8. syyskuuta 2015

Kuinka paljon pienen lapsen tulee harrastaa?

Koko kevään, kesän ja alkusyksyn pohdin neljävuotiaan syksyn harrastuksia. Mitä tuon ikäisen pitäsi jo osata, mikä laji tai taito olisi hänelle soveliain, kuinka monta harrastusta olisi hyvä, missä, milloin ja kenen kanssa harrastetaan, mitä olen mistäkin valmis maksamaan ja ennen kaikkea, mitä tyttö itse haluaa. Mieli kun vielä vaihtuu vähän väliä.

Koska tyttö on yhä kotihoidossa, sekin luo omat mahdollisuudet ja rajoitukset harrastamiselle. Toisaalta on paljon aikaa, mutta tarviitseeko lapsi ja venyvätkö kukkaroni nyörit? Lapsille on tarjolla ainakin pääkaupunkiseudulla paljon kaikkea kivaa. On tanssia, palloilua, yleisurheilua, uintia, sirkusta, telinevoiistelua, muskareita, soiton opetusta, värikylpyä jne.

Itselläkin on taitoa ohjata vielä näin pientä monen urheilulajin saloihin, mutta tuleeko sitä arjessa sitten kuitenkaan tehtyä? Ei-sovituista, ilmaisista ja itsekseen toteutettavista jutuista on aina helpompi luistaa kuin ohjatuista. Keväällä päädyin sitten ratkaisuun muskari ja kerho. Harrastus kolmena päivänä. Mutta miten ohjattu liikunta? Kesällä palasin aiheeseen uudestaan ja kalenteriin lisättiin tanssitunti. Se on 10 kerran kortilla, jolloin ei ole joka viikko sidottu, jos vaikka sattuu sairastumaan tai ei vain huvita. 

Tyttö sai nyt synttärilahjaksi puolestaan isoäidiltään uimakoulun, sinne hän menee myöhemmin syksyllä. Loistava lahjaidea! Uimakoulun alkuun asti olemme sopineet maanantai-iltapäivän uinnille. Käyn lähiuimahallissa lasten kanssa kolmistaan ennen pahinta ruuhka-aikaa. Silloin lasten allas on tyhjä ja lapset saavat harjoitella rauhassa. Poika on oppinut uimaan kellukkeiden kanssa ja tyttö sukeltamaan avustetusti. Perjantaipäiville olen suunnitellut puolestaan jatkavamme kesällä aloitettua yleisurheilukentällä käymistä ilman sen suurempia tavoitteita. Hypitään pituushyppyhiekalle, heitetään palloa ja juostaan radalla. En todellakaan toivo lapsistani kilpaurheilijoita, pyrin antamaan heille vain kokemuksia ja välineitä löytää omat mielenkiinnon kohteet ja hyvää oloa liikunnan avulla. Näiden lisäksi käymme lähes päivittäin kotipihassa pyöräilemässä. Tässähän tätä sitten riittää jo ihan yllin kyllin.

Syksyn harrastukset maksavat noin 300 euroa sisältäen kahden lapsen sisarusmuskarin sekä tytön kerhon ja tanssitunnin. Melko paljon rahaa jo tuokin. Itseasiassa saman verran kuin meidän vanhempien harrastukset yhteensä. Kerho on superhalpa (noin 70 €/syksy, 2krt/vko, 3h/krt). Tärkeintä ei mielestäni vielä tässä vaiheessa ole ohjattu liikunta/toiminta, vaan se että menee ja tekee. Monipuolisesti kaikkea. Äidiltä voi tosin olla vaikeampaa tai ainakin erilaista ottaa käskyjä ja neuvoja vastaan kuin vieraalta ohjaajalta. Välineiden ei myöskään täydy olla uusinta uutta, toki se voi lisätä innostusta. Sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä, mutta neljävuotias saa niitä riittävästi vähemmälläkin kuin päivät täyteen buukattuina. Vapaalle leikille on jäätävä runsaasti aikaa. 

Päivähoidossa käyvä lapsi tuskin tarvitsee tämänkään vertaa? Lapsissa on kuitenkin eroja ja siinä missä meidän neiti viihtyy mieluiten kotona, joku toinen haluaa mennä ja tehdä koko ajan. Tähänkään ei siis ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Koti ja lähiympäristö monipuolisena aktiviteettien luojana on ihanteellisin lähtökohta.

Olen pohtinut, kenen vuoksi näitä harrastuksia olen ylipäänsä selvittänyt: lasten itsensä vai kaikkien muiden. Kaikkien tuttujen lapset kun tuntuvat harrastavat kaikkea hienoa ja erikoista. Tai ylipäänsä jotain. Mitä erikoisempi ja kalliimpi, sen parempi? Mutta tarvitseeko 4-vuotias lapsi ihan oikeasti? Ja miksi vanhemmat ovat valmiita maksamaan noista puolituntisista harrastuksista enemmän kuin omistaan? Lasten harrastuksille tulee täällä pääkaupunkiseudulla hintaa jopa 18€/kerta. Onko laatu hinnan arvoista? Kun monet ovat tuon valmiita maksamaan, hinnat tuskin laskevatkaan. 

