20. syyskuuta 2015

Rusahtanut selkä

Kulunut viikko on ollut melkoinen. Olen aiemmin kertonut kärsiväni thoracic outlet syndroomasta (TOS). Vuoden olen nyt yrittänyt kuntouttaa sitä kotijumpalla ja käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti hieronnassa. Terveyskeskuksesta minut ohjattiin vuosi sitten reumatologille. Varmasti ammattitaitoinen lääkäri, mutta välissämme oli kielimuuri. Hän teki omat diagnoosinsa, mutta oireita, jonka vuoksi hakeuduin hoitoon, ei hoidettu. Siispä aloin hoitamaan niitä itse hierojan kanssa. Kun häneltä loppuivat vuoden jälkeen keinot, varasin hänen kehoituksestaan ajan osteopaatille. Tilani on heikentynyt koko ajan ja nyt esimerkiksi parin kilometrin kävely on uuvuttanut. Rankempaa lenkkeilyä tai kuntosalia en ole edes voinut kuvitella. Triathlonin jälkeen olin kaksi viikkoa hyvin kipeä. Viime viikolla parin ikkunan pesun jälkeen lepäsin pari tuntia. Lasten hoitovastuu on siirtynyt niin paljon kuin mahdollista muille. 

Osteopaatti tutki minua hetken. Kaularangan alueella laskimot ja hermot olivat niin jumissa, että veri ei kiertänyt käsissä kunnolla, tietyissä asennoissa ei lainkaan, käsien pulssi oli heikko, kädet väsyivät pienestä, väri ei palautunut ja tunto oli heikentynyt. Lisäksi kaulan alueen lihasten voimantuotto oli vain neljännes toimistotyötä tekevän minimisuosituksista ja kahdeksasosa tavoitearvoista. Osteopaatti rusautteli yhtäkkiä kaularankaani. Pelästyin kovasti sekä ääntä että mahdollisia seurauksia. Olo käsissä ja ylävartalossa vapautui, veri lähti kiertämään. Asentokin muuttui. 

Karmaiseva kuva ennen ja jälkeen osteopaatin rusauttelun. Jokainen varmasti näkee, ettei asento ole voinut olla mukava!

Mutta sitten olo vain paheni. Illan makoilin tuskaisena, seuraavana päivänä hoidin asioita tunnollisesti, muskarista lähtien, vaikken olisi jaksanut. Illalla hiekkalaatikolla ystävät käskivät lähtemään päivystykseen. Menin lasten kanssa äidin luo yöksi, koska mies oli työmatkalla ja pelkäsin omaa tilaani. Sinittelin seuraavaan aamuun. Kunhan saan lapsen kerhoon ja soitan ajan terveyskeskukseen. Sain ajan seuraavalle päivälle, toivoin että jaksan sinne. Isovanhemmatkin tulisivat kohta apuun. Kun he tulivat, soitettiin anopin lääkäriystävät läpi ja heidän kehotuksestaan lähdimme päivystykseen. Ottivat heti sisään. Nopeasti pääsin tutkimuksiin ja kuvauksiin. Mitään hengenvaarallista ei löytynyt, onneksi, mutta tutkimukset jatkunevat syksymmällä. 

Miehen kolmen päivän koulutustyömatka osui vähän huonoon saumaan, tosin ei tässä nyt kovin hyviä päiviä muutenkaan ole ollut. Olin ennakkoon iloinen, että hän saisi syödä siellä rauhassa ja levätä flunssaansa pois aamusta iltaan buukatun ohjelman lomassa. Rennompaa kuitenkin kuin meno kotona. Mutta valitettavasti torstai-illan useamman ruokalajin illallinen vaihtui huoleen vaimosta ja kotitekoiseen makaronilaatikkoon.  

Nyt elämme päivän ja hetken kerrallaan. Onneksi poika oppi pari viikkoa sitten leikkimään hieman itsekseen, eikä ole 24h minussa kiinni. Onneksi isovanhemmat ja siskot ovat tarjonneet apuaan. Ja monet ystävätkin. Onneksi miehen kanssa ei olla kinasteltu, vaan puhallettu yhteen hiileen. Lasten aito ilo ja nauru tuovat paljon voimaa, kiukkukihtaukset olen oppinut hoitamaan maltillisemmin. Kotiäidin lepo ja sairasloma olisi kyllä hitusen helpompaa, jos lapset olisivat hoidossa. 8-10 tuntia yksin lasten kanssa sairaana on pitkä aika. Päivästä toiseen. Vaikka, kuinka olen yrittänyt nähdä asioissa positiivisuutta, kyllä tuntuu, että psyykekin on liian kovilla. Eikä vähiten siksi, että olen valvonut kuukausi tolkulla öitä epämiellyttävien käsien vuoksi, lääkkeiden auttamatta asiaan. 

