27. huhtikuuta 2015

Alle kouluikäisen liikunta

Tutustuin tänään Sosiaali- ja terveysministeriön laatimiin varhaiskasvatuksen liikuntasuosituksiin (2005). Nimensä mukaan ohjeet on laadittu varhaiskasvatuksen parissa työskenteleville tahoille, kuten päiväkotihenkilökunnalle, mutta ne olivat mielenkiintoisia ihan vain minulle äitinäkin. Moni asia tuntui jopa hassulta kirjoitettuna, sillä ne olivat meille niin arkipäiväisiä. Toisaalta se herätti myös ajattelemaan, kuinka päiväkodeilta vaaditaan tälläkin saralla paljon, kun taas kotihoidossa olevien lasten liikuntakasvatuksesta vastaavat vanhemmat ilman tiukkoja normeja. Hyvä tietysti niin. Mutta kuka liikuttaa kotona lapsiaan ja kuka ei? Näitä ohjeistuksia olisi mielestäni hyvä jakaa esim. neuvoloissa myös vanhemmille. Jaetaanhan meille siellä ruokaohjeita ja hampaidenpesuohjeitakin.

Poimin suosituksista ylös vanhemmille tärkeimmät asiat:

MÄÄRÄ

Lapsi tarvitsee joka päivä vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa. Suurin osa alle 6-vuotiaiden lasten liikunnan kokonaismäärästä muodostuu lapsen omaehtoisesta liikunnasta eli leikistä ja arkisesta touhuamisesta. Minimimäärä koostuu useista lyhyemmistä aktiviteettijaksoista koko päivän ajalta. Omia taitoja on luonnollista kokeilla ja (yrittää) ylittää omia rajoja. 

LAATU 

Lapsen tulee saada päivittäin harjoitella motorisia perustaitoja monipuolisesti. Perusliikuntataitojen (juokseminen, tasapainoileminen, heittäminen, jne...) oppiminen ja lukuisat toistot ovat etusijalla leikkimielisesti toteutettuna. Lajitaitojen vuoro tulee myöhemmin. Tulisi käyttää koko lapsen kehoa ja kaikkia aisteja. 

YMPÄRISTÖ

Lapsille täytyy luoda liikuntaan turvallinen ja houkutteleva ympäristö, poistaa liikuntaan liittyviä esteitä ja opettaa turvallista liikkumista eri ympäristöissä. Ympäristön täytyy myös olla vaihteleva. Parhaimmillaa lapsi liikkuu erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä: sisällä, ulkona, puistossa, metsässä, vedessä, lumessa, jäällä, jne.

VÄLINEET

Liikuntavälineitä on oltava monipuolisesti, niiden tulee olla turvallisia ja niiden tulee olla aina helposti lasten saatavilla.

Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpohkosti toteutettavalta. Mutta, mitä jos lapsi ei innostukaan? Mitä, jos vanhemman täytyy innostua ensin ja opettaa siten lapsikin innostumaan liikunnasta? Se onkin vaikeampi asia ja se, johon täytyisi yhteiskunnallisesti kiinnittää huomiota. Yleensä juuri ne vanhemmat, jotka tämän tiedon tarvitsisivat, ei asia kiinnosta. Sen vuoksi vanhempien ohjeistusta ja tukemista totisesti on tarvitaan ja neuvola lienee tähän paras kanava tiedon saattamiseksi.
 

Osaatteko te äkkiseltään sanoa, paljonko teidän alle kouluikäisenne ulkoilevat, leikkivät liikunnallisia leikkejä tai harrastavat liikuntaa? Toteutuuko teillä tuo terveyden kannalta suositeltava kaksi tuntia? Helpoiten liikuntamäärän täyttymisen saa selville, mikäli ulkoilua tulee päivässä pari tuntia. Ulkona pienet lapset harvoin nököttävät vain paikoillaan.

Tiesithän, että Hikiliikkujaa voit seurata Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.


Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö: Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (2005).

2 kommenttia:

  1. Meillä 3/4 lapsesta liikkuu mielellään ja paljon, yksi ei niin mielellään. Tai liikkuu mielellään, mutta valikoivasti. Ongelma on se, että itse ei meinaa jaksaa innostaa riittävästi sitä, joka eniten kannustusta tarvitsisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se juuri on. Luonnostaan ei-niin-mielellään-liikkuvaa on välillä turhauttavaa kannustaa uudestaan ja uudestaan. Mutta uskon että jos sen vain positiivisessa sävyssä jaksaa, se kantaa myöhemmin hedelmää. Pakottamisella kun usein on huonot seuraukset. Huomaan omissa lapsissa myös selvän eron ja se vaatiikin vanhemmilta erilaista käyttäytymistä lapsia kohtaan. Teillä onneksi yksi lapsi näkee ympärillään koko ajan liikkumisen mallin ja liikunnan tuoman ilon.

      Poista

Kiitos kommentistasi!