30. elokuuta 2013

Mikä olotila?


  • Kamala nälkä, melkein voisi hevosen syödä.
  • Mitään ei tee mieli, kaikki ällöttää.
  • Kuvottava olo alkaa iltaisin, ylös asti ei tule, mutta kurkussa pysyy illasta toiseen.
  • Kohtalotovereiden kanssa mietimme mistä ruoasta tulee parhaimman makuiset oksennukset, kun ne tulee ylös. Niin pitkälle tämä ällötys ja osalla pahoinvointi on mennyt. 
  • Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Viime yönä 11 h unta ja päälle parin tunnin päiväunet. 
  • Vähän väliä pissattaa. Yöllä joutuu nousta pahimmillaan kolme kertaa vessaan.

Jep jep, uusi pulla paisumassa. Helmikuuksi odotetaan perheen kasvavan. Olo on kuitenkin ainakin muistaakseni huomattavasti parempi kuin esikoista odottaessa. Nautitaan siis tästä!

Tätä olotilaa odotellessa: 


Vaatetta pitänee helmikuussa vain olla vähän enempi...

27. elokuuta 2013

Omenoita ja legotorneja

Viiiko on taas hurahtanut viime kerrasta... Ollaan käyty vähän poimimassa omenoita. Eteisessä on kolme kassillista omenoita, joista ainakin osa olisi tarkoitus viedä mehupuristamoon, kunhan löydän sellaisen jostain tästä läheltä. Ollaan kyllä syöty omppuja ihan sellaisenaankin vähän väliä ja viikon päästä häämöttävät synttärileivoksetkin saavat varmasti osansa.


Myös legoleikit ovat olleet viime viikolla kovassa huudossa. 
Torneja rakennetaan vähän väliä. Toivottavasti lapsi saisi 
synttärilahjaksi toivomansa ison legoalustan.



21. elokuuta 2013

Yllättävät vaikutukset arkeen

Lapsen päivähoito on yllättänyt minut muutamalla asialla vaikuttamalla lapsen arkeen kotona:
  • Päiväunille nukahtaminen on vaikeutunut. Voi toki johtua iästäkin (parin viikon päästä 2v). Lapsi ei osaa päättää missä haluaa nukkua. Aina en toki anna vaihtoehtoa, mutta osaa jo vaatia itsekin. Tänään nukahti ekan kerran sisälle omaan sänkyyn, puolen tunnin seilaamisen jälkeen. Päiväkodissa nukutaan sisällä ja vaunuissa nukkuminen ei siis olekaan enää itsestään selvyys.
  • Ruoka maistuu paremmin. Lapsi on oppinut syömään leivän kokonaan, ei vaan voita. Myös peruna ja riisi menevät aiempaa paremmin ja isompia määriä. Samoin kasviksia menee huomattavasti enemmän. Ainoa, mikä tökkii yhä muodossa kuin muodossa, on porkkana. Käsittämätöntä!
  • Lapsesta on tullut entistä järjestelmällisempi. Kotonakin meillä oli aika tarkat tai pikemmin toistuvat rituaalit. Nyt ne vain voimistuvat. Esim. kengät laitetaan nätisti eteisen kaappiin kun tullaan sisälle ja leluja siivotaan leikin jälkeen jo itsenäisesti omiin laatikoihin!
  • Lähteminen on vaikeutunut. Erityisesti päiväkotiin. Ei se nyt liian mieluinen paikka kuitenkaan ole, vaikka sieltä iloisena aina kotiin tullankin. 


Summa summarum, ei lainkaan huonoa kehitystä pikkuiselta!



16. elokuuta 2013

Flunssa ja kissan pissa

Sain ensimmäisen työviikon päätökseen, siis sen hurjan kolmipäiväisen. Palkintona ekanan päivänä alkanut nuhaflunssa ja tänään kotiinpalattua kissan pissat työpapereiden päälle! En ymmärrä, ei se koskaan pissaa muualle kuin omaan hiekkalaatikkoonsa. Mikä protesti tämä oli?! Olen ollut ilmeisesti liian vähän kotona!?

