Gluteiiniton ruokavalio, sämpylät

Olemme esikoisen kanssa syöneet nyt pari viikkoa gluteiinitonta ruokaa kokeilumielessä. Toivomme saavamme epämääräiset nivelkivut vihdoin hallintaan. Tarkoitus on jatkaa tällä ruokavaliolla pari kuukautta, jotta sen vaikutuksen oikeasti näkisi. 

Rakastan pullia ja herkkuja. Siksi kuvittelin tämän olevan paljon vaikeampaa. Tyttö rakastaa puolestaan leipää, muroja ja pastaa. Alkuun pohdin, millä saamme riittävästi ravintoa?

Mutta hyvin on mennyt. Jopa tyttö on ollut täysin yhteistyökykyinen ja hyväksynyt asian. Hänellekin näyttää olevan kova halu päästä kivuista eroon. Kuvittelin että vatsa toimisi ruokavalion myötä entistäkin paremmin, mutta meillä molemmilla vatsa on vetänyt aika kovaksi ja toimii nyt puolet harvemmin. Kuituja tullee siis entistä vähemmän. Muita eroja emme ole havainneet entiseen verrattuna. 

Olemme jättäneet ruokavalioon yhä kauran. Pääasiassa olemme syöneet paljon hedelmiä, marjoja ja kasviksia, riisiä, perunaa, lihaa, munia sekä aamuisin ja iltaisin riisi- tai kaurapuuroa. Ei mitään keinotekoista vaan alusta asti itse tehtyjä ruokia. 

Kuvittelin aina gluteiinittomien leipien olevan kamalia, ja niin kaupan leivät kieltämättä ovatkin näkkileipiä lukuunottamatta. Itse tehdyt kuohkeat sämpylät oli puolestaan iloinen yllätys, joita koko perhe söi mieluusti. Ne ovat hyviä vielä seuraavana päivänäkin. 

Gluteiinittomat, laktoosittomat, kuohkeat, pehmeät, helposti muunneltavat sämpylät 12-16 kpl:

25 g hiivaa

4 dl vettä

1/2 rkl sokeria

1/4 tl suolaa

2 dl kaurahiutaleita

1 dl juusto- tai porkkanaraastetta

1/2 dl siemeniä (esim. seesamin siemeniä)

1 dl sulatettua rasvaa

4 dl gluteiinittomia jauhoja

• Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää kaurahiutaleet. Anna turvota 10 minuuttia.

  Sekoita joukkoon suola, sokeri, rasva, siemenet ja juusto- tai porkkanaraaste.

  Lisää jauhot pienissä erissä samalla sekoittaen. Anna taikinan jäädä vähän löysäksi, jotta sämpylöistä ei tule liian tiiviitä. 

  Öljyä kätesi ja pyörittele/nostele  taikinasta sämpylät.

  Kohota gluteenittomat sämpylät leivinpaperoidulla pellillä lämpimässä paikassa noin 20 minuuttia. Gluteenittomat hiivataikinat kestävät vain yhden kohotuksen, joten kohota ne leivonnaisina, ei taikinana.

  Paista sämpylöitä 225 asteessa 10 minuuttia.

Jouluinen sokeripiikki

Piparia, suklaata, torttua, mehua, kakkua, pullaa, rusinaa,... Aivan liikaa sokeria, vaikka herkkupeppu olenkin! Saati sitten lapsille tuo kaikki?! En ymmärrä miksi kaikissa lasten joulujuhlissa on tarjolla vain herkkuja. Joulupuuro tai hedelmät sopisi niin paljon paremmin ainakin meidän lapsille ja itsellenikin! 

