18. marraskuuta 2014

Isin kanssa

Minun mieheni on ollut muutaman aamupäivän lasten kanssa. Yleensähän hän on aamut töissä ja viikonloppuisin minkäkin olen kotona, joten aamupäivien "hallinta" on ollut suurimmaksi osaksi minun vastuullani. Iltaisin mieheni kyllä on paljon lasten kanssa tai olemme perheen kesken. Mutta illat on eri asia kuin aamut, koska meidän aamut ovat olleet varsin rutinoituneita kaikkine toimintoineen. 


Vaikka mieheni nyt yritti etukäteen vähän selvittää milloin ja mitä lasten kanssa tehdään, ei se näköjään ihan helppoa ole siirtyä kylmiltään kahden lapsen aamuarjen pyörittäjäksi. Jos isä oli ihmeissään ja arpoi vaikka uloslähtiessä lasten pukemisjärjestystä, niin niin olivat myös lapset. 

Lähtemiseen joutuu varamaan aikaa, vessakäynnit, tavaroiden siivoamiset yms. Kuopus kitisee jo väsymystään, esikoinen ei malttaisi lopettaa leikkejään. Kaikkeen vain menee aikaa. Ei voi itse lukea uutisia, ainakaan rauhassa, ei edes vessassa. Siksi kai minä en ole lukenut niitä vauvan syntymän jälkeen... Siis kohta vuoteen! 

Olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin isä ja lapset keskenään selviytyivät. Ja kyllähän sitä aina jotenkin selviytyy. Jos ei ihan samanlailla kuin minä äiti, niin omalla tavallaan. Isoimpia ongelmia taisi olla siinä, ettei miehellä ollut itsellekään selvillä, milloin lapset saavat katsoa DVD:tä tai iPadia tai mikä on sopiva vaatetus ulos kun ilmat ovat lähiaikoina vaihdelleet 0-10 asteen välillä. Lapset taisivat viedä isää eikä isä lapsia. Isä joutui antamaan periksi asioita ja sekös söi auktoriteetin roolia. Mutta teki varmasti kaikille hyvää välillä muuttaa rutiineja. 

Näiden kahden aamun jälkeen mies totesi:
- Miten ihmeessä jaksan olla kotona lasten kanssa? Kai ne on ne rutiinit, tekee vain eikä ajattele liikaa. 
- Ulkona kuulemma pääsee helpoimmalla. Totta! Vaikka uloslähdöt ei olekaan nautinto. 
- Rutiinit on oltava selkeät, jotta hommat hoituu. Totta! 
- Hän arvostaa työtäni kotiäitinä! Kiitos, ihanaa!

Ei tämä siis ihan hukkaan mennyt. Ja kyllä minullakin on varmasti tästä opittavaa, ainakin se että hommat voisi hoitaa eritavallakin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!