamaan. Kohta siihen joutuu pakosti. Tämän varjopuoli on se, että myös lapsi on opettanut äidin odottamaan: "kohta äiti!" on varsin yleinen kommentti nykyään äidille. 

Isän rooli on kasvanut nyt suureksi kaikissa lapsen touhuissa: isä kelpaa mukisematta leikkeihin, pukemiseen, iltatoimiin jne. Äiti ei enää pysty tai jaksa kaikkea masunsa vuoksi tekemään (oikeasti monesti pystyisi, mutta olemme opetelleet, että aina ei pysty, vaikka äiti olisikin lähellä).

Olen yrittänyt selvittää myös meidän vanhempien tulevaa merkitystä esikoisen käytökseen. Olen kuullut, että koska isosisarus "menettää" äidistään ison osan vauvan syntymän myötä, isän rooli vain kasvaa. Hankalia ovat kuulemma tilanteet, kun isä on kaksistaan lasten kanssa ja isän huomio meneekin kahdesta lapsesta vain vauvaan. Lapselle tulee pelko menettää isänkin huomio. Tätäkin olemme yrittäneet opella nukkejen kanssa. Ja ihan vain juttelemalla: äiti ja isi rakastavat molempia lapsiaan. 

Olemme mielestämme nähneet aika paljon vaivaa vauvan tulon valmisteluun isosisaruksen näkökulmasta. Kohta näemme, onko sillä ollut mitään merkitystä... 

5. helmikuuta 2014

Taaperon nukutus päiväunille

Meidän 2,5-vuotiaan päiväuninukutusrituaali lounaan ja pissalla käynnin jälkeen: 

1. Lapsi valitsee itselleen ja minulle unilelut ja satukirjan. 
2. Käymme yhdessä pötköttämään vanhempien sänkyyn. Verhot kiinni, peitot päälle. 
3. Luetaan yhdessä satu. 
4. Minä alan nukkumaan, lapsi haluaa lukea sadun uudestaan peholelulleen. 
5. Lapsikin käy nukkumaan. Yleensä pyörii puolen tunnin ajan ennen nukahtamista. Sitten minä olenkin valmis nousemaan levolta. Jos pyöriminen jatkuu tunnin, nousemme ylös. Näin käy nykyään ehkä pari kertaa kuussa. 
6. Tyttö nukkuu 1,5-2 tuntia. Usein kissojen kanssa. 


Kaksivuotiaaksi asti lapsi nukkui päiväunet ulkona. Hoidon takia piti opetella nukkumaan sisällä. Raskauden myötä olen pystynyt helposti perustelemaan, että "äiti tai vauva tarvii unta. Nyt käydään päivälevolle." Usein onkin puhuttava levosta, ei nukkumisesta, tai muuten tulee taaperolta vastustusta päiväunille käymisestä. Nyt kun päiväkotihoito loppui, lapsi haluaa toisinaan jo itse levolle. Päivärytmimme on niin säännöllinen. 

Tänään uni tuli ulkoillessa. Tämä oli kuitenkin vain leikkiä: 

4. helmikuuta 2014

Loppuraskauden väsymys

Minulle iski viime viikolla aivan tajuton väsymys. Nyt siis rv 40 meneillään. Yöllä usein kukun klo 1-5 välillä 2-4 tuntia, kun en vain nukahda. Sitten tulee nälkä, jano ja pissahätä... Päivällä tekee tiukkaa pitää silmiä auki. Hemoglobiini 113, raskausanemian raja 110. Ulkoilma helpottaa, vaikka sinne ei jaksaisi aina lähteäkään. Ulkoilemme kuitenkin kahdesti päivässä. Olen ollut niin katki, etten ole jaksanut siivota lapsen tavaroita lainkaan, saati jotain muuta. Se on harvinaista minulle. Mutta onneksi lapsi osaa jo itsekin siivota vähän perässään, olen oppinut antaamaan asian olla ja keskittynyt siihen että päivästä selviydytään ja saadaan ruokaa ajallaan. 

On ihanaa, kun muutamat ovat tarjonneet lapsenhoitoapuaan. Vauhdikkaan ja seuraa kaipaavan taaperon leikittäminen ottaa välillä koville. Itse on niin vaikea pyytää hoitoapua. Helpompaa sitä on tarjota toiselle. Näin ainakin itse koen. Eilen tyttö sai leikkiä kummejensa luona pari tuntia ja nautti samanikäisten leikkiseurasta kovasti. Ja onneksi tyttö nukkuu vielä päiväunia! 

