30. marraskuuta 2014

Jouluperinteet


Tuleva joulu on ensimmäinen, jonka vietämme omassa kodissamme. Isovanhemmilla todennäköisimmin höystettynä. Siksi olen kuluneen viikon miettinyt jouluperinteitä. Mitä lapsuudenkodin perinteitä haluamme omille lapsillemme jakaa ja mitä uutta ehkä tuoda niiden rinnalle? Perinteet tuovat tietynlaista turvallisuutta ja ne ovat ihania. Alla listaa meidän tämän joulun jutuista, uusista ja vanhoista ja niistä ihan tavallisistakin. 

Marras-Joulukuu 

- Jouluvalot
- Joulukorttien tilaus tai valmistus
Tämä näyttää tylsältä, mutta saa nähdä ymmärretäänkö meidän huonoa huumoria... Kortin tekstit on laadittu melkoisessa väsymyshepulissa! :D

- Joulukoristeet 
Spreijasimme ikkunoihin hiutaleita.

- Joulumaa lastenhuoneen ikkunan väliin
- Joulupiparit ja piparkakkutalo 
- Joulutortut
- Lasten kauneimmat joululaulut -konsertti
- Joulupukin tapaaminen esim. jossain kauppakeskuksessa
- Joulumyyjäiset
- Jouluaskartelupajassa käynti tms. 
- Joulupukille kirje (lahjatoiveet)
- Joulukalenterin osto ja/tai valmistus 
Tämä itsetehty kalenteri pitää sisällään yhteistä hauskaa tekemistä, pieniä ja tarpeellisia tavaralahjoja sekä kauniita ajatuksia. 
Tämä ihana löytö on Stockmannilta ja sitä voi käyttää ensi vuonnakin.

- Lahjojen paketointi yhdessä ja ajoissa
- Joulupuuron syöminen ystävien kanssa
- Joululaulut
- Kynttilät ja lyhdyt
- joulukuusen koristelu

Jouluaatto kotona 

- Joulupuuro
- Haudalla käynti ja ulkoilu
- Joulusauna
- Siistit vaatteet
- Jouluateria
- Joulupukki
- Lahjojen avaus: lahjat jaetaan rauhassa ja lopulta avataan vuorotellen. Tämä on meille tärkeä juttu! 
Leikitään yhdessä uusilla leluilla
- Lapset saavat valvoa pitkään

Saa nähdä, mitkä toiveista pukki pystyy toteuttamaan. 

25. marraskuuta 2014

Lumi suli


Oli ihanaa, kun lumi tuli! Harmi, ettei siitä riittänyt iloa pidemmäksi aikaa. Lumentulo tuo mukanaan aina myös sen, että pienten on pakko päästä sitä maistelemaan tai oikeastaan ihan syömään. Ei auta, vaikka kuinka sanoo, että se on likaista ja siinä voi olla koiran pissaa, linnun kakkaa, hiekkaa, hiiret ovat kävelleet siinä jne. Onko jollain joku toimiva selitys, miksi sitä ei saa syödä? 


Tein tämän perinteisen: kerroin tytölle, että hän saa välipalaksi lunta. Puhtaalla lautasella se puhdas lumi näytti herkulliselta. Tyttö maistoi. Annettiin sulaa. Ja hyi, kuinka likaista! Lautasen reunat tulivat aivan mustiksi. Lumi otettiin "puhtaasta paikasta" pensaiden juurelta. Sulattamisen jälkeen tämä kelpasi vain kissalle. Saa nähdä kuinka pitkälle tämä muistikuva kantaa...



Oikeasti, eihän se puhdas lumi nyt niin kauhean vaarallista oikeasti ole. Mutta kyllä se matkalla taivaalta maahan aikamoisen saastekerroksen läpi tulee ja maassaolessaan kerryttää sitä vielä lisää. Lunta sulatetaan kuitenkin esim. eräretkillä juomaksi, tosin sitä useimmiten keitetään, jolloin pöpöt kuolee. Korkeintaan syödystä lumesta taitaa saada ripulin. Joka tapauksessa, tällainen lumen sulatus kotona on hyvä tapa edes hetkeksi hillitä lumihimoja. 

23. marraskuuta 2014

Tikkusuorana

Tänään on treenattu olemaan ihan tikku suorana eri paikoissa. Aika hauskaa! 





