Olemme ottaneet 2,5-vuotiaan esikoisemme aktiivisesti mukaan vauvan odotukseen. Toisaalta se on ollut hyvin helppoa ja luontevaa tytön voimakkaan hoivavietin vuoksi.
Alkuun vain juttelimme esikoiselle paljon tulevasta vauvasta. Kerroimme, että vauva syntyy helmikuussa, sitten kun on lunta. Arvatkaapa vain, kuinka kovasti tänä talvena lunta odoteltiin?
Muutimme jo muutama kuukausi sitten nukkumaanmenorituaaleja. Jostain syystä lapsi oli kesän jälkeen oppinut aamuyöstä köpöttelemään viereemme jatkamaan uniaan. Se oli ihanaa, mutta siitä oli luovuttava. Sänkyymme ei tulisi mahtumaan neljää! Yöllä lohduttajaksi kelpasi ennen vain äiti, nyt isikin kelpaa! Viikon työllä selvittiin tuosta.
Palautimme päivärytmimme osittaisen päiväkotihoidon jälkeen mahdollisimman säännölliseksi tulevia rutiineja helpottamaan. Jo nyt meillä on hetket, kun leikimme yhdessä ja erikseen.
Loppuaikoina tyttö on tunnustelut kymmeniä kertoja päivässä vauvan liikkeitä paljaalta iholta, halaillut, jutellut ja laulanut. Kysellyt, milloin vauva synnyt? Ollut paljon masun lähellä.
Olemme lukeneet vauvakirjaa tytön ensimmäisestä vuodesta sekä käyneet vauvaperheissä kylässä ja ihmetelleet, kuinka paljon vauva on kuvissa ja oikeasti äidin tai jonkun muun sylissä. Viimeksi tällä viikolla ihmettelimme naapurin alle viikonikäistä tyttöä. Vielä kesällä tyttö oli vähän mustasukkainen, jos minä otin vieraan vauvan syliini. Nyt se on jo jäänyt.
Olemme katselleet, kuinka vauvat syövät tissiä ja vaippoja vaihdetaan. Tyttö hoitaa omia nukkejaan kuin vauvoja; ne itkevät paljon, ovat sylissä ja vaippaa vaihdetaan vähän väliä. Lapsella on oltava kaikki samat tarvikkeet kuin vanhemmillakin vauvan hoitoon liittyen. Tällä viikolla hän kaivoi laatikosta itselleen valmiiksi vaipanvaihtoalustan.
Olemme valikoineet vauvalle leluja esikoisen vanhoista leluista. Myös jotkin astiat jo odottavat vain vauvaa.
Olemme yrittäneet opettaa lasta odottamaan. Kohta siihen joutuu pakosti. Tämän varjopuoli on se, että myös lapsi on opettanut äidin odottamaan: "kohta äiti!" on varsin yleinen kommentti nykyään äidille.
Isän rooli on kasvanut nyt suureksi kaikissa lapsen touhuissa: isä kelpaa mukisematta leikkeihin, pukemiseen, iltatoimiin jne. Äiti ei enää pysty tai jaksa kaikkea masunsa vuoksi tekemään (oikeasti monesti pystyisi, mutta olemme opetelleet, että aina ei pysty, vaikka äiti olisikin lähellä).
Olen yrittänyt selvittää myös meidän vanhempien tulevaa merkitystä esikoisen käytökseen. Olen kuullut, että koska isosisarus "menettää" äidistään ison osan vauvan syntymän myötä, isän rooli vain kasvaa. Hankalia ovat kuulemma tilanteet, kun isä on kaksistaan lasten kanssa ja isän huomio meneekin kahdesta lapsesta vain vauvaan. Lapselle tulee pelko menettää isänkin huomio. Tätäkin olemme yrittäneet opella nukkejen kanssa. Ja ihan vain juttelemalla: äiti ja isi rakastavat molempia lapsiaan.
Olemme mielestämme nähneet aika paljon vaivaa vauvan tulon valmisteluun isosisaruksen näkökulmasta. Kohta näemme, onko sillä ollut mitään merkitystä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!