30. joulukuuta 2015

Uudenvuodenlupaus: vartti päivässä

Tämä vuosi päättyy osaltani hyvään treeniputkeen. Syksyllä tuli liikuttua hyvin minimaalisesti sairastelujen vuoksi: kevyitä kävelylenkkejä, pieniä, ärsyttäviä keskivartaloa ylläpitäviä lihaskuntoharjoitteita kotona sekä pari jumppaohjausta viikossa. Olin niin huonossa kunnossa, että kovan treenin jälkeen kroppa vaati viisi päivää lepoa. Loppuvuodesta olen löytänyt taas treeni-innon ja kroppakin on sitä syksyä paremmin kestänyt. Olen joutunut rakentamaan itselle sopivan fyysisen kunnon takaisin kolmannen kerran elämässä. Ne kaksi edellistä kertaa ovat raskauksien jälkeen. Minulla on se onni, ettei vartalossani juuri näy treenaamattomuus, yleensä "laihdun" muiden silmissä, kun lihakset lähtevät. Mutta roikkuva peppu ei ole kiva tunne. Toisaalta kroppa tottuu nopeasti uuteen olemukseensa ja lihaksetkaan eivät kaipaa rääkkiä. 


Kun jokin aika sitten sain kunnon treeniputken päälle, pari kolme ensimmäistä päivää oli hankalaa. Ei huvittanut juuri lainkaan lähteä liikkumaan. Kun vauhtiin pääsin, innostuin jopa neljän kuukauden jälkeen juoksemaan, alkuun viiden, kymmenen minuutin pätkissä. Olisin varmasti pystynyt pidempäänkin, mutta ajattelin olla rääkkäämättä kroppaa alkuun liikaa.   Teki mielelle hyvää huomata pystyvänsä treenaamaan ja saavansa siitä hurjasti energiaa. Kovasti joutuu silti yhä psyykaamaan itseään. Ajattelin pitää neljäntenä päivänä taukoa, mutta jo silloin lihakset oikein huusivat liikuntaa. 


En ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta nyt ajattelin. Vartti liikuntaa joka päivä. Tyyli vapaa. Vartti on lyhyt aika joka irtoaa päivästä aina, lasten leikkien lomasta tai viimeistään illalla juuri ennen nukkumaan menoa. Harvoin se niin lyhyeksi kuitenkaan jää, kun vauhtiin pääsee. Treenivaatteet päälle ja vartti pakollista hikoilua. Kävelyä, juoksua, kotijumppaa, jumppaa, kuntosalia, lihashuoltoa, pyöräilyä, mitä sitä milloinkin keksii. Mieluiten ulkona. Tämä täyttäisi liikunnan rasittavuudesta riippuen myös valtakunnalliset liikuntasuositukset. Pienessä flunssakin pystyy kevyen vartin happihyppelyn tekemään. Silloin ehtii vaikka pysähtyä ihastelemaan luonnon ihmeitä tarkemmin. 



Tämä tuskin on liian suuri lupaus? Ehkä joku voisi tehdä kanssani saman lupauksen? Teettekö te ylipäänsä uudenvuodenlupauksia?

Mukavaa vuodenvaihdetta!

Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

23. joulukuuta 2015

Joulun taikaa

Jouluun liittyy paljon salaperäisyyttä. Asioita hoidellaan hissun kissun ja lapset pohtivat ihmetellen tonttujen taitoja ja joulupukkia. Millä se kulkee, mistä se tietää, miten se ehtii? Pieni pää on niin kovin täynnä ihmetystä. Toisaalta tuntuu vähän hassulta juksata päin naamaa. Mutta ainakin itse pidin lapsena joulun taikuudesta ja olin siinä täysin mukana, vaikka jo tiesin totuuden. 


Ystäväperheessämme pikkuinen tonttukoriste vaihtaa joka yö paikkaa. Yön aikana se käy kertomassa Korvatunturille terveisensä. Päivisin se näyttää ihan tavalliselta ommellulta tontulta. Minusta niin hauska idea, että napattiin se meillekin käyttöön. 