Vai ovatko vanhemmat vain laiskoja liikuttamaan omia lapsiaan ja haluavat omaa aikaa lapsen harrastuksen aikaan? Vai epäilevätkö vanhemmat omia kykyjään opastaa pientä lasta vaikka juoksemaan? Miksi vanhemmat ovat valmiita panostamaan taloudellisesti niin suuria summia, jokaisella kun rahasta tuntuu olevan myös tiukkaa? Varmasti on syitä yhtä paljon kuin vanhempiakin!



8 kommenttia:

  1. Ihana tanssityttönen <3
    Mun mielestä on kyllä hyvä aloittaa harrastaminen suht nuorena, että opitaan pienestä pitäen harrastamaan :) Meillä 4vee käy painissa ja isommat (koululaiset) harrastavatkin sitten jo 4-5 krt viikossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Totta, lapsi pitää opettaa myös harrastamaan. On hyvä kuitenkin muistaa, että harrastamisen ei aina täydy olla ohjattua, vaan myös yksin tai perheen kanssa voi harrastaa monella tapaa!

      Poista
    2. Kyllä oon samaa mieltä, perheen kanssa yhdessä tekeminen ja liikkuminen on sitä parasta harrastetta ja kannustaa aktiiviseen elämäntapaan :)

      Poista
  2. Meillä harrastavat kumpikin isommista omaa juttuaan. Tyttö käy tanssissa, poika mll:n peuhuliikunnassa isänsä kanssa. Kyselin kevään päätteeksi, mitä kumpikin haluaisi harrastaa ja toiveena oli pojalla jotain jumppaamista ja tytöllä jotain tanssimista. Kartoitin valikoimaa ja päädyttiin jatkamaan tytön entistä tanssikoulua. Syinä olivat tuttu ryhmä, aiemmat hyvät kokemukset tanssitunneista, ihanat joulu- ja kevätnäytökset ja pienet ryhmäkoot. Tunnilla liikutaan ja harjoitellaan tanssin alkeita, kehonhallintaa, musiikki- ja rytmitajua, ryhmässä toimimista, sääntöjen mukaan tekemistä ja oman vuoron odottamista. Pojalla peuhukerhossa korostuu puolestaan vapaa liikunta ja on mukavaa isä-poika -aikaa yhdessä. Kallis on meillä tuo tanssiharrastus, 180€ per lukukausi. Pojan jumppa maksaa muistaakseni 70€ per kausi.

    Itse en lapsena saanut harrastaa liikuntaa paitsi pienenä satujumppaa. Piti valita musiikin harrastaminen ja sehän vasta kallista onkin, varsinkin myöhemmin musiikkiopistossa. Tanssi on siihen verrattuna halpa harrastus :D Kiitän kuitenkin siitä, että sain hyvän soittotaidon ja opin kantamaan vastuuta jo pienestä asti omista jutuista. Sain myös hurjasti esiintymiskokemusta. Lisäksi siitä on ollut hyötyä työllistymisessä.

    Liikuntalajeista mulla ei itellä ole oikein mitään kokemusta siis, joten en pysty siinä juuri lasta ohjaamaankaan perus pihaleikkien tai perustaitoja pidemmälle. Lajitaidot pitää hommata jostain muualta.

    Hyvä postaus ja mielenkiintoinen aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Niin, sitä tosiaan tulee tehtyä valintoja myös oman lapsuudenkokemusten perusteella. Hyvässä ja pahassa :) Hienoa, että annat lapsillesi sitä, mistä itse koet jääneesi paitsi.

      Lajitaitojen herkkyyskausi ajoittuu vasta kouluikään ja siihen saakka perusliikuntataitojen harrastamiselle on hyvää aikaa. Niiden harjoittamiseen pihaleikit ja -touhut ovat tärkeitä.

      Poista
  3. Upee postaus. Olen itse miettinyt ihan samaa asiaa ja päädyin 3v 5kk tyttöni kanssa ratkaisuun muskari & jumppakoulu (tämän piti olla satujumppa, mutta aikataulu ei sopinut). Se saa luvan riittää, sillä siinäkin on jo huimasti opittavaa ja uusia kokemuksia ja ryhmäharrastuksia sosiaalisuutta tukemaan.

    Esikoiseni haluaisi harrastaa jalkapalloa, mutta toistaiseksi tarttee palloa potkia lähinnä vain perheen ja pihan lasten kanssa, kun ikää ei ole vielä tarpeeksi juniori -joukkueeseen. Mutta ensi vuonna on... jos harrastus vielä kiinnostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta. Monissa lajitaitoja vaativissa lajeissa tulee tosiaan ikärajat vastaan. Onneksi esim. jalkapalloa on helppo harrastaa kotioloissakin. Se ehkä vaatii vanhemmalta enemmän osallistumista. Pelkkä kuskaus ei riitä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!