Koti kuin pommin jäljiltä.
Yritä tässä levätä ja päästää selkä rennoksi.
Myös neuvolassa huomattiin tilanteemme ja nyt saamme perhetyöstä hoitoapua. Käsittämätöntä, miten hienoja palveluita Suomessa onkaan tarjolla! Ihania ihmisiä, matalan kynnyksen palvelua! Tarttukaa hyvät äidit tällaisiin kiinni ajoissa, jos teille niitä tarjotaan! Itselläni oma periksiantamattomuus, luopumisen tuska, häpeä sekä muiden ihmisten ilkeiden kommenttien pelko rajoitti alkuun avun vastaanottamista. Kunnes tajusin, ettei enää ole vaihtoehtoja. Kaikki on tervetullutta. Ja huomasin ihmisten myötämielisen asenteen siihen, että saamme apua. Me vanhemmat kestämme perheemme ja lastemme vuoksi pitkään paineita, olemme sitkeitä ja tunnollisia. Alamme pitää normaaleina olosuhteita, jotka tosiasiassa ovat epänormaalit. Älkää hyvät vanhemmat antako asioiden mennä liian pitkälle! Kuten huomasitte, helpommin sanottu kuin tehty. 

Vielä alkuviikosta kävin metsässä. Mieli tekisi taas, mutta tyydyn ihailemaan ottamiani kuvia. Lapset toivat eilisiltana metsän kotiin puolukoiden merkeissä.

Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

17 kommenttia:

  1. Voi paljon tsemppiä teidän perheelle ja etenkin sulle <3 Toivottavasti tilanne alkaa pian helpottaa!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti tilanne helpottaa pien :) Voimia.

    VastaaPoista
  3. No huh, iso <3 Oot kyllä sellanen sissi, ettei mitään syytä hävetä avun pyytämistä, vaikka vaikealta tuntuukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on tämä ollut melkoista tunteiden vuoristorataa...

      Poista
  4. Tsemppiä, toivottavasti pian helpottaa.

    VastaaPoista
  5. Onko sulla mobilisoitu ylimpiä kylkiluita tai tuntuuko että siellä on ongelmia? Ja rusahtaako kylkiluut jos oot esim. hartiat lysyssä kyljellään nukkunut yön? Mulla on rintarangan kireyttä ja fibromyalgia ja vaikka mitä yläkropan lukkoja, kuulostaa nimittäin tuon rintarangan osalta aika tutulta jutulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, paljon kaikkea! En oikein tiedä, varmaan ongelmia myös ylimpien kylkiluiden alueella. Muistelen hierojan niistä jutelleen. Tsemppiä sinullekin!

      Poista
  6. Hui, kuulostaa ikävältä. :( Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  7. Luin tämäm blogi-päivityksesi. Kommentoin tuonne TOS-blogiin eilen. Olen kyllä sitä mieltä, niin jos kaularankaa ei ole magneettikuvattu, niin kaularanka pitäisi magneettikuvata, ja kuvauttasin myös rintarangan. Näin näkyisi mahdolliset kulumamuutokset ja rappeutumat, välilevyjen tyhjentymiset, hermokanavien kaventumiset, fasettinivelartroosit yms. Epäilen, että kaularankaan on tullut oikoryhti.
    http://tule-liikunta.fi/wp-content/uploads/TULE-ABC-selkaa-tukeva-jarjestelma.pdf
    Jos sulla on esimerkiksi geeneissä EDS tai muu geneettinen heikkous tukirangassa, niin välttämättä voimakas putkirullaus ei ole hyvä juttu. Itseltäni paukahti 40 vuotiaana 2010 kaularangassa, ja työterveyshuollossa sanottiin, että noin nuorella miehellä voi olla kulumaa...röntgen ei kertonut välilevyjen tilanteesta. Treenasin hulluna ja kivut ei hellittäneet, olo oli aivan perseestä. Treenasin ja treenasin, kun sanottiin, että vatsalihakset kuntoon, niskaliikkeitä ja kaikenlaista pingo-pango-pongo jumppaa. Kunnes sitten työterveyshuollosta laitettiin lähete fysiaktrille ja maksoin itse magneettikuvat, lokakuussa 2011 kuvattiin. Välilevyt olivat vuotaneet aivan kuiviin C5-C6 nikamista. Nikamissa on iso musta alue, joka on täysin rappeutunut, ja se ei sula ikinä. Leikkaus ei välttämättä poista ongelmaa, vaan kivut tulevat kahta kauheampana takaisin. Sadasta leikatusta potilaasta kun 6-7 % saa aika kovia komlikaatiota, ääni häviää kuukausiksi,tai voi menettää kokonaan, jos äänihuulia sipaistaan, käsi voi halvaantua, tai kaikkein pahin on neliraajahalvaus. Kävin neurokirurgin konsultaatiossa 2014, joka kertoi madonluvut.
    Joten ensin kannattaa varmistaa kaula-ja rintarangan tila magneettikuvauksella, voi sitten suunnitella fysioterapiaa ja uskaltaa tehdä jumppia. Liian voimakkaat jumpat tai sitten ulkopuolinen voima, esim. fyssarin/omt-terapeutin rusautus on aiheuttanut, että on joutunut immeinen opettelemaan kävelemään ja syämään uudestaan...tämä on tietysti ääripääesimerkki, mutta aina kannattaa varautua. Magneettikuvien hinnat kun on tosiaan tipahtaneet 50-60 % kahden vuoden sisällä...
    terveisin
    Marko K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistasi Marko!
      Kaularangasta otettiin pian röntgenkuvien jälkeen magneettikuvat ja niistä ei löytynyt poikkeavaa. Vain ikään sopivaa kulumaa.
      T. Heli