Hyvin alkanut päiväkotihoito sai tällä viikolla uuden käänteen, kun yhtenä päivänä hoitajat eivät muistaneet, että eivät saa laittaa lasta päiväunille. Minun piti hakea hänet, kun muut ovat käyneet nukkumaan ja harjoittelija leikkii hetken lapseni kanssa. Kauhea "äiti-äiti" -itku kuului jo eteiseen, kun menin hakemaan pikkuista. Hän yritti kovasti tavata, että "ei nuku täällä, kotiin, kotiin", koska olin kertonut hänelle, miten päivä sujuu. Ja hoitajat eivät muistaneet ja ymmärtäneet pikkuista. Fiksu tyttö. Seuraavat kaksi päivää lapsen joutuikin viemään kauhean huudon saattelemana hoitoon. Ihan hirveä tunne äidillä! Tätä olin pelännyt! Lapsi vain takertuu minuun, niin tiukasti kuin osaa ja joudun repimään hänet hoitajan syliin. Nopeasti sitten oli rauhoittunut, mutta ei ole kiva tunne lähteä itse töihin. Hoidosta haettaessa tyttö on ollut ihanan pirteä, iloinen oma itsensä.

Nyt viikonlopun viettoon juhlien kymmenettä kihlapäivää. Suuri juhla kuin mikä... 

13. elokuuta 2013

Paluu työarkeen


Ihanaa, työt alkoivat yli kahden vuoden kotonaolon jälkeen. Tai ei minulla ole kuin kolmena päivänä viikossa puolikkaita työpäiviä. Sopivan pehmeä lasku työelämään. Ja olinhan viime vuonna pari tuntia viikossa töissä, mutta sitä en laske työnteoksi vaan harrastukseksi, josta nyt sattui saamaan raahaa, mutta kyllä siihen aika paljon joutui vaivaakin näkemään.

Vaikka olen asunut miltei 30 vuotta Espoossa, nyt hävettää ihan myöntää, en ole koskaan liikkunut Espoon keskuspuistossa muutamaa vaunukävelylenkkiä lukuunottamatta. Ja silloinkin olin toisen äidin vietävissä, aivan pihalla puiston lukuisista risteyksistä ja viitoista. Ei ole vain koskaan keskuspuisto osunut koti-, työ- tai harrastusmatkojen varrelle. Nyt osui ja oli pakko heti testata tuota reittiä Kehä II:n sijaan. Ensimmäisenä päivänä olin aivan pihalla, joka risteyksen kyltit piti tarkistaa. Toisella kerralla osasin jo aika hyvin suunnistaa ja poljin 10 km:n matkan 10 minuuttia nopeammin.

Keskuspuistossa on ihanaa luontoa, muutamia lampia ja hauska portti Sunan kohdalla, Sunan huuhkajaportti.




Paluumatkalla päiväkodista on pitänyt käydä ruokkimassa Glimsin lampaat ja Yrjö-kukko kanoineen sekä istuskelemassa omenapuussa. Päiväkotihoito on muuten alkanut omia pelkotilojani huomattavasti reippaammin. Lapsi on huutanut riemunkiljahduksia, kun olemme tulleet päiväkodin pihaan, jäänyt iloisesti leikkimään muiden kanssa, syönyt hyvin, käynyt itse vessassa, ei ole itkenyt lainkaan... Vain nukkuminen sisätiloissa on aiheuttanut hämmennystä ja lapsi on pyörinyt välillä jopa tunnin sängyssä ennen nukahtamista. Onneksi hän saa olla ihan lyhyitä päiviä hoidossa ja vain kolmena, neljänä päivänä viikossa!




12. elokuuta 2013

Ihanissa häissä

Tässä viikonlopun ihansita häistä muutama kaunis yksitysikohta. 
Nämä painottuvat nyt yllättäen herkkuihini karkkeihin!





Lapsille oli omat puuhapussit, joissa oli paljon tekemistä: 
tarroja, värikyniä, värityskuvia, saippuakuplia, namia ja rusinoita. 
Kyllä oli lapsiakin ajateltu mahtavasti!



8. elokuuta 2013

Etana Elli, kannolla kelli...