Toisaalta tämä herkkupaljous antaa vanhemmille hyvän mahdollisuuden opettaa lapsilleen rajoja. Vaikka joku toinen lapsi saisikin kolme keksiä, meidän ei tarvitse saada yhtä paljon. Tätä rajojen asettamista, sääntöjen kunnioitusta ja opettelua tämä on loppuelämä. Silti en koe olevani ankara. Säännöt voi sanella monella tapaa. Ei ole pienen lapsen vika, kun hän herkkuhumalassa vetää raivarit. Vika on vanhemman, joka ei osaa vetää rajoja tai ei ajattele asiaa liiemmin. Ehkä vanhempi kuvittelee pääsevänsä helpommalla, kun ei kiellä tai rajoita. Harvoin lapsi on kuitenkaan liiemmin protestoinut vastaan, kunhan vain selittää asian kunnolla ja on itse jämpti. Jos vielä yhden jälkeen tulee vielä yksi, menee siinä jo lapsikin sekaisin, mitä yksi tarkoittaa. Pieni lapsi ei itse osaa kohtuudella syödä herkkuja. Se pitää hänelle opettaa. Tosin on luonnostaan niitäkin lapsia, joille ei juuri makea edes maistu. Meillä toinen lapsista on selvästi enempi herkkujen perään ja rajat on vedettävä hänen kanssaan tiukemmin. Toista ei juuri tarvitse rajoittaa. Jos herkkuhetkiä olisi harvakseltaan, en ehkä rajoittaisi lainkaan, mutta tämä joulukuu. Pari, kolme kertaa päivässä on jo liikaa. 

Sitten on oma lukunsa suklaajoulukalenterit, joita en ole koskaan ymmärtänyt. Jo se suklaa on mielestäni niin pahaa, ettei niitä voi syödä. Kauniimpia ovat ne kuvat siellä suklaan alla. Jouduin panemaan yksivuotiaamme suklaakalenterin jemmaan parin päivän jälkeen tajuttomien hepuleiden vuoksi. Yksi suklaapalakin voi selvästi olla lapselle liikaa. Niin, kuka hullu antaa yksivuotiaalle suklaata?! En minäkään olisi halunnut. Mutta kun lahjaksi sai, niin oli saatava maistaa. Tämä yksivuotias meinaa haistoi, että siellä on jotain hyvää. Kunpa joku keksisi ensi jouluksi kohtuuhintaisen xylitol-joulukalenterin. Niiden pitäisi oikeasti olla parin euron hintaista, jotta ne korvaisivat suklaakalenterit. Siihen asti tyydymme tähän ihanaan viimevuotiseen pahviseen löytööni. 

Meidän lasten todelliseksi herkuksi on muuten nyt loppuvuodesta osoittautunut passionhedelmä. Herkullista joulukuun jatkoa! 

Onni Blogien joulukalenteri: Joulutortut

Sain kunnian aloittaa Onni Blogien joulukalenterin. Tässä joulukalenterissa joka päivä yksi Onnibloggaaja avaa jouluaiheisen luukkunsa omalla tyylillään. Onni Blogien joulukalenterin muut luukut pääset lukemaan kunakin päivänä täältä. Huomenna vuorossa on Kädenjälkiä sydämessä. 

Torttukausi starttaa tänään virallisesti. Niinpä mekin aloitimme aamumme leivontapuuhilla. 

Meillä on ollut jo pitkään tapana kaulia valmiita torttulevyjä hieman isommaksi, jotta normaalista kahden tortun levystä saakin kuusi pienempää. Ajattele, voi syödä yhden tortun sijaan kolme! Energian saannin ja kulutuksen kannalta tällä on iso merkitys varsinkin jos torttuja napsii pitkin joulukuuta päivittäin. Mitä pienemmiksi tortut kaulii, sitä enemmän saa myös suhteessa luumuhilloa, joka pistää vatsan mukavasti toimimaan. 

Yksi perinteinen joulutorttu sisältää energiaa taikinasta riippuen noin 400 kcal. Vertailun vuoksi, viisi banaania sisältää suurin piirtein saman verran energiaa kuin yksi joulutorttu. Se tarkoittaa, että edes reippaalla tunnin kävelylenkillä ei kuluta yhden joulutortun energiamäärää. Tunnin reippaalla pyörälenkillä (noin 20 km/h) saa juuri ja juuri kalorit karistettua. 

Tänä vuonna medioissa on pyörinyt hauskoja uudella tapaa taiteltuja joulutorttuja, ainakin koiria ja enkeleitä olen nähnyt. Vain mielikuvitus lienee rajana. Me teimme ensimmäistä kertaa lasten kanssa pienillä piparkakkumuoteilla torttuja valmiista taikinasta kaulimisen jälkeen. Etanoita, kaloja, possuja, oravia, tähtiä ja sydämiä. Ja neljä tällaista vastaa yhtä normaalia! Olipa mukavaa puuhailua lasten kanssa! 