K-Supermarketeissa on huomiseen asti Super päivät. Euron kilohinnalla sai vaikka mitä sitrushedelmiä. Meillä lähti ehkä vähän käsistä: 


Tästäkin on jo iso osa syöty, mm. pomelo. Vitamiineja on tullut vedettyä nyt siis ihan hulluna. Jospa se auttaisi väsymykseen. Kannattaa käydä hamstraamassa terveellisiä herkkuja!

3. helmikuuta 2014

Rapukakka

En ajatellut koskaan alentuvani kirjoittamaan kakka-päivitystä. Tässä se nyt tulee. Herkkähermoiset kannattaa jättää lukeminen tähän. 

Jostain syystä kaksivuotiaalle on tullut tavaksi analysoida kakan ulkonäköä. Olen jättänyt kommentit omaan arvoonsa, sanomalla aina esim. "totta", "niinpä" tms. Ei olla siis jatkettu keskustelua, koska minusta nämä vessa-analysoinnit ovat turhia. Lisäksi lapsi on ollut kuiva jo 1v 2kk -ikäisestä, joten enää ei tarvitse kauheasti kehua, että pissa tai kakka tuli oikeaan paikkaan tms. vessajuttuun liittyvää. 

Tänään lapsen kommentti vessassa käynnin jälkeen oli: "äiti kato, rapukakka!" Mietin, että mistä ihmeestä se näitä eläimiä keksiikin. Pottaa tyhjentäessä huomasin, että potassa tosiaan oli rapu. Aivan selvät ravun molemman käden sakset ilman ravun vartaloa. Ekan kerran oli pakko todeta itsekin: "kyllä, aivan kuin ravun sakset!" Kuvan jätin ottamatta...


Kuva: www.juomavinkki.fi

Illemmalla automatkalla lapsi kommentoi pahan hajun jälkeen: "hyi isi, haisee pahalle! Onko isi ripuli?" Oli hieman naurussa pitelemistä! Viikonloppuna lapsi oli kuullut sanan "ripuli" käsittääkseni ensimmäisen kerran, kun minä kyläillessä totesin, että tekisi kovasti mieli tarjolla ollutta kraavilohileipää, mutten taida uskaltaa syödä vieläkään sellaista vauvan takia. Kohta saan syödä! Siihen mieheni tokaisi, että "eikai siitä muuta tule kuin ripuli". Siitäkös tyttö innostui hokemaan hauskaa sanaa useamman kerran. Huvittavaa, että lapsi osasi nyt parin päivän jälkeen yhdistää nämä asiat toisiinsa. .. 

Lopuksi ihan mukavakin vessajuttu. Ihanaa kun lapsi (2v 5kk) on oppinut käymään itsekseen vessassa. Vetämään housut alas. Ja lopuksi vain kuuluu "pyyhkimään!" Jos isi on kotona, jostain syystä hän saa aina kakkapyyhinnät. Onneksi. 

2. helmikuuta 2014

Brunssilla

Meillä on muodostunut tavaksi muutaman ystäväpariskunnan kanssa käydä kerran kuussa brunssilla. Tänään kävimme Dylan Arabiassa. Brunssi oli moneen muuhun verrattuna vähän edullisempi (17,50 €) ja pöydät notkuivat enemmän herkkuja kuin muualla. Paras paikka mielestämme tähänastisista. Lisäksi oikein lapsiystävällinen paikka. Suosittelen. 


Suklaakakku maistui ja pöydänalus oli ruokailun jälkeen pikkulapsen vierailun näköinen...

1. helmikuuta 2014

Loppuraskauden ylämäkitreeni

Ajattelin käynnistää synnytyksen. Tein eilen illalla reilun tunnin siivousurakan päätteeksi tunnin reippaan kävelylenkin. Lenkin aikana jäin tekemään reippaasti kävellen "ylämäkivetoja", varmuudeksi Jorvin sairaalan lähiympäristöön: 5x 200 m (jyrkähkö mäki) ja 3x 50 m (todella jyrkkä mäki). Kävely tuntui ihan liiankin helpolta. Aikaisemmat tällä viikolla tehdyt lenkit ovat kulkeneet mummotahdilla, mutta nyt askellus oli reipasta. 

Ei siis vaikutusta synnytyksen käynnistymiseen. Jostain luinkin, että näillä "vippaskonsteilla" kiusaa vaan itseään. No, ainakin nukahdin illalla hyvin ja aikaisin, mutta yöllä olen taas valvonut pari tuntia, kun en vain saa unen päästä kiinni...