31. joulukuuta 2014

Lumiukko

Aurinkoisten ja kovien pakkasten jälkeen oli ihanaa saada lumiukkokelit. Rakensimme tytön kanssa kolme lumiukkoa. Rosollista yli jäänyt punajuuri osoittautuikin hauskaksi keinoksi tehdä lumiukolle napit. Raaka punajuuri siis vain kahtia ja puolikkailla voi painaa lumeen punaiset ympyrät.




Iloista uutta vuotta kaikille!


Pakko vielä vähän fiilistellä kauniilla talvikuvilla. Aurinkoiset kuvat otettu 29.12.2014. Lumiukkokuvat tältä päivältä.


30. joulukuuta 2014

Vuoden vaihde pienten lasten kanssa

Meillä on jo tavaksi muodostunut juhlia vuoden vaihdetta ystäväperheen kanssa, joilla on samanikäisiä lapsia. Aloitamme alkuillasta syömällä vähän arjesta poiketen: nakkeja, perunasalaattia, lihapullia, dipattavia yms. Lapset saavat syödä ja touhuta vapaammin, juhlan kunniaksi. Kuohuvaa, mehua tai vettä kiistellään illan aikana yhdessä, myös lapset. Snapsilasit ovat tähän lapsille kätevät. Sitten kello seitsemän aikaan lähdetään ulos ampumaan muutama raketti. Tunnin ulkoilun jälkeen on hyvä palata sisään rauhoittumaan iltatoimiin ja katsella ikkunasta räiskyvää taivasta. Puolilta öin toivotaan, että kaikki nukkuvat, eikä herää paukkeeseen. Esikoisen ollessa reilu vuoden ikäinen, hän uskaltautui nukkumaan vasta kahden aikaan yöllä, kun pauke oli kokonaan ohi. 

Askartelimme tytön kanssa huomiseen juhlintaan hatut pahvimukeista.


Miehelleni on aina ollut tärkeää ampua raketteja. Minua ne pelottavat. Pienenä sain raketin säteitä silmääni, onneksi silmä ei vaurioitunut. Ensin mies käy yhdessä lasten kanssa rakettiostoksilla ja sitten ammutaan ne taivaan tuuliin. Täytyypä kaivaa jo nyt hyvissä ajoin suojalasit ja kuulosuojaimet taas esille.


Rakettivahti

Viime vuonna vietimme keskiyön naapureiden kanssa (talojemme välissä on vajaa 100 m). Se on kätevää pikkulapsiperheessä. Itkuhälyttimet kuuluvat naapurustoon ja jos itku sattuu tulemaan, vanhemmat ovat silmänräpäyksessä paikalla turvana. Tähän ei kyllä viime vuonna ollut tarvetta. 

Omassa lapsuudessani valoimme tinaa yöllä kyläpaikasta kotiuduttua, mutta ennen keskiyön paukuttelua. Keskiyön vietimme aina naapureiden kanssa. Vielä emme ole omien lasten kanssa tinaa valaneet. Enkä tiedä valetaanko koskaan. Se ei ollut minulle koskaan kovin tärkeää. Enkä voinut sietää sitä syntyvää turhaa roskaa, jota ei olevinaan raaskinut heittää pois... Uuden vuoden päivä kuluu aina juhliessa syntymäpäiviä. Minun äitini lisäksi juhlistamme lasten serkkua.

Lapsuudessani oli tapana päättää joulu loppiaiseen. Me aloitimme tänä jouluna joulun vieton jo oikeastaan joulukuun alussa tuomalla mm. kuusen sisään. Tänään tuntuikin sopivalta viedä suurimmat joulukoristeet pois ja laittaa mm. lasten huone uuteen uskoon. Jouluvalot saivat vielä jäädä.

Vähän jotain uutta lastenhuoneeseen: joulukalenterin narusta syntyi pehmoleluljen säilytyspaikka.

29. joulukuuta 2014

Paketoidaan

Meidän kolmevuotiaalle on jäänyt joulusta päälle paketointi-into. Päivässä valmistuu kymmeniä paketteja, joulua ja synttäreitä juhlitaan uudestaan ja uudestaan, teippiä kuluu metreittäin ja lahjapaperia runsaasti. Mutta ei toisen intoa voi lannistaa!