Herkullista, mutta aktiivista joulukuuta!

Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

Korealaista kanaa salaattipedillä suomalaisittain

Isänpäivänä loihdin miehelleni minun kokkaustaitoihini nähden gourmet-aterian. Kuulostaa hienommalta, mitä on, mutta on nimensä veroista! 

Marinoituja tai marinoimattomia broilerin koipia tunti uunissa. Lihat salaatinlehdelle, päälle Santa Marian Asian Spices, Korean BBQ Bulgogi -mausteseos, koristelu kasviksin. Voi tarjoilla jäähtyneenä esimerkiksi luonnon helmassa. Bon apetit!

Isänpäivän sää oli vähän turhan kostea...

Miten tämä on näin hyvää? Miten sä olet osannut? Mitä ihmettä?

Normaalisti käytän mausteina korkeintaan suolaa ja pippuria. Ehkä ymmärrätte, miksi sain kehuja?! Tämä löytää maustelaatikkomme jatkossakin. Sopivan mausteista, muttei liian tulista! Ja sopii monen muunkin lihan päälle. Annokseni hinnaksi tuli alle euro, joten sopii loistavasti kotiäidin kukkarolle. 
 

Yhteistyössä Indiedays ja Santa Maria. 

Terveelliset sienet

Mahtavaa asua Espoossa alueella, missä luonto on lähellä. Kilometrin päässä kotiovelta on hyvät marja- ja sienimetsät. Olen parina päivänä löytänyt pari kourallista suppilovahveroita. En yleensä löydä metsästä lainkaan sieniä, vaikka seisoisin aivan vieressä. Äidilläni on puolestaan käsittämätön haukan katse. Hän erottaa ruohikolta lähes jokaikisen neliapilan ja metsästä puolestaan pienimmänkin sienen. Välillä se kuulemma häiritseekin, kun tuntuu, ettei metsästä pääse pois noukkimatta jokaista vastaantulevaa sientä. 

Eilisiltana äitini toi parin litran saliin tyttärellemme. Hän söi niistä yli puolet, meille muille jäi vain rippeet. Hienoa, että lapsi tykkää niin kovasti ja uskaltaa ylipäänsä maistaa! Itse en sienistä ole juuri koskaan välittänyt, vaikka joka vuosi niitä kyllä maistan. Yritän parhaani mukaan olla viljelemättä ennakkoluulojani ja inhokkejani lapsille ja tässä sieniasiassa olen onneksi onnistunut. 

Sienet ovat todellista superfoodia muiden metsän antimien tavoin. Ne sisältävät hyvin vähän energiaa, sillä niiden vesipitoisuus on suuri. Sen huomaa hyvin, kun laittaa sienet pannulle. Hetkessä ne uivat vedessään. Rasvaa niissä on minimaalisesti ja hiilihydraattejakin vain ripaus (3-5 grammaa / 100 grammaa sieniä). Proteiiniin suhteellinen osuus taas on suuri, vaikka grammamäärä jääkin melko pieneksi. Nuo proteiinit sisältävät kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Sienet pitävät hyvin kylläisyyden tunnetta. Lisäksi juuri kanttarelli ja suppilovahvero ovat myös hyviä D-vitamiinin ja ravintokuidun lähteitä. Sienien runsas antioksidanttien määrä puolestaan ehkäisee sairauksilta ja ylläpitää terveyttä (esim. alentavat kolesterolia). 

Kuuluvatko sienet teidän lasten lemppariruokiin?

Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

Långvik, maistelumenu

Jatkoa eiliselle postaukselle. Esittelyssä Långvikin maistelumenu.

Mies totesi, että näytän melko väsähtäneeltä kotiäidiltä, jolla on kova nälkä. Ja sitähän tämä juuri on.

 

Mustajuurikeitto

Kampasimpukkaa ja kukkakaalia

Riimihärkää ja tryffelikreemiä

Väliruoan aikaan taisi olla niin kva nälkä, ettei malttanut kuvaa napata. Perunaa ja omenaa. Hyvin erikoinen yhdistelmä.

