6. tammikuuta 2014

Lastenhoitopäivä

Neljän alle kolmevuotiaan kanssa pihalla seistessä naapuri huusi ohimennessään, olenko perustanut lastentarhan. Ehkä sitä voisi harkita, niin hienosti ilta lasten kanssa meni...

Hoidettiin tänään mieheni kanssa ystäviemme lapsia (1,5 v ja kohta 3v) pari tuntia. Lisäksi touhuissa oli mukana omamme (2v 4kk) sekä naapurin tyttö (täytti juuri 3v). Ensin leikittiin pihalla tunti, sitten tultiin sisälle syömään ja lopuksi leikittiin vielä sisällä. Tämä oli meille vieras tilanne, koska aiemmin olemme hoitaneet korkeintaan yhtä lasta oman lisäksi. Näin monen lapsen kanssa täytyy jo olla monen asian suhteen varsin johdonmukainen. Esimerkiksi jo ulkona sanelin lapsille, mitä tehdään kun mennään sisälle: "Ensin jokainen riisuu eteisessä maton päällä kuravatteet. Sitten jokainen käy pissalla vessassa ja pesee kädet. Sen jälkeen ruokapöytään kiltisti istumaan." Ja tämä oli toki toistettava pariin kertaan vielä sisällä. Ruokapöydässä sytytimme ennen ruokailua kynttilän vähän rauhoittamaan vielä tilannetta. Ja kaikki söivät kiltisti ja hyvin. Uskomattoman rauhallista! En olisi ikinä uskonut! Naapuri käväisi hakemassa tyttöään ja tokaisi, että voisimme perustaa suurperheen, niin rauhallista meillä oli...

Hienosti ilta sujui muutenkin kaiken kaikkiaan. Vain nämä kolmevuotiaat saivat muutaman kinan aikaiseksi prinsessojen nimistä ja Barbien vaatteista. Ei kovin vakavaa siis... Kiukku tuli vasta kun vanhemmat tulivat hakemaan: leikit oli kurjaa lopettaa. Ilahduttavaa oli myös huomata oman tyttäremme reaktiot, kun jouduimme antaman myös muille paljon huomioita. Hän ei ollut tästä moksiskaan. Vasta muiden vanhempien tullessa paikalle, omamme kiinnostui yht'äkkiä äidin sylistä.

Illan päätteksi löysin kehityksen kohteita itsestäni. Osallistun ehkä liikaakin lasten leikkeihin. En juuri ohjaile niitä, mutta kun osallistun yhteen leikkiin, he haluavat minut seuraavaankin. Välillä voisi kehoittaa vain lapsia leikkimään keskenään ja itse seurata sivusta. Mutta ehkä näin saan kontrolloitua paremmin, ettei ketään kiusata ja että jokaisen leikkitoiveita huomioidaan vuoron perään. Selvästi vain huomasin ystäviemme lapsista, että ovat ilmeisesti tottuneet paljon leikkimään keskenään. He eivät aikuisen huomiota niin kaivanneet, toisin kuin meidän yksilapsisten perheiden lapset... Toisaalta lohduttaudun sillä, mistä aina kirjoitellaan ja puhutaan: Leiki lasten kanssa, kun he sitä vielä haluavat. Kohta ne eivät enää meitä aikuisia halua leikkeihinsä. Ja kyllä tämän on jo välillä saanut huomata, kun tuo kaksivuotiaamme sanoo leikin lomassa: "äiti mee pois!" Tulee todella haikea fiilis: tässäkö tämä jo oli!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!