28. joulukuuta 2014

Suomen talvinen luonto

Tänä jouluna Suomen talvinen luonto on tarjonnut parastaan. Mihin tahansa on katsonutkin, ympärillä näkyy luonnon omia taideteoksia. Olemme ulkoilleet ja urheilleet paljon ja monipuolisesti: pulkkailua, stigailua, luistelua, hiihtoa, kävely- ja juoksulenkkeilyä. Ihanaa!


 




Kaikki kuvat ovat pihaltamme.


Vaikka pakkanen on paukkunut ja pukemista on riitänyt parin-kolmen päivittäisen ulkoilukerran ja kyläilyjen vuoksi, tuntuu se vähäiseltä, koska mieheni on lomalla. Yhden lapsen pukeminen ei tunnu miltään kahteen verrattuna. Ja aina se pukeminen on vaivan arvoista! Nyt ahmimme tätä ihanuutta!



25. joulukuuta 2014

Iloista joulua!

     Lidlistä ostettu seinätarra ikkunassa. 

Ilosta joulua kaikille blogini lukijoille! Teitä on päivittäin 30-50! Nauttikaa ihanista ulkoilukeleistä, jotka jouluksi saimme. 

P.S. Meille tuli kuitenkin joulupukki, sellainen rokkaava versio. Eikä lapset edes pahasti pelänneet. 


Tässä vielä piristykseksi meidän esikoisen ihan itse paketoima lahja pikkuveljelleen. Kyllä meitä eilen nauratti... Taitava tyttö!


23. joulukuuta 2014

Joulukukat


Tänä jouluna emme ole saaneet keltään muulta kukkia kuin mieheni työpaikalta. Ihan kiva, sillä korkeaa pöytäpintaa pojan ulottumattomissa on rajallisesti. Ja monet joulukat ovat hyvin myrkyllisiä. Tämä mietityttää aina koska perheessämme on lasten lisäksi kissoja. Olen niin kukkaihminen, että tuo yksikin saatu jouluasetelma sai mieleni pilviin. Lisäksi olen itse tehnyt leikkokukista kimppuja, kotiin ja tilauksesta myös hautajaisvihon.


Tykkään käyttää kimpuissa luonnonmateriaaleja: kuusenoksia, kanervaa, mustikan- ja puolukanvarpuja. 


22. joulukuuta 2014

Joulukuusi kissaperheessä

Jo lapsuudenkodissani oli kissoja ja aina meillä oli kuusikin. Tosin koti oli niin iso, että kissoilla riitti tutkittavaa muutoinkin kun kuusen kimpussa. Yksi kissa oli sellainen, joka aina halusi kiivetä kuuseen ja tietysti se aina kaatui. Sen kissan kanssa opimme solmimaan kuusenlatvan kattoon kiinni. Kaikki kissat ovat aina juoneet kuuselta veden, jos se astian puolesta ollut mahdollista. Ja koristeilla tottakai leikitään...


Nyt omaan kotiin laitoimme metrin mittaisen kuuseen jo kolme viikkoa sitten. Se on lipaston päällä ja kuusen juurella klementiinejä. Näin kissat ovat jättäneet kuusen rauhaan. Ajattelin ettei isoa kuusta tänäkään vuonna meille tulisi, mutta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Varsinkin kun olemme koko joulun omassa kodissa. Mutta pienikin aito kuusi esimerkiksi maljakossa tuo ihanan tuoksun ja joulun tunnelman. 

21. joulukuuta 2014

Joulupavlova

Joulupavlova on helpohko jälkiruoka joulupöytään. Vain marenkipohjan valmistus on hidasta. Se kannattaakin tehdä vaikka jo pari päivää ennen valmiiksi, säilyttää kuivassa esim. uunissa ja täyttää viime hetkellä.


Marenkipohja
3 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria
Vatkaa kananmunat vaahdoksi, lisää sokeri. Laita uunipellille haluamaasi muotoon ja kokoon noin 1 cm paksuiseksi levyksi. Paista 100 asteisessa uunissa pari tuntia tai kunnes marenki irtoaa leivinpaperista. 

Päälle
2 rkl luumuhilloa
2 dl kermaa
200 g rahkaa
2 tl sokeria
Marjoja

Levitä marenkilevyn päälle luumuhilloa. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää joukkoon rahka ja sokeri. Purosta rahkaseos kakun päälle. Koristele marjoilla. 