Syötiin tänään äidin pihalta kerättyjä marjoja. Marjapurkista löytyi muutamia pienen pieniä etanoita, joiden elämän hitautta ihastelimme pari tuntia napostelun lomassa! Kylläpä aivan olemattomista asioista saa hauskoja arkisia asioita!



6. elokuuta 2013

1. hoitopäivä

Näin reipas tyttö aloitti tänään päiväkotihoidon. Ikää siis pari viikkoa alle 2v. Isi vei lapsen pyörällä ja äidille vilkuteltiin iloisesti.




Ja mukavasti se päivä oli sujunutkin. Kuten aina, äiti taisi jännittää kaikkein eniten.

Palju tyhjäksi

Alettiin illalla tyhjentämään paljua. Vesi piti tietenkin hyödyntää nurmikon ja kukkien kasteluun, mutta kuinkas kävi... Ensin kastui pikkutyttö isin toimesta. Ja sitten sai osansa äitikin... Tyttö oli ihan innoissaan, äiti ei niinkään!




5. elokuuta 2013

Kenen ehdoilla hoidossa?


On ihanaa, kun isovanhemmat hoitavat lastamme, kuten viime viikonloppuna yhden illan + yön. Olen aina hoidosta tosi kiitollinen. Välillä kyllä ihmetyttää isovanhempien touhut. Vaikka he varmasti yrittävät parhaansa, eivät he aina ajattele tekojensa seurausta meille vanhemmille. Edellisellä kerralla hoidossa syötettiin iltapalaksi lettuja, joten yöllä meillä sitten herättiin kamalaan nälkähuutoitkuun ja söimme keskellä yötä uudestaan. Viikonloppuna lasta oli pyöritetty ympäri Etelä-Suomea ja nukkumaan oli päästy vasta todella myöhään. Seuraavana päivänä lapsi sitten kiukutteli ilmeisesti väsymystään aivan koko päivän meille vanhemmille. Yleensä jätän asioista sanomatta, jos vain maltan. Viikonloppuna ystävällisesti ilmoitin, etten pitänyt moisesta, koska se ei ollut eka kerta. Lopulta sainkin itse seurata marttyyri-itkut, koska menin "valittamaan" hoidosta. Voihan ärsytys!

2. elokuuta 2013

Safiirijuhla


Viisi vuotta sitten sanoimme mieheni kanssa Tahdon. Nyt siis juhlimme satiiri- eli puuhäitä. Aamulla kävimme koko perheen voimin ruokkimassa Glimsissä kanoja ja illalla kävimme kaksistaan miehen kanssa syömässä kolmen ruokalajin illallisen ja vietimme rauhallisen koti-illan. Kiitos jälleen äidilleni pikkuisen hoidosta! Olipas rentouttavaa, taas jaksaa!

Ravintolana Bar & Bistro Flada 13, Kalevankadulla Helsingissä. Hyvää ruokaa ja mahtava palvelu, erityisesti miestarjoilijoilta. Oltiin todella tyytyväisiä! Ja ruoka oli naurettavan halpa, koska ostimme GroupOnista lahjakortin, jolla ruoan sai alle puoleen hintaan. Ravintola oli myös oikein siisti ja viihtyisä, erityisesti pidin lattiasta!




1. elokuuta 2013

Enterorokko

Meidän perhe kävi läpi enterorokon. Ensin sairasti ilmeisesti lapsi varsin lievänä, kuumetta, vähän näppylöitä ja vatsavaivoja (oksennusta ja ripulia). Sitten viikon kuluttua taudin sai mieheni, vähän pahempana. Nielu oli niin kipeä rakkuloista, ettei hän pystynyt puhumaan tai syömään pariin, kolmeen päivään. Lisäksi oli korkea kuume ja kipeitä rakkuloita käsissä, jaloissa ja kasvoissa.



Nyt tauti alkaa olla meidän perheessä voiton puolella, mutta tiettävästi ollaan ainakin yksi onnistuttu valitettavasti tartuttamaan. Tauti kesti viikon verran ja lääkettä siihen ei ole. Burana vähän auttaa ja nestemäinen ravinto helpottaa nälän saamista kuriin.