Meillä lapset saavat osallistua kaikkeen joulupuuhaan, niin kuusen ja kodin koristeluun, paketointiin, leivontaan kuin ruoanlaittoon ja siivoukseenkin. Olen itse osannut olla tänä vuonna stressaamatta. Nuorimmaisen flunssa on rajoittanut sopivasti kruisailua sinne ja tänne. Joulusiivouskin on hoitunut jouluelokuvien lomassa jopa kylpyhuoneen laattoja myöden. Vain joulukortit toivat alkukuusta hieman päänvaivaa, sillä askartelimme niitä noin 40. Askartelu on kivaa, mutta liukuhihnameininki ei. Suurin apu tänä jouluna on, ettei itse tarvitse miettiä juurikaan ruokia, vaan saamme käydä valmiisiin pöytiin vuoron perään. En totisesti ole mikään keittiön hengetär. 



Usein joulun aikaan ihmiset muistavat heille tärkeitä ihmisiä. Erityisesti tänä jouluna olen saanut huomata, kuinka hyvä laitetaan kiertämään. Kun on ollut toisille vuoden mittaan ystävällinen ja avulias, saa nyt joulun alla vielä ripauksen lisää hyvää mieltä takaisin. Esimerkiksi naapurit ovat muistaneet meitä ihanilla joulutervehdyksillä, mutta myös jokainen saatu kortti luetaan meillä ajatuksella ja kiinnitetään seinään ihailtavaksi. 

Joulukuusi tuotiin lapsuudessani sisälle vasta aattoaamuna tai aatonaaton iltana. Tästä perinteestä olen halunnut poiketa ja toimme kuusen jo hyvissä ajoin viikonloppuna sisälle. Kuusen ympärillä on ihanaa valmistella ja fiilistellä lisää joulua. 


Meillä lasten paketoimat lahjat jätetään kuusen juurelle. Sieltä tontut käyvät ne hakemassa ja toimittavat joulupukille. Muutamat ovat tätä perinnettämme ihmetelleet, mutta kuinkas muuten se pukki saisi toimitettua ne lasten paketoimat lahjat perille oikeaan osoitteeseen? Aamuisin lapset juoksevat ensin kuusen luo ja vasta sitten meidän sänkyymme iloisen ihmeissään kertomaan näkemäänsä. 


Joulun alla ystäväperheemme tulee aina joulupuurolle. Lapsuuteni jouluaattoaamun joulupuurovierailusta olemme sentään luopuneet. Meillä kävi tuolloin puurovieraita aina aattoaamuna kello seitsemän. Voitteko kuvitella?! En minäkään haluaisi edes muistella. Siitä alkoi sitten pitkä päivä odottaa pukkia väsyneenä

Minun jouluaaton pakolliset jutut ovat kinkku, rosolli, saaristolaisleipä, kraavilohi sekä Fazerin sininen. Aattona käymme kävellen isäni ja mummoni haudalla sekä saunassa. Sitten syödään ja odotellaan pukkia. 

On tämä mukavaa seurata lasten aitoa iloa ja hämmennystä joulun taiasta. Hyvää joulua kaikille lukijoilleni! 


Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

17. joulukuuta 2015

Jouluinen sokeripiikki

Piparia, suklaata, torttua, mehua, kakkua, pullaa, rusinaa,... Aivan liikaa sokeria, vaikka herkkupeppu olenkin! Saati sitten lapsille tuo kaikki?! En ymmärrä miksi kaikissa lasten joulujuhlissa on tarjolla vain herkkuja. Joulupuuro tai hedelmät sopisi niin paljon paremmin ainakin meidän lapsille ja itsellenikin! 


Toisaalta tämä herkkupaljous antaa vanhemmille hyvän mahdollisuuden opettaa lapsilleen rajoja. Vaikka joku toinen lapsi saisikin kolme keksiä, meidän ei tarvitse saada yhtä paljon. Tätä rajojen asettamista, sääntöjen kunnioitusta ja opettelua tämä on loppuelämä. Silti en koe olevani ankara. Säännöt voi sanella monella tapaa. Ei ole pienen lapsen vika, kun hän herkkuhumalassa vetää raivarit. Vika on vanhemman, joka ei osaa vetää rajoja tai ei ajattele asiaa liiemmin. Ehkä vanhempi kuvittelee pääsevänsä helpommalla, kun ei kiellä tai rajoita. Harvoin lapsi on kuitenkaan liiemmin protestoinut vastaan, kunhan vain selittää asian kunnolla ja on itse jämpti. Jos vielä yhden jälkeen tulee vielä yksi, menee siinä jo lapsikin sekaisin, mitä yksi tarkoittaa. Pieni lapsi ei itse osaa kohtuudella syödä herkkuja. Se pitää hänelle opettaa. Tosin on luonnostaan niitäkin lapsia, joille ei juuri makea edes maistu. Meillä toinen lapsista on selvästi enempi herkkujen perään ja rajat on vedettävä hänen kanssaan tiukemmin. Toista ei juuri tarvitse rajoittaa. Jos herkkuhetkiä olisi harvakseltaan, en ehkä rajoittaisi lainkaan, mutta tämä joulukuu. Pari, kolme kertaa päivässä on jo liikaa. 

