Äidin kasvimaalla...

Kylvimme tänään kasvimaalle mm. salaatin, herneen ja basilikan siemeniä. Kasvun ihmeitä on ihanaa seurata keväisin ja alkukesästä yhdessä lasten kanssa, päivittäin. 3,5-vuotiaamme on aina kunnioittanut istutettuja kasveja. Hän ei esimerkiksi poimi kukkia kukkapenkistä, ja kehuu myös muiden kukkaistutuksia. Ehkä se, että on itse kylvänyt tai istuttanut, tuo myös kunnioitusta kasveja kohtaan. Saa nähdä, millainen täystuho pojasta kasvaa. Häntä ei ihan samalla tavalla istutuspuuhat kiinnosta kuin tyttöä. 

Sorminäppäryyttä parhaimmillaan

Kasvimaamme on pieni, noin kahden neliömetrin kokoinen. Mutta pieneenkin saa paljon mahtumaan: mansikoita, pensasmustikoita, raparperia, laventelia, herneitä, ruohosipulia ja muita yrttejä sekä muutama peruna. 

Meidän puutarhamme on täynnä kotiloita. Tänä keväänä niitä on yhdessä lasten kanssa kerätty jo noin 300. Kuulin jonkun sanoneen, että yksi kotilo tekee kesän aikana sata uutta. Niinpä meillä taitaa olla syksyllä 30 000 kotiloa vähemmän. Ehkä meillä siten jää vähän salaattia rusakoillekin tai jopa ihan itselle.

Kauniita tuholaisia

Äidin kasvimaalla - laulu on yksi muisto lapsuudestani. Ja yhä äitini sitä meille laulelee. Nyt on ihanaa, kun saan itse olla rakentamssa lapsille lapsuudenmuistoja. Tänään muistelimme viime kevättä, kuinka istutimme pieneen kasvimaahan viisi perunaa naapurin tytön kanssa ja kuinka ne kesällä kerättiin, keitettiin ja syötiin yhdessä.

Äidin kasvimalla raparperin alla
sammakolla koti oli kultainen.
Vilpas lehtikatto, alla multamatto,
hirsiseinä vihreä ja punainen.
Hämärä, vihreä, sammakon mielest on viihtyisä.
En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa
raparperin lehden alla hymyillen.

Äiti puuron laittoi, raparperin taittoi,
seinähirret rusahtaen katkeaa.
Sammakko se loikki pihanurmen poikki,
viinimarjapensaan alle katoaa.
Ai, ai, hyi, säikähtyi äiti ja kirkaisten perääntyi.
Yksi varsi jäikin, hyvähän on näinkin.
Sammakko se päivänvarjon siitä saa.  

Joko teillä on kasvimaan multa käännetty ja yrtit istutettu?