25. helmikuuta 2015

Värikylpy

Osallistuimme tänä keväänä viime kevään tavoin lasten värikylpy-kurssille. Tällä viikolla oli kevään viimeinen kerta. Vaikka se oli kiva harrastus ja lapset tykkäsivät, en kokenut sitä nyt itse mielekkääksi. Lähinnä yksivuotiaamme vuoksi. Listasin harrastuksen plussat ja miinukset. 


Plussat
Lika. Puolitoistavuotiaasta eteenpäin lapsi usein oppii värikylvyssä, ettei pieni lika esim. sormissa haittaa. Joillakin lapsilla pieni lika vaikka vaatteissa aiheuttaa vaatteidenvaihtorumban pienen toimesta. 
Ikä. Mielestäni sopivin ikä lapselle värikylpyyn on kaksivuotiaasta eteenpäin. Kaikkea kivaa ei tartte mahduttaa vauvavuoteen. 
Yksinkertaista. Värikylvyn jutut ovat hyvin yksinkertaisia. Ne kaikki voi halutessaan toteuttaa kotonakin. Jos vaan jaksaa. Ja sietää sotkua. 
Sotku. Taidetilassa sotku ei haittaa. Kaikkialta on helppo pyyhkiä. 


Miinukset
Matka. 10 km puolen tunnin takia tuntui turhauttavalta. Onneksi oli auto. 
Lika. Tekee toki itsellekin hyvää totutella sotkuun. Mutta yksivuotiaan kanssa tuntuu turhauttavalta kun hän ei ihan vielä ymmärrä maalaamista tms. pyörii vain itse "sotkussa" ja sitten tulee syliin. Itsekin olin usein päästä varpaisiin soseissa. 
Sotku. 1-vuotiaalle tarttui sieltä kotiin, tai niin ainakin oletan kun vaihe alkoi juuri 1. värikylpykerran jälkeen, ruokien sotkeminen eli maalaaminen. Puurot, ruoat, maidot, kaikkea on pakko levitellä kotona pitkin ruokapöytää. Luovaa, mutta toisinaan todella raivostuttavaa!
Sosiaalisuus. Verkostoitumiseen vertaistuen vuoksi ei enää toisen lapsen kohdalla ole tarvetta. Lapsiperhekavereita on ehtinyt haalimaan lähelle riittävästi. 
Oma tila. Osallistuimme vauvaryhmään. Kolmevuotias esikoinen olisi kaivannut oman paperin eikä vain pientä omaa tilaa isosta kokonaisuudesta. 
Harrastus. Onko väriäkin pakko harrastaa? Liian varhain, liian paljon? Eri materiaalien tuntemuksia ja värejä voi tutkia kotonakin. Minä ja erityisesti kolmevuotias kaipasimme enempi maalausta kuin värien tutkimista erilaisista materiaaleista. 


Jonkinnäköistä taideharrastusta varmasti jatketaan taas ensi keväänä. Silloin poikakin on jo kaksivuotias. Siihen asti touhuamme keskenämme. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!