Vasikanposkea, sinappikrassia ja tummaa rakuunakastiketta

Paahdettua valkosuklaata ja raparperia

Kylpylän skandinaavisin tila, ihana ravintola

Yhteistyössä Långvik.

Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

Sushi Fuku Supreme, Sello

Kävimme viikko sitten mieheni kanssa treffien jatkoilla syömässä Fuku Supremen lounasbuffeen (13,90 €). Siitä haltioituneena päätimme viedä isovanhemmat herkuttelemaan kanssamme appiukon synttäreiden kunniaksi. Loistava valinta! Isovanhemmat ja lapsetkin tykkäsivät. Äitini ei ollut koskaan ennen syönyt sushia. Hän aloitti muilla japanilaisilla herkuilla, mutta uskaltautui lopuksi maistamaan sushiakin. Ja haki sitten vielä lisää.

Synttäreiden kunniaksi saimme vielä erikoisannoksen pöytään. Olipa ihana yllätys!

VINKIT

• Isommalle porukalle kannattaa varata paikka etukäteen. 
• Parhaimpaan lounasaikaan kassa ruuhkautuu pahasti, sisälle kyllä mahtuu. Varaudu siis odottamaan.
• Ravintola on arkena kiinni klo 15-17.
• Ravintolasta saa myös take away -settejä.
• Lapsille löytyy paljon syötävää, mutta kannattaa itse maistaa etenkin sushi-rullia, sillä osassa on väkevää wasabi-maustetta. Tämä voisi ehkä lukea sushin yhteydessä? 

Lounasbuffet on jo niin hyvä, että on pakko käydä joskus testaamassa iltabuffet. Sen täytyy olla luksusta. Silloin tarjolla on kuulemma erilainen ja laajempi kattaus jenkkiruokineen ja hinta on kympin kalliimpi. Lounaassa ainakin hinta-laatu suhde oli enemmän kuin kohdillaan. Hyvin Espoolaiset ovat löytäneet tämän kevyen lounasruokapaikan. Hienoa! Toivottavasti paikan taso pysyy jatkossakin tällaisena!

Ruokahetken rauhoitus

Meillä oli vielä jokin aika sitten ruokailut yhtä härdelliä, tai ennenminkin ruoan valmistus lasten kanssa. Tultiin aina liian myöhään ulkoa sisälle ja kaikilla oli siten jo kova nälkä. Yksi roikkui lahkeessa pää punaisena huutaen, toinen huusi muuten vaan lattialla kierien ja itse tukka hiessä yritin väsätä jotain nopeaa ja helppoa. Onko kellään muulla ollut tällaista?

Meidän oli pakko tehdä muutos.

Valmista ruoka ennakkoon niin pitkälle kuin mahdollista.
Kevään ja kesän tullen lapset ovat viihtyneet ulkona talvikuukausia pidempään. Heidät saa välillä pakottaa sisälle syömään. Pyrimme syömään lounaanaina klo 11.30-12. Pitkittyneen ulkoilun vuoksi yritän valmistaa ruokaa aamulla ennen ulos lähtöä niin pitkälle kuin mahdollista. Harvoin syömme mikroruokaa, välillä tosin edellisen päivän jämiä, mutta silloinkin tarjolla on aina ruoretta salaattia ja esim. keitettyjä kasviksia, jotka vaativat hieman valmisteluja ennen kuin ovat pöydässä.

Uuniruoat ja keitot
Laatikkoruoat, uunikala ja keitot ovat helppoja. Laatikon tai kalan voi laittaa ulkoilun ajaksi uuniin ja käydä nostamassa uunista pois tarvittaessa. Keiton voi puolestaan valmistaa aamulla valmiiksi levylle ja käydä laittamassa kiehumaan noin 10 minuuttia ennen sisälle tuloa. Mutta ei näitäkään aina viitsi syödä, joten välillä on toimittava toisin.

