Orvokki

Hyvää Orvokin päivää! 

Olen aina pitänyt alkukesän hennoista orvokeista. Siskoni, jonka yhtenä nimenä Orvokki on, on aina vihannut tuota nimeään. Onhan se kieltämättä erikoinen, mutta juuri se tekee nimestä ja hänestä ainutlaatuisen. Ihaillaan siis tänään Orvokin päivänä näitä alkukesän ihanuuksia!

Aho-orvokki

Pelto-orvokki

Äidin kasvimaalla...

Kylvimme tänään kasvimaalle mm. salaatin, herneen ja basilikan siemeniä. Kasvun ihmeitä on ihanaa seurata keväisin ja alkukesästä yhdessä lasten kanssa, päivittäin. 3,5-vuotiaamme on aina kunnioittanut istutettuja kasveja. Hän ei esimerkiksi poimi kukkia kukkapenkistä, ja kehuu myös muiden kukkaistutuksia. Ehkä se, että on itse kylvänyt tai istuttanut, tuo myös kunnioitusta kasveja kohtaan. Saa nähdä, millainen täystuho pojasta kasvaa. Häntä ei ihan samalla tavalla istutuspuuhat kiinnosta kuin tyttöä. 

Sorminäppäryyttä parhaimmillaan

Kasvimaamme on pieni, noin kahden neliömetrin kokoinen. Mutta pieneenkin saa paljon mahtumaan: mansikoita, pensasmustikoita, raparperia, laventelia, herneitä, ruohosipulia ja muita yrttejä sekä muutama peruna. 

Meidän puutarhamme on täynnä kotiloita. Tänä keväänä niitä on yhdessä lasten kanssa kerätty jo noin 300. Kuulin jonkun sanoneen, että yksi kotilo tekee kesän aikana sata uutta. Niinpä meillä taitaa olla syksyllä 30 000 kotiloa vähemmän. Ehkä meillä siten jää vähän salaattia rusakoillekin tai jopa ihan itselle.

Kauniita tuholaisia

Äidin kasvimaalla - laulu on yksi muisto lapsuudestani. Ja yhä äitini sitä meille laulelee. Nyt on ihanaa, kun saan itse olla rakentamssa lapsille lapsuudenmuistoja. Tänään muistelimme viime kevättä, kuinka istutimme pieneen kasvimaahan viisi perunaa naapurin tytön kanssa ja kuinka ne kesällä kerättiin, keitettiin ja syötiin yhdessä.

Äidin kasvimalla raparperin alla
sammakolla koti oli kultainen.
Vilpas lehtikatto, alla multamatto,
hirsiseinä vihreä ja punainen.
Hämärä, vihreä, sammakon mielest on viihtyisä.
En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa
raparperin lehden alla hymyillen.

Äiti puuron laittoi, raparperin taittoi,
seinähirret rusahtaen katkeaa.
Sammakko se loikki pihanurmen poikki,
viinimarjapensaan alle katoaa.
Ai, ai, hyi, säikähtyi äiti ja kirkaisten perääntyi.
Yksi varsi jäikin, hyvähän on näinkin.
Sammakko se päivänvarjon siitä saa.  

Joko teillä on kasvimaan multa käännetty ja yrtit istutettu?

Kolmekymppiset

Järjestimme mielestäni aika isot tupla-kolmekymppisjuhlat omalla pihallamme. Juhlimme siis minua ja miestäni sokerihääpäivänämme. Oikeat synttäripäivät oli alkuvuodesta ja tulee loppuvuodesta. Aikuisia oli paikalla 35, alle 3,5 vuotiaita lapsia 15! 

Miehen viimeinen lomaviikko kului enempi ja vähempi juhlat mielessä. Kaupassa käytiin miltei joka päivä ostamassa aina edellisellä kerralla unohtuneet. Ja väkisinkin viimeiseen iltaan ja juhla-aamuun piti jättää paljon juttuja. 

Mitään teemaa meillä ei ollut. Mutta pinkkiä ja vihreää. Harmi että valtaosa luonnonkukista on aina näin elokuun alussa jo kuihtunut. Kuusi vuotta sitten hääpäivänä päätin, että jos joskus pidän taas isot juhlat, pitäisin ne kesäkuussa juuri kukkien vuoksi. No kesäkuu tuli, oli ja meni. Juhlat jäi pitämättä matkojen vuoksi. Toisaalta silloin oli kylmä, nyt saimme auringon vieraaksemme ja pystyimme olemaan ulkona toiveiden mukaisesti. Lämmin sää aiheutti tosin oman päänvaivansa ruokien säilyvyyden ja tarjoilun suhteen.

Lapsuuteni yhtiä parhaimpia muistoja ovat juhlat. Juhlat, missä me lapsetkin saimme ottaa rennommin, juosta vapaasti ja herkutella. Siksi halusin myös kaikkien ystäviemme lapset juhliimme. Mitään erityistä ohjelmaa ei olisi tarvinnut olla, hampurilaiset ja vohvelit olisi varmasti yhdessäolon lisäksi riittänyt. Mutta meillä oli ilmapallotaikuri ja lapset saivat tatuoinnit.

Juhlien jälkeen, vaikka nytkin kaikki sujui erittäin onnistuneesti, tulee fiilis ettei tätä hetkeen uudestaan. Niin kivaa kuin kaiken pienen näpertely onkin. Esimerkiksi oli ihanaa askarrella esikoisen kanssa jotain hyödyllistä, kuten kipot popcorneille. Mutta ennenkuin kaikki kipot ja kupit ovat löytäneet omat paikkansa, kämppä siivottu taas katosta lattiaan, on tämän perusarjen lisäksi aika kaikkensa antanut olo. Uni tulee kummasti silmään jo yhdeksän jälkeen. Ja sekin vielä, että olemme aivan ihmeissämme ystäviemme tuomista lahjoista. Parasta on kun saapuu paikalle. Kiitos kaikki ystävämme, teitte juhlastamme täydellisen!

Yhtä juhlaa

Heinäkuumme on ollut yhtä juhlaa. On juhlittu kavereiden pyöreitä vuosia piknikillä, ei niin pyöreitä vuosia, lasten synttäreitä ja häitäkin. Kesäjuhlat ovat ihania! Tässä ripaus juhlahumua. 

    Synttäripiknik

    

    Hääjuhlista

    Autosynttärit

Kevään värit

Keväässä ja alkukesässä rakastan eniten kukkien väriloistoa. Yksi toisensa jälkeen ne heräävät täyteen kukoistukseensa. Kotona on aina tuoreita kukkia maljakossa. On ihanaa, että tyttökin on jo oppinut rakastaan kukkia ja kyselee niiden nimiä. 

Nyt kielot ovat heränneet. Viikonlopun mökkireissulta toin niitä kotiin maljakkoon. Voi mikä ihana tuoksu on nyt kotona!

Jouluna kuolleen mummon talo saatiin myytyä. Eilen käytiin vielä ihastelemassa paikkoja. Voi miten haikeaa. Jäähyväiset monelle lapsuusmuistolle. Otin maljakkoon muutaman omenapuun ja sireenin oksan. Ja omaan kukkapenkkiin perennoja.