Pikkuveli yrittää tehdä perässä. Tikun jälkeen sai aina mahtavat aplodit päälle. Poikakin (9kk) oppi taputtamaan! 


Ihanaa oppimisen riemua!

22. marraskuuta 2014

Torttuja

Tässä helpot ja nopeat joulutortut lasten kanssa tehtäväksi:
Torttulevy vain kahdeksaan osaan, voitele munalla ja hilloa päälle. Tomusokeria jäähtyneiden torttujen päälle, niin rumistakin tulee kauniita!


Näin voi syödä neljä torttua ja vasta se vastaa yhtä normaalia. Ei muuta kuin herkuttelemaan! 

21. marraskuuta 2014

Hyvä päivä

Tänään on taas ollut hyvä päivä. Tai ihan tavallinen, mutta kiva! Olen onnellinen näistä ihan tavallisista päivistä, koska nekään ei ole itsestäänselvyys. Flunssakin alkaa helpottaa. Miksi en siis hymyilisi?Tykkään olla lasten kanssa kotona. Ja vaikka kuopuksen vauhti on jo aika hurjaa, niin on tämä silti aika leppoisaa. 


Aamupalan jälkeen viikkosiivous. Lapset leikkivät hetken keskenään, muutoin me kaikki yhdessä. Sisarusten naurunhörähdykset ja jutut saavat minutkin nauramaan. Tyttö ei olisi poikkeuksellisesti millään halunnut lähteä tänään ulos. Mutta sain hänet jotenkin houkuteltua haukkaamaan happea. Nähtiin naapureitakin. Pikkuveli veteli hirsiä sen aikaa. Puolentoista tunnin jälkeen lähdimme sisään syömään. 

Sisko haluaa syöttää. Ja veljen suu aukeaa aina. 

Sitten tulivatkin isovanhemmat käymään. He leikkivät lasten kanssa, minä sain tehtyä pojalle banaani-puolukka-kiisseliä ja valmisteltua päivällisruoat. Teimme esikoisen kanssa joulutorttuja. Välipalahetki. 


Isovanhemmat lähtivät esikoisen kanssa katsomaan Stockmannin jouluikkuinoita, minä ja poika teimme kävelylenkin ostamaan jouluvaloja. Virittelin niitä kun poika nukkui noin tunnin. Ja lepäsin ja siivoin. Äitini tuli käymään ja syötti pojalle päivällisen. Ulkona oli satanut noin 5 cm lunta, joten lähdimme lumihommiin ja ekaa kertaa pulkkaretkelle! 




Illalla heitin äitini pikkujouluihin, lapset kävivät kylvyssä, söimme iltapalaa ja katsoimme hauskat kotivideot telkkarista.


Lasten käytyä nukkumaan katsoin hetken telkkaria, siivosin, valmistelin huomisen päivän juttuja ja sometin. 

Aika perus päivä koko päivä. Paitsi että mieheni oli koko päivän pois töiden ja pikkujoulujen vuoksi. Siltikin tänään oli paljon syitä olla onnellinen. 

19. marraskuuta 2014

Roskaruokaa

Oma flunssa, pojan korvatulehduskitinä, virtaa täynnä oleva esikoinen sekä miehen pitkä työpäivä ei ole ehkä helpoin yhdistelmä. Hermot ovat olleet vähän kireällä pari päivää. Tänään isovanhemmat tulivat avukseni. Ehdinkin ajatella kaikkea ja katsoa telkkaritarjonnan turhuutta. 


Liv-kanavalta tuli dokumentti Lapseni elää roskaruualla, joka kertoi brittiperheistä, joissa roskaruuasta on tullut iso ongelma. Miltä kuulostaa: 
- kolmevuotias juo viikossa 24 lasia limua ja saa ruoistaan viikoittain 8 kg sokeria?
- Äiti ei ole koskaan laittanut parivuotiaalle oikeaa ruokaa?
- Puolitoistavuotias saa välipalaksi ison kasan karkkeja ja sipsejä?

Lapset ovat ruokavalion suhteen vanhempien, usein äidin, pienoisversioita. Niin tässäkin tapauksessa. Vanhemmat vain ihmettelivät, mikä lapsilla on. Osa vanhemmista vaikutti ihan perusjärkeviltä noin muutoin. Mutta vasta, kun lapsi voi hyvin huonosti, he hakivat apua. Kaikki eivät varmasti edes päätyisi siihen pisteeseen, että hakisivat apua. Ihmetellään vain anemiaa, huonoja yöunia, mätääntyviä hampaita jne. 