Sitten on oma lukunsa suklaajoulukalenterit, joita en ole koskaan ymmärtänyt. Jo se suklaa on mielestäni niin pahaa, ettei niitä voi syödä. Kauniimpia ovat ne kuvat siellä suklaan alla. Jouduin panemaan yksivuotiaamme suklaakalenterin jemmaan parin päivän jälkeen tajuttomien hepuleiden vuoksi. Yksi suklaapalakin voi selvästi olla lapselle liikaa. Niin, kuka hullu antaa yksivuotiaalle suklaata?! En minäkään olisi halunnut. Mutta kun lahjaksi sai, niin oli saatava maistaa. Tämä yksivuotias meinaa haistoi, että siellä on jotain hyvää. Kunpa joku keksisi ensi jouluksi kohtuuhintaisen xylitol-joulukalenterin. Niiden pitäisi oikeasti olla parin euron hintaista, jotta ne korvaisivat suklaakalenterit. Siihen asti tyydymme tähän ihanaan viimevuotiseen pahviseen löytööni. 


Meidän lasten todelliseksi herkuksi on muuten nyt loppuvuodesta osoittautunut passionhedelmä. Herkullista joulukuun jatkoa! 


16. joulukuuta 2015

Rintarankajumppa

Heinäkuussa julkaisemani rintarankajumppa on ollut yksi luetuimpia postauksiani. Hiljattain se julkaistiin myös Ipanaposti-lehdessä. Siksi ajattelin julkaista sen myös uudestaan täällä.

Onko sinulla rintarangassa lukkoja, jumituksia, jäykkyyttä tai ryhti on huono raskauden ja/tai imetyksen jäljiltä? Vai istutko paljon päätteen ääressä? Painuuko pääsi eteen, selkä on notkolla, rintalihakset ja lonkankoukistajat kiristävät? Tässä kuusi liikettä vahvistamaan yläselän ryhtiä.

1. Käsien liu'utus
Keskity painamaan ranteet, kyynärpäät, olkapäät, takaraivo, ristiselkä ja kantapäät tukea vasten. Liu'uta käsiä ylhäältä alas tukipisteet säilyttäen. Paina ala-asennossa lapoja yhteen. Helpoin versio selinmakuulla, haastavampi seinää vasten. Vaatii jo erittäin hyvää lihashallintaa, jotta tämä onnistuu oikein seisten ilman tukea.

Lähtöasento

Ääriasento. Säilytä tukipisteet. 

2. Leuka rintaan
Liikkeen voi tehdä rullan päällä tai esim. sängyllä niin, että pää jää reunan yli. Vie pää taakse, venytä kaulan lihaksia ja paina sitten leuka rintaan. Vaihda välillä pään asentoa, leuka kohti toista solisluuta.



3. Rintarangan venytys
Rintaranka saattaa venyä ihan selinmakuullakin pahimpien jumitusten aikaan. Pidä tuolloin kädet pitkällä pään yli tai T-asennossa sivuilla. Paina olkapäiden takaosat alustaa vasten. Tehostettu versio rullan yli ojennus.


4. Lonkan koukistajan venytys
Usein ylävartalon virheasennot saattavat johtua jopa lonkankoukistajien jäykkyydestä. Kun ne ovat jäykät, vartalo kompensoi asentoa ylävartalosta ja ongelmat kasautuvat. Venytä siis lonkankoukistajia. Kuvan venytyksessä kiinnitä huomio kahteen asiaan: 1) ylävartalo kokonaan alustassa kiinni ja 2) tukijalka pitkällä kainalon alla. Kevyempi versio takajalka suorana. Kuvan versiossa venyy myös etureisi.


5. Rintalihaksen venytys
Rintalihaksen pumppaava venytys esim. kyljeltään polvet koukussa. Vie kättä ylhäältä tai edestä taakse. Pidä muutama sekunti, palauta ja toista useita kertoja.


6. Muut liikkeet
Kaikki keskivartaloa vahvistavat liikkeet ovat hyvästä. Esimerkiksi selkälihaksia kannattaa voimistaa esimerkiksi kuminauhan avulla.