Muiden ruokien valmistelu
Teen salaatin valmiiksi aamulla jääkaappiin ennen ulkoilua. Kattiloihin laitan riisin tai pastan keittoveden valmiiksi. Perunat ja parsakaalit tms. voi laittaa puolestaan veteen valmiiksi. Keitinvedet voin käydä laittamassa päälle hieman ennen sisälle lähtöä. Näin aikaa ei kulu lasten kanssa malttamattomana lieden vieressä odotteluun. Kuulostaa ehkä jonkun korvaan hullulta, mutta pieni se on pienikin apu. Sisälle tultaessa paistan kanat tai lihat pannulla.

Yksi työvaihe lisää, mutta poika pysyy tyttyväisenä, kun saa itse laittaa juurekset astiasta kattilaan.

Uunivuoan voitelukin sujuu yksivuotiaalta.

Lapset mukaan
Ruoan valmistukseen pyrin ottamaan lapsia niin paljon mukaan kuin mahdollista. Mutta nälkäisenä ja kiukkuisina heitä ei kannata ottaa, sillä pelkään että jotain sattuu kuuman lieden lähellä touhutessa ja toheltaessa. Silloin lapsille on keksittävä jotain muuta.

Ruoanlaiton odotuslelut
En tietoisesti halua antaa lapsille ruokaa viihdykkeeksi eli syötäväksi ennen ruokaa, vaan haluan että aloitamme ruokailun yhdessä. Siksi olen varannut keittiön yhteen kaappiin lapsille pieniä ns. odotusleluja. Nämä toimivat toki muutoinkin kuin vain ruokaa odotellessa. Näiden kanssa meillä jaksetaan odottaa ruoan valmistusta jopa 10 minuuttia:
- laatikollinen pieniä leluja kuten muovieläimeä, Ponyja yms.
- laatikollinen sorminäppäryyttä vaativia juttuja, kuten hamahelmet, Djeco-"paperinukke", helmikorut, joita saa pujottaa naruun.
- palapelit
- kirjat

Ruokaloru
Ruokailun aloitamme tytön kerhossa oppimalla ruokalorulla ja toivotamme toisillemme hyvää ruokahalua. Kannattaa kokeilla ruokalorua, sillä se rauhoittaa ruokailua kummasti! Kokosin tähän erilliseen postaukseen kasan ruokaloruja.


Ruokailun jälkeen
Ruoan jälkeen annan lapsille jälkiruoaksi  pienen kulhollisen jäisiä marjoja tai paloteltuja hedelmiä. Näin he istuvat siististi vielä hetken paikoillaan ja saan siivottua pöydän rauhassa ja laitettua tiskit. Ennen pöydän siivous jäi aina pojan uniajalle.

Se on jäätä, ei sokeria.

Onko teillä joitain muita hyviä vinkkejä rauhoittaa mielestäni päivän tärkein yhteinen hetki, ruoka-aika tai sen valmistus?

Hampurilaisruokaa

Me teemme varmaan 90 % ruokaostoksista Lidlissä. Jokunen viikko sitten sinne ilmeistyi pikkuhampurilaisia, joita tyttö ystävällisesti pyysi ostamaan. Me käymme todella harvoin mäkkärissä tai vastaavissa, mutta kotitekoisia hampurilaisia on mukavaa tehdä silloin tällöin. Vaikka mielikuva hampurilaisesta on epätervellinen, omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihenkin. Onko hampurilaisen kuoret pelkkää pullaa? Millaisesta lihasta ja miten pihvin valmistat? Laitatko väliin juustoa ja majoneesia vai riittäisivätkö vain kasvikset? Mitä hampurilaisen kanssa tarjoillaan? Toki hampurilaisen kuoretkin voisi leipoa itse, mutta useimmiten me ostamme ne valmiina. Pihvit teemme itse naudan jauhelihasta. Ja lisukkeina käytämme paljon kasviksia. Bon Appétit!

Pöytää koristavat lasten keräämät voikukkakimput. Hampurilaisten kanssa meillä oli tarjolla uunissa kypsennettyjä kasviksia ja bataattitikkuja. Vielä pöydästä puuttuvat tomaatit ja suolakurkut.

Tytön keräämä kauniin keltainen voikukkakimppu.

Kun minä laitoin ruokaa, tyttö askarteli isille nuudeliannoksen ensinälkään. Ihan itse, ilman ohjeistusta tai apuja.

Ja ruoan päälle askartelimme vielä yhdessä ystävälle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin hampurilaisiltapalalle.