26. kesäkuuta 2015

Lapsen kiinnostus kirjaimiin ja numeroihin

Vajaa neljävuotiaamme on hyvin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Ollut jo pitkän aikaa. Hän haluaa kirjoittaa onnittelukortit ystävilleen itse, tunnistaa mainoksista kirjaimia (äidin kirjain, isin kirjain, kummitädin kirjain jne.), osaa kirjoittaa ilman mallia perheenjäsenten nimet. Tyttö on myös kiinnostunut juuri nyt kuuntelemaan satuja hyvinkin pitkiä jaksoja kerrallaan. Aiemmin ei malttanut millään. Sitä myöten myös mielikuvitus on kehittynyt hurjasti. Esimerkiksi aamu saattaa alkaa niin, että pikkuveljelle sanotaan: "Shh... Nukutaan vielä, tänään on kouluaamu! Koulussa täytyy olla virkeänä!"


Esineiden yms. laskeminen onnistuu reilu kymmeneen, ei ihan vielä kahteenkymmeneen. Yksinkertaiset yhteen- ja vähennyslaskut sujuvat. Kovasti yrittää myös kirjoittaa numeroita paperille. Numeroiden järjestäminen oikeaan järjestykseen onnistuu ainakin 13 asti. Sen verran on Rummikub-pelissä numerolaattoja. Tuon pelin avulla on ollut hyvä opetella. 


Millään tavalla emme ole painostaneet näiden oppimiseen. Lapsi on vain itse ollut kovin kiinnostunut. Toki olemme istuneet lapsen vieressä ja oltu kiinnostuneita lapsen puuhista, kehuttu ja kannustettu. MLL:n vanhempainnetissä kerrottiin lapsen voivan kiinnostua kirjaimista ja numeroista 5-6-ikävuoden paikkeilla. Tosin erot voivat olla suuria. 

4 kommenttia:

  1. Meillä esikoinen oli tosi kiinnostunut numeroista ja kirjaimista jo hyvin pienenä. Muutenkin hän on ollut lapsi, joka on suorastaan ahminut tietoa itseensä kirjoista ja peleistä. Lukemaan hän oppi 5-vuotiaana, ilman että häntä mitenkään opetettiin. Kuopus ei ihan niin nuorena ollut kiinnostunut numeroista ja kirjaimista, mutta varhain ne tulivat hänenkin elämäänsä mukaan. Ja minusta se on ihan ok, silloin kun vanhemmat eivät painosta ja pakota opetteluun vaan se lähtee lapsesta itsestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olipa mukava kuulla "kohtalotoverin" kokemuksia. Olen itse oppinut vasta koulussa lukemaan ja ollut siinä aina aika huono. Siksi tämä vähän yllätti ja sai tutkimaan asiaa. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, milloin meillä opitaan lukemaan. Mielenkiinnolla myös seuraan poikaa, sillä hän on nyt 1-vuotiaana vielä kiinnostuneempi kirjoista kuin siskonsa tuolloin.

      Poista
  2. Kuulostaa kovin tutulta. Meillä tyttö oli varhain kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Kanustin ja kehuin, mutten painostanut mihinkään. 5-vuotis neuvolassa kerrottiin, että monille saattaa tulla herkkyyskausi lukemiseen jo 4-5 -vuotiaana. No, mepä kaivettiin tytön kanssa mun vanha aapinen esille ja pari kertaa sitä tutkittiin tytön mielenkiinnon mukaan yhdessä. Ei mennyt kuin pari kuukautta, kun neiti alkoi lukea.

    Nyt on tytöllä ekaluokka takana ja innostus on säilynyt. Onneksi! Itse opin lukemaan vasta koulussa, joten en ymmärtänyt tällaista aikaisin oppimista ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytyypä kaivaa oma aapinen tytön käyttöön! Onneksi meidän sukupolvi sai ne vielä omiksi ja vanhemmat ovat ne säilyttäneet!

      Poista

Kiitos kommentistasi!