Lähtöasento, yläselän pyöristys ja venytys.
Ääriasento, lavat yhteen ja alas. Keskivartalossa tiukka pito.

Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

13. joulukuuta 2015

Vain elämää

Blogin puolella on ollut hiljaista. Ollaan touhuttu niin paljon, ettei ole ollut yksinkertaisesti hetkeäkään ylimääräistä. Olen vain toivonut, kunpa päivässä olisi enemmän tunteja! Siksi takana on useita pikkutunneille venyneitä öitä. Kaikkia joulupukin puuhia kun ei voi lasten nähden edes tehdä. Lapset saavat joululahjaksi kuvakirjat, joiden työstämiseen on mennyt hurjasti aikaa. Harmauden ja pimeyden keskellä ei juuri erota päivää yöstä, joten samapa tuo milloin asioita hoitelee...

Lasten myötä joulu saa uuden merkityksen. Joulukuussa joka päivälle riittää jouluista puuhaa, tunnelmaa ja tapahtumia. Ja lapset rakastavat niitä aidosti kirkkain silmin. Ollaan tehty, mitä lapset toivovat, esimerkiksi piparkakkutalosta tuli tänä vuonna prinsessalinnakyhäelmä. Onneksi aloitimme joulupuuhat jo marraskuussa. Siltikään koti ei taida saada tänäkään vuonna perusteellista joulusiivousta. Jos jotakuta häiritsee, voi tulla itse avuksi. Onneksi elämää on joulun jälkeenkin! Ja juuri siihen on elämämme nyt loppuvuodesta keskittynytkin, tulevan suunnitteluun. Ostimme hiljattain lapsuudenkotini ja vuodenvaihteen jälkeen alkaa iso remontti. 

Kyllä on ollut varsin tehokas olo ja silti hommaa yhä riittää! Odotan jo joulua, kun saa käydä valmiiseen pöytään ja hengähtää! Toisaalta lauantai-iltakin oli rentouttava konsertin merkeissä, Vain elämää. Sitä on oma elämämmekin!




 




Joulupuuhailujamme voit seurata myös Instagramissa. Ja muistattehan myös Onni blogien joulukalenterin. Pääset sinne täältä.

1. joulukuuta 2015

Onni Blogien joulukalenteri: Joulutortut

Sain kunnian aloittaa Onni Blogien joulukalenterin. Tässä joulukalenterissa joka päivä yksi Onnibloggaaja avaa jouluaiheisen luukkunsa omalla tyylillään. Onni Blogien joulukalenterin muut luukut pääset lukemaan kunakin päivänä täältä. Huomenna vuorossa on Kädenjälkiä sydämessä

Torttukausi starttaa tänään virallisesti. Niinpä mekin aloitimme aamumme leivontapuuhilla. 



Meillä on ollut jo pitkään tapana kaulia valmiita torttulevyjä hieman isommaksi, jotta normaalista kahden tortun levystä saakin kuusi pienempää. Ajattele, voi syödä yhden tortun sijaan kolme! Energian saannin ja kulutuksen kannalta tällä on iso merkitys varsinkin jos torttuja napsii pitkin joulukuuta päivittäin. Mitä pienemmiksi tortut kaulii, sitä enemmän saa myös suhteessa luumuhilloa, joka pistää vatsan mukavasti toimimaan. 

Yksi perinteinen joulutorttu sisältää energiaa taikinasta riippuen noin 400 kcal. Vertailun vuoksi, viisi banaania sisältää suurin piirtein saman verran energiaa kuin yksi joulutorttu. Se tarkoittaa, että edes reippaalla tunnin kävelylenkillä ei kuluta yhden joulutortun energiamäärää. Tunnin reippaalla pyörälenkillä (noin 20 km/h) saa juuri ja juuri kalorit karistettua. 

Tänä vuonna medioissa on pyörinyt hauskoja uudella tapaa taiteltuja joulutorttuja, ainakin koiria ja enkeleitä olen nähnyt. Vain mielikuvitus lienee rajana. Me teimme ensimmäistä kertaa lasten kanssa pienillä piparkakkumuoteilla torttuja valmiista taikinasta kaulimisen jälkeen. Etanoita, kaloja, possuja, oravia, tähtiä ja sydämiä. Ja neljä tällaista vastaa yhtä normaalia! Olipa mukavaa puuhailua lasten kanssa! 




Herkullista, mutta aktiivista joulukuuta!

Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.