      Poista
  8. Hyvä homma, että röntgenin jälkeen otettiin kaularankakuvat, joten on varmistettu, että ei ole välilevytyrä. Työkaverillani oli alkoi 2009 aivan järjettömät vasemman olkapäänkivut, 11 kuukauden potemisen jälkeen hermoratatutkimuksessa selvisi, että kipujen syynä oli kuluma niskassa. Fysiaktrin vastaanotolla oli tuomio, että jatkuvat kivut voivat jatkua, 12 kk, tai 24 kk, ennen kuin helpottaa. Kesti vielä tämän jälkeen 9 kk ja sen jälkeen kivut helpottivat. Joten ei tarvitse olla kovin iso kulumamuutos ja sopivassa paikassa, niin kivut voivat olla todella kovat. Itsellä hermoratatutkimuksessa selvisi 1/2015, että on hermopinne, joka paikannettiin C5 juureen.
    Itselläni on ollut myös epäily kylkivälihermon puristustilasta ja rupesin muistelemaan, että ensimmäisellä tunnin mittaisella vastaanottokäynnillä kipupolilla tökättiin kortisonipiikki kylkivälihermoon, epäily oli fasettinivelartroosista rintarangassa, fasettinivel puristaa kylkivälihermoa, josta johtuisi tämä kyljen ja lapaluun alakulman etc. pistävät kivut. Ei auttanut kuin pari päivää. Siis nämä pistettiin pitkälle rintarangan fasettinivelartoosin piikkiin, että ei tule kaularangasta kipupolin lääkärin mukaan. Toisen lääkärin mukaan C7 säteilee lapaan (ei kipupoli) Itse olen kallistunut tuohon C5-C7 hermopinteeseen, hermojuurikanavan ahtautumiseen ja TOS-oireiden yhdistelmään, kireät lihakset painavat verisuonia ja hermokimppuja.
    Tuossa pari linkkiä, mitä olem itse tutkinut ja yrittänyt päätellä kipujen alkuperästä. Miettisin vielä rintarangan magneettikuvausta, jos ei ole tehty.
    Tässä linkit:
    http://dspace2.lib.helsinki.fi:8082/dikk/bitstream/handle/2455/138619/lumoYr2_2013heve.pdf?sequence=3
    http://www.pokehot.net/@Bin/170789/Jarkko_Nurminen.PDF
    http://www.khl.fi/pdf/lapojenvalissa_3_04.pdf

    Pitänee pistää hakemus selkäkuntoutukseen, jossa keskitytään vain selkään, ennen kuin näitä kuntoutuksia ruvetaan karsimaan,kun säästetään.
    Make

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoista kokeilua nuo hoidot!

      Tosiaan voi viedä pitkään, jopa vuoden, että aivokuorikin on "päässyt pois" kiputilasta vaikka oire olisikin muutoin hoidettu.

      Kiitos noista linkeistä. Täytyypä tutustua niihin ihan ajan kanssa.

      -Heli

      Poista

Kiitos kommentistasi!