Huomioitavaa
- Marenki kostuu hillosta aika nopeasti, joten tämä kannessa tarjoilla aika pian valmistuksen jälkeen. Kostunut marenki ei tahdo irrota alustasta. 
- Tätä ohjetta on helppo varioida oman maun mukaan. 
- Hyvä jälkkäri tuhdin ruuna jälkeen, sillä tämä on aika ällömakea. 

20. joulukuuta 2014

Perhekuvauksessa

Toivoimme viime jouluna lahjaksi lahjakorttia perhekuvaukseen. Mietimme pitkään ajankohtaa, milloin menisimme sinne. Toisaalta olisi kiva että vauva olisi ihan pieni vauva. Toisaalta, että hän osaisi jo ainakin istua. Toisaalta jo yksivuotias, kuten siskonsa oli edellisessä perhekuvauksessamme. Päädyimme kuvattavaksi vauvan ollessa 9,5 kuukauden ikäinen. 

Sitten kellonaika. Miten asettuvat etenkin vauvan uni- ja ruokailuajat. Milloin hän on virkeimmillään? Milloin kuvaajalla on aikoja? Milloin mieskin pääsee mukaan töiltään, koska pelkkään autolla ajoon menee pari tuntia. Luulimme löytäneemme hyvän ajan, kunnes poika juuri pari päivää ennen muutti unirytmiään.

Kun ajankohta oli saatu sovittua, tulikin vaikeus miettiä vaatteita. Vaatteiden pitäisi mätsätä keskenään lasten kesken sekä meidän aikuisten. Sitten olisi kiva, että kuva sopisi vielä siskon yksivuotiskuvan kanssa jotenkin yhteen seinällä. Laittaako juhlavaa, arkista vai juhlavan arkista? Ollakko varpaat paljaina vai jotkin kivat juhlakengät? Näkyvätkö ne edes?

Päädyimme mustaan, valkoiseen ja farkkuun. Ja juhlakengät jaloissa. Kuvat Kirsi Westermark, Mäntsälä. 

Sitten kuvaustausta. Toivoimme valkoista taustaa, sillä siskokin kuvassa oli valkoinen tausta. Mutta liikkeen mainoskuvissa kaikissa on harmaa. Harmaaseen sopii valkoiset vaatteet, mutta valkoiseen taustaan ehkä ei. Selvityksen jälkeen selvisi, että valkoinenkin tausta löytyy. 

Seuraavaksi toivottiin ettei kukaan kolhi itseään juuri ennen kuvausta. Lopulta pojalla oli poskessa naarmu ja isällä kaksi isoa huuliherpestä suun pielissä. Onneksi on kuvankäsittelyohjelmat. Tytön kiharat latistuivat automatkalla, mutta olivatpa luonnollisemmat. 

Ja vielä lopuksi. Millaisia kuvia haluamme? Ei ainakaan mitään jäykkää. Otetaanko jotain omaa mukaan, lasten pehmolelut tai jokin tuoli? Miten asetumme kuviin? Siskon kuvauksissa oli siinä mielessä ammattitaitoinen kuvaaja, ettemme itse joutuneet miettimään, miten olemme. Kaikki sujui luontevasti kuvaajan ohjauksessa. Nyt homma ei sujunut yhtä hyvin. Kuvaaja ei ilmeisesti ollut kauheasti kuvannut vauvoja, sekin oma taitolajinsa! Liikkuvalla vauvalla "hyviä hetkiä" on harvassa ja ne pitää osaa hyödyntää, eikä vain ihmetellä, mihin se vauva taas karkasi. 

Aiemmin syksyllä kerhossa otetut sisarus- ja yksilökuvat etenkin esikoisesta olivat selvästi onnistuneempia kuin täällä kalliissa kuvaamossa. Jos siis ei ole liikaa rahaa ja haluaa vain lapsista kuvia esim. seinälle kehyksiin, niin suosittelen koulukuvauksia. Nykyään kaikki kuvat tulevat nettiin asiakkaan valittavaksi. Ei siis tarvitse tyytyä vain yhteen ilmeeseen. Vielä kun kuvat olisi mahdollista myös ostaa sähköisessä muodossa, niin hienoa. 

Yhteenveto. Kannatti miettiä ja stressata. Noin 150:stä kuvasta löytyi lopulta mieluiset! 