Esikoisemme oli tässä yhden päivän käytännössä sisällä, jos automatkoja ei lasketa. Hän oli jo iltapäivästä aivan hyppimässä seinille ja sai minut hermostuneeksi. Herkut päälle ei ainakaan auttaneet asiaa. Opinpa taas ymmärtämään niitä vanhempia, jotka sanovat lastensa käyvän koko ajan kierroksilla. Nyt tiedän, mitä he sillä tarkoittavat. Ja ehkä mistä se johtuukin. 

Meidän vanhempien vastuu on hurjan suuri. Asenteissa ja toimintatavoissa. Aivan kaikessa. Jo kolmevuotiaan kohdalla huomaa, kuinka hän on imenyt meistä vanhemmista kaiken mahdollisen ja toimintamallit ovat varsin rutinoituneet. Joskin hän kokeileekin osassa asioista, jospa tänään pelisäännöt olisikin eri. 


Perheessämme on ruokailun suhteen seuraavat pelisäännöt:
- 5 ruokaa joka päivä: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala
- Ruoka syödään aina ruokapöydässä, ei esim. sohvalla. 
- Ruokapöydässä istutaan aina koko perhe yhtä aikaa, poikkeuksena aamupala, koska mieheni on jo töissä. 
- TV pidetään kiinni ruokailun ajan. Poikkeuksena aamu-ja iltapala. 
- Kasviksia on aina tarjolla runsaasti ruoan kanssa ja hedelmiä sivupöydällä välipalaksi. 
- Eineksiä ei syödä, ainoat mitä tulee silloin tällöin osteltua ovat pinaattilelut ja maksalaatikko. 
- Ruokapöytään ei tuoda leluja, iPadia tms. 
- Ruokapöydässä ei saa huutaa. 
- Ruokapöydästä ei poistuta kesken ruokailun, paitsi vessaan tarvittaessa. 
- Herkutella saa, mutta aina vasta ruoan jälkeen. Mieluiten herkutellaan arkena hedelmillä. 
- Ruokailun jälkeen ksylitol-pastilli tai purkka. 

18. marraskuuta 2014

Isin kanssa

Minun mieheni on ollut muutaman aamupäivän lasten kanssa. Yleensähän hän on aamut töissä ja viikonloppuisin minkäkin olen kotona, joten aamupäivien "hallinta" on ollut suurimmaksi osaksi minun vastuullani. Iltaisin mieheni kyllä on paljon lasten kanssa tai olemme perheen kesken. Mutta illat on eri asia kuin aamut, koska meidän aamut ovat olleet varsin rutinoituneita kaikkine toimintoineen. 


Vaikka mieheni nyt yritti etukäteen vähän selvittää milloin ja mitä lasten kanssa tehdään, ei se näköjään ihan helppoa ole siirtyä kylmiltään kahden lapsen aamuarjen pyörittäjäksi. Jos isä oli ihmeissään ja arpoi vaikka uloslähtiessä lasten pukemisjärjestystä, niin niin olivat myös lapset. 

Lähtemiseen joutuu varamaan aikaa, vessakäynnit, tavaroiden siivoamiset yms. Kuopus kitisee jo väsymystään, esikoinen ei malttaisi lopettaa leikkejään. Kaikkeen vain menee aikaa. Ei voi itse lukea uutisia, ainakaan rauhassa, ei edes vessassa. Siksi kai minä en ole lukenut niitä vauvan syntymän jälkeen... Siis kohta vuoteen! 

Olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin isä ja lapset keskenään selviytyivät. Ja kyllähän sitä aina jotenkin selviytyy. Jos ei ihan samanlailla kuin minä äiti, niin omalla tavallaan. Isoimpia ongelmia taisi olla siinä, ettei miehellä ollut itsellekään selvillä, milloin lapset saavat katsoa DVD:tä tai iPadia tai mikä on sopiva vaatetus ulos kun ilmat ovat lähiaikoina vaihdelleet 0-10 asteen välillä. Lapset taisivat viedä isää eikä isä lapsia. Isä joutui antamaan periksi asioita ja sekös söi auktoriteetin roolia. Mutta teki varmasti kaikille hyvää välillä muuttaa rutiineja. 

