Poikavauva

Tunnit kuluvat periaatteessa nopeasti, periaatteessa hitaasti. Välillä torkahtaa, välillä vain odottaa seuraavaa supistusta. 6-8 supituksen jälkeen on taas kulunut tunti. Ajantaju katoaa. 

Mihin laitamme esikoisen? Hankalin aika ja päivä järjestää hoitaja. Supistelut alkoivat klo 21.45. Heti en viitsinyt kenellekään soitella, koska pari kertaa aiemminkin touhu oli tyssännyt 2-5 tunnin jälkeen. Keskiyöllä tajusin ettei tässä enää pidätellä, vauva on varmasti tuloillaan, supistuksia tuli korkeintaan 10 min välein. Mietin laitanko viestiä vai kestämmekö aamuyhdeksään, kun siskoni lupasi tulla leikittämään esikoista. Ehkä selviämme. 

Ei, pakko hakea toinen sisko yöksi meille ja lähteä sairaalaan. Viestit vielä isovanhemmillekin, vaikka voisi olla parempi olla laittamatta turhien kyselyiden vuoksi... Naapuriakin piti häiritä keskellä yötä, jos toinen sisko ei ehdikään hätiin, kun toisen pitää lähteä töihin. 

Sairaalassa meni 10 tuntia. Itse en olisi vielä lähtenyt sairaalalle, mutta puhelimessa suosittelivat. Olipas tylsää sairaalassa kärvistellä. Mutta sainpa nyt kokea sairaalan spa-osaston ja akupunktion. Ajattelin olla ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä, mutta vajaa pari tuntia ennen syntymää oli huudettava kaikki avut käyttöön. Luulin kuolevani siihen paikkaan. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Neuvolan arviot sirosta pienestä pojasta eivät osuneet ihan kohdilleen: poika oli syntyessään 4110 g ja 54 cm. Raskausviikkoja 40+3. Esikoinen syntyi samoilla raskausviikoilla 2890 g painoisena ja 48 cm pituisena. Melkoinen ero, ottaen huomioon että neuvolaseurannassa kaikki muut mitat (oma painoni ja sf-mitta) kulkivat samaa rataa. Synnytys kesti lopulta kaikkiaan 14,5 tuntia ensimmäisestä supistuksesta, puolet vähemmän kuin esikoisen kanssa. 

Tuli vain muutama pieni repeämä, mutta niin hankaliin paikkoihin, että kolme lääkäriä/hoitajaa teki töitä miltei kaksi tuntia. Pikkuinen odotti sen ajan kärsivällisesti ja rauhallisesti rinnallani ilman maitoa. Vuodeosastolla hoitajat ihmettelivät, kuinka nopeasti kohtuni oli palautunut synnytyksestä jo viidessä tunnissa lähes entiselleen ja kuinka iso vauva on sinne mahtunut. 

Synnytys on kyllä maailman järkyttävin, mutta ihanin kokemus! Nyt nautimme näistä varpaista ja suloisesta vauvan tuhinasta!