Äänikirjat

Kolmevuotiaamme innostui kuluneella viikolla äänikirjoista, siis cd:istä, joissa kerrotaan lasten satuja. Yritin tarjota näitä jo vuosi sitten, samoin puoli vuotta sitten. Ei kelvannut. Nyt tyttö löysi ne itse kirjastoautosta ja mikään muu ei sen jälkeen ole kelvannut varsinkaan automatkoilla. Nämä on kyllä loistava keksintö minulle, joka olen aika onneton satujen lukija...


15. joulukuuta 2014

Lihapullapihdit


Tässä joululahjaideaksi yksi vuoden turhake: Sagaformin lihapullapihdit. Ihan "kätevät": pullista tuli samankokoisia, kauniin pyöreitä ja kädet pysyivät puhtaina. Mutta onko se sitten 10 €:n arvoista ja järkevintä laatikontäytettä?


Lihapullat:
400 g jauhelihaa
2 munaa
1 sipuli
Mustapippuria

Sekoita kaikki keskenään. Uuni 225 astetta, noin vartti. 

11. joulukuuta 2014

Ihmeellinen yö

Espoon tuomiokirkko, muskariopettajien Ihmeellinen yö -konsertti. 



Ennen konserttia pohdin tuomiokirkon soveltuvuutta lasten konsertille, lähinnä sen vuoksi, että korkeilta kirkonpenkeiltä on lapsen silmin huono näkyvyys allarille. Oli kuitenkin hauskaa, että perinteistä kirkossakäyttätymisen stereotypiaa murrettiin ja lapset saivat iloisesti laulaa, marssia ja jopa hyppiä kirkon penkeillä. Meidän lapset viihtyivät, vaikka konsertti oli juuri kuopuksen päiväuniaikaan. Pikkuinen (kohta 10 kk) on juuri oppinut taputtamaan ja konserttiin läpsytys sopikin loistavasti! Oli ihanaa myös nähdä kaikki neljä muskariopettajaa, jotka ovat meitä kolmen vuoden ajan muskareista viihdyttäneet. Taitavia opettajia!


Konsertti sai minut pohtimaan, kuinka paljon tai kuinka usein esimerkiksi kolmevuotiasta on hyvä viedä harrastamaan kulttuuria. Tämä oli tällainen matalan kynnyksen konsertti, johon oli helppo mennä, koska esiintyjät olivat tuttuja ja konsertti kävelymatkan päässä. Lisäksi se oli ilmainen. Tytöstä oli kiva jutella ennen ja jälkeen konsertin kaikista muskariopettajista. 

Me olemme käyneet tänä syksynä neljässä konsertissa. Minusta se on ihan riittävästi. Itseasiassa aika paljon. Taidenäyttelyissä tai museoissa emme ole käyneet. En oikein itsekään viihdy niissä. Teatterissa olemme syksyn aikana käyneet kerran. Enemmän omat intressini ohjaavat vaikka kokeilemaan erilaisia liikuntamuotoja ja ulkoilemaan. Kyllä mielestäni konsertteja, teatteria, museoita ja näyttelyitä tärkeämpää on vaan viettää aikaa lapsen kanssa. Leikkiä ja olla läsnä. Ja onhan sekin kulttuuria, yleensä lasten itsensä luomaa kulttuuria, siis esimerkiksi leikit, hiekkalinnat, tarinat ja rallatukset. Välillä on kuitenkin kiva suoda lapsille elämyksiä, vaikka välillä sellaisen tuottamiseen riittää hyvinkin yksinkertainen juttu. Vaikka vain jonkun toisen lapsen piirustus kerhon seinällä. 

10. joulukuuta 2014

Kilisee, kilisee...

... kulkunen! 


Meidän oma bändi soittaa joka päivä lasten joululauluja. Tonttulakki päähän, kulkusrannekkeet jalkoihin, musat kaakkoon ja soittimet käsiin!


Tytön pyynnöstä askartelin tällaiset kulkusrannekkeet. Näitä voi käyttää nilkoissa tai ranteissa. Tarvikkeet: nauhaa, kuminauhaa ja kulkusia. 




9. joulukuuta 2014

Paketissa


Lahjapaperia ja -nauhaa
Kakkupaperi


Jäätelötikku
Huopaa
Silkkinauhaa
Kahvinpapu

7. joulukuuta 2014

Kaamos

Syksyn pimeys väsyttää varmasti kaikkia. Siihen kun yhdistää vauvan hulabalooyöt, niin soppa on valmis. Onneksi yöt meillä ovat pahimmasta jo vähän rauhoittuneet. 