Näiden kahden aamun jälkeen mies totesi:
- Miten ihmeessä jaksan olla kotona lasten kanssa? Kai ne on ne rutiinit, tekee vain eikä ajattele liikaa. 
- Ulkona kuulemma pääsee helpoimmalla. Totta! Vaikka uloslähdöt ei olekaan nautinto. 
- Rutiinit on oltava selkeät, jotta hommat hoituu. Totta! 
- Hän arvostaa työtäni kotiäitinä! Kiitos, ihanaa!

Ei tämä siis ihan hukkaan mennyt. Ja kyllä minullakin on varmasti tästä opittavaa, ainakin se että hommat voisi hoitaa eritavallakin...

17. marraskuuta 2014

Iso harppaus

5-7 kuukauden iässä vauvamme  kehityksessä tuli lähes täysstoppi. Mutta sitten kahdeksan kuukauden iässä tapahtui ja paljon. Parin viikon aikana poika oppi ensin ryömimään ja hetken päästä nousemaan istumaan, konttaamaan, karhukävelemään sekä nousemaan seisomaan. Tämä kaikki siis parin viikon aikana! Nyt kuukausi ryömimisen oppimisesta poika on oppinut myös seisomaan pienen hetken ilman tukea. 


Muutakin kuin fyysisiä asioita tapahtui kahdeksan kuukauden iässä. Poika oppi lisää äänteitä ja hokemaan äiti äiti äiti sekä vauva vauva vauva. Poika sai myös vihdoin ensimmäisen hampaansa. Ja ensimmäisen flunssansa, joka päätyi korvatulehduksen. 

Paha korvatulehdus ei päivisin mieltä lannista. Yöt ovat tuskaisia. 

Lisäksi kuivaksi opettelussa tapahtui selvää kehittymistä. Luulin jo potalla käyttämisen täysin turhaksi, kun yhtäkkiä lähes poikkeuksetta suurin osa pissoista tulee pottaan ja aiemmin tapahtunut "pikkuliruttelu vähän väliä" muuttui parin tunnin pidätyksiksi. Käytämme pojan potalla aina ennen ja jälkeen unien sekä tarvittaessa muutoin parin tunnin välein. Neljän kuukauden pottaharjoittelu tuotti siis positiivisen vaikutuksen, jonka poikakin tuntuu jo ymmärtävän. 

15. marraskuuta 2014

Arkun löytöjä

Naapureiden järjestämät naamiaiset. Mitähän sitä keksisi? Mitään ei viitsisi ostaa. 3-vuotias ilmoittaa haluavansa olevan sammakko. Kääk!


- Sehän olisi hauska. Mutta eikö sulle sopisi mikään muu, vaikka prinsessa tai kissa, kun asu olisi valmiina? 
- Ei, haluan olla sammakko. 
- Okei, äiti tekee sulle asun.


Äitini aarrearkkua tonkiessa vastaan tuli blondi peruukki, sitten jalkapallohattu, pokaali ja kasa mitaleita sekä hopeinen makkarankuori. Muistan, että kotona on Saksan kapteeninnauha. Asut kasassa: Saksan futiskapteeni ja sen bimbo blondi vaimo sekä heidän sammakko- ja merirosvolapsensa.





  
Sammakko
Hame: vanhat verhot, sukkahousut ja kypärämyssy Jesper Junior, paita Tinttu, räpylät itse tuunattu, silmät saatu polttareissa. 

11. marraskuuta 2014

Patja olohuoneessa

Vaihteeksi kirjoitan lapsiperheen unista ja väsymyksestä. Se on aina ajankohtainen puheenaihe kaikille lapsiperheille. Joillain perheillä lasten painajaiset pitävät vanhemmat hereillä, toisilla yökastelut eli pisuttelut sänkyyn, monilla juuri nyt flunssaiset lapset, joillain lasten kasvukivut, osalla raskaus vaikeuttaa yöunia. Osalla on ehkä vähän näitä kaikkia. 


Me haimme juuri miehelleni patjan olohuoneeseen, jotta edes hän olisi päivät pirteänä töissä. Esikoinen nukkuu omassa huoneessaan ja minä kuopuksen kanssa samassa sängyssä, kun seisomaan nousu keskellä yötä sai hänet niin toheloksi, että hän löi päätään yhtenään pinnoihin. Olen yrittänyt tätä nukkumisjärjestelyä pitkään, mutta se on mieheni mielestä parisuhteen murha. Siis että me vanhemmat nukuisimme eri huoneissa. Nyt hän heltyi ja ymmärsi, että tämä on VAIN väliaikaista. 