Kun on kiire, ei väsymystä huomaa. Mutta kun lapset leikkivät rauhassa, tekisi mieli mennä nukkumaan. Jos minä saan päättää, leikimme joko
lääkäriä, jossa minä olen potilas tai 
rantalekkiä, jossa otamme aurinkoa rannalla. Harmi, ettei leikin lepovaihetta kestä kuin korkeintaan muutama minuutti. 


Hermostun juuri nyt aika pienistä asioista. Väsymyksestä johtuen. Kotiäitiydessä on onneksi se hyvä puoli, että jos aurinko sattuu paistamaan, ulos voi lähteä. Sateinenkin ulkoilma piristää kummasti, kunnes se sisääntullessa nuuduttaa. D-vitamiinia syön 20-50 mikrogrammaa päivässä. Hedelmiä syön 3-5 ja salaatteja ruoan yhteydessä kahdesti päivässä plus leivänpäälliset. Kahvia menee pari kuppia. Se on paljon, sillä vain vauva-aikana juon kahvia, oikeasti en pidä siitä. Suklaata häviää pahimmillaan puoli levyä päivässä. Kamalaa! Jouluvalot ja ystävät helpottavat pimeydessä. 


Pohjoisimmassa Suomessa aurinko näyttäytyy seuraavan kerran tammikuussa. Helsingin seudulla saadaan nauttia valosta vielä noin seitsemän tuntia päivässä. Kuulostaa paljolta pohjoiseen verrattuna, mutta marraskuussa aurinko paistoi vain reilu 10 tuntia koko kuun aikana. Järkyttävää! Valolla on hurja merkitys pirteydelle, mitä vanhemmaksi olen tullut. Huomasin sen viimeksi Espanjan lomallamme. Siellä olo oli ihan virkeä, kotona olo oli heti aivan toinen. Kevättä odotellessa...


Kuvat ovat viimeviikkoiselta lenkiltä aurinkoisena päivänä. Ihania muotoja ja värejä. Niitä oli ihana ahmia!

5. joulukuuta 2014

Kuittihässäkkä


Olemme pitäneet kirjaa viimeisen kolmen kuukauden ruokaostoksista. Ihan vain mielenkiinnon vuoksi. Teimme tämän viimeksi vuonna 2011, kun esikoinen oli juuri syntynyt. Silloin rahaa kului ruokakauppaan 295 euroa kuukaudessa. Nyt rahaa kului keskimäärin 435 euroa. Hajonta oli kyllä suuri 380-590 €/kk. Kallein kuukausi sisälsi kahden ulkomaan matkan ravintolaruokailut noin 200 €. 

Kyseessä on siis nelihenkinen perhe + 2 kissaa. Vauva syö pääasiassa vain itsetehtyjä ruokia ja juo rintamaitoa. Vaipat ovat kertakäyttöisiä. Käymme pääasiassa Lidlissä, vain muutamat tietyt jutut haemme muualta. Perusvalintamme ovat halpoja, esim. juustot. Olemme kuitenkin eläneet ja ostaneet ihan normaalisti, pihtailematta. Isovanhemmilla käymme kerran-kaksi viikossa syömässä ja usein sieltä tulee ruokaa kotiinkin. Viikon 14:sta lämpimästä ateriasta kolmasosan onkin valmistanut joku muu kuin me. Aamu-, väli- ja iltapalat on aina itse ostettuja. Tässä vähän eriteltynä kuittien sisältöä:
- kukat noin 10 €/kk 
- ravintolat ja kahvilat noin 10 €/kk
- karkki ja muut herkut noin 18 €/kk 
- kissat noin 25 €/kk 
- vauvan ruoat ja vaipat 65 €/kk
- alkoholi alle 5 €/kk

Syyskuussa ja marraskuussa juhlimme useamman kerran syntymäpäiviä, joten mukana tottakai myös itsetehdyt tarjottavat. 

3. joulukuuta 2014

Joulukoti

Kotimme on valmiina jouluun! Vain kuusi puuttuu ja sekin tulee jo kohta! 



IKEAn punaiset tyynyt oli muuten huono ostos, sillä ne keräävät kaikki karvat ja hiukset. En siis suosittele niitä ainakaan eläinperheeseen!