Kissakin nauttii patjalla köllimisestä keskellä olohuonetta. 

Tässä viime yömme:
Klo 20 lapset nukkumaan
Klo 22.45 poika huusi 30 min, tutti suuhun sata kertaa, pinnasängystä poika viereen, laulua, silittelyä, itkupotkuja. 
Klo 23.30 tyttö näki painajaista, kävin rauhoittelemassa. 
Klo 3 tyttö huonosti sängyssä, kävin auttamassa. 
Klo 4.30 pojalla 60 min yskäkohtaus
Klo 7 mies heräsi, kuulin kolinaa. 
Klo 7.30 muut nousimme ylös. 

Tämä oli siis pariin viikkoon paras yömme. Aamulla oli jopa hieman levännyt olo! Jos neljän tunnin yhtenäisten unien jälkeen on pirteä, kertoo se ehkä jotain edellisten öiden rikkonaisuudesta. 


Lapset on toki oma valintani, mutta ajattelinpa kertoa ihan vain miksi en aina hymyile tai silmäni näyttävät siltä kuin tipahtaisivat päästä, ajatukseni ei juokse kuten ennen ja suorituskykykään ei ole terävimmässä kärjessä. Välillä tuntuu, etten uskalla nukahtaa, koska pelkään, että kohta pitää kuitenkin herätä. On kuitenkin iloittava, niistä mitä on. Koska ilonaiheitakin on paljon. Väsymys harmiksi aiheuttaa ihan turhia riitoja. 


Mistä sitten saan väsyneenä voimaa? Eniten ulkoilmasta, mutta myös kunnon terveellisestä ruoasta, nauravista, iloisista lapsista, suklaasta ja vähän kahvista, ystävistä joita näemme päivittäin sekä liikunnasta. 

Olohuoneen patja on muuten tosi hyvä tutkimuspöytä lääkärileikkeihin!

10. marraskuuta 2014

Normi päivä

Tyttö 3v 2kk ja poika kohta 9 kk. Tyttö virittää ansoja hyppynaruista ja twist-naurusta sekä opettelee kovasti kirjaimia. Poika seuraa siskoaan kaikkialle kontaten ja karhukävellen sekä nousee tukea vasten seisomaan. 


Välillä ansoihin viritetään "pyykit kuivumaan". Yleensä viritykset menee pitkin kämppää pakkasen ovesta takkaan ja keittiön tuoliin. 



Tyypillisin tyyli: vasen jalka konttaa, oikea karhukävelee. 

Reisireeniä. 

9. marraskuuta 2014

Isän päivät

Meidän perheen isällä oli tänä viikonloppuna isänpäivän lisäksi myös synttärit. Minua pelkkä ajatus hirvitti, sillä olemme molemmat vanhemmat aika puhki flunssaisten lasten hoidosta. Synttäreitä juhlimme onneksi jo kesällä isommin. Lauantaina söimme lounaan ja kakkukahvit vain sisarusteni kanssa. Isänpäivääkin ajattelimme juhlistaa joskus myöhemmin paremmin, sitten kun voimia on vähän enempi...


Lauantaina isä sai aikaa poikansa kanssa, kun me tytöt kävimme Ti-Ti Nallen joulu-uni -konsertissa Espoon Kulttuuritalolla. Hyvät paikat edessä keskellä teki konsertista lähes täydellisen. 




Sunnuntai-aamun aamupala oli aika vaatimaton: hedelmiä, riisipuuroa ja kahvia. Ihaninta oli tytön kerhossa tekemä kravatti isille, sekä yhteinen kävelylenkki leikkipuistoon, haudalle ja isoäidin luo syömään. 

Tämä kaulassa isi oli koko sunnuntaipäivän. 



Niin kuin varmasti moni muukin äiti ajattelee, niin myös minä: Lasteni isä on maailman paras isä lapsilleni. Olen niin ylpeä ja onnellinen hänestä isyydenkin suhteen. Hän jaksaa leikkiä, ulkoilla ja harrastaa lasten kanssa, tehdä heille ruokaa sekä olla ihan vain tavallisesti läsnä lasten elämässä. Ja tukea minua äitiydessäni. Valitettavasti kaikille lapsille ei ole suotu tätä onnea.