11 kuukauden ikäinen vauvamme kiinnostui vihdoin syömään itse. Hän on pari päivää lapioinut itse ruoan suuhunsa lusikalla. Yritin tarjota sormiruokia noin puolivuotiaasta, mutta meidän pikkumiestä se ei innostanut lainkaan. Lusikka tuli ilmeisesti sopivalla tahdilla suuhun aikuisten toimesta. Vauva ei osoittanut mitään mielenkiintoa itse syömiseen ennen 9-10 kuukauden ikää. Ruoka ja lautanen vain tiputettiin lattialle. Joskus hän saattoi hetken nakertaa kurkkua, leipää tai maissinaksua, mutta ei juuri muita ruokia. Tuntui, että kaikkien muiden vauvat osaavat sormiruokailla paitsi meidän. Meillä muuten vauva syö yhä sosetta. Karkeamassa ruoassa hän kakoo kaikki vähänkin suuremmat suupalat. Nyt pari päivää on kyllä vaikuttanut siltä, että pikku hiljaa voisi soseen muuttaa karkeammaksi.
Nyt sotkua on joka puolella ja ruokailujen jälkeen olisi ihanaa huutaa koira putsaamaan syöttötuolin ympäristö. Koiraa ei kuitenkaan ole. Enää ei harmita, miksi meidän lapsi oppi näin myöhään itse syömään. Säästyimme pitkään ruokasotkujen siivoamiselta. Meillä itse asiassa minä kestän lasten "sotkua" paremmin kuin mieheni. Hän yrittää kuitenkin ymmärtää ja minä lupasin ottaa enempi vastuuta ruokailuista. En muista esikoisemme sotkeneen näin paljoa, vaikka hän aloitti sormiruokailun selvästi varhaisemmin. Tiedän, lapsen täytyy saada tutkia ruokaansa käsillä. Me aikuiset kestämme kyllä. Joka ruokailukerran jälkeen täytyy kuitenkin vaihtaa vaatteet sukkia myöden, kun poika nousee seisomaan syöttötuoliin ja yrittää siitä konttaamaan pöydälle. Ruokaa tarttuu tässä touhussa kaikkialle. Kuukauden verran toimi hyvin nauha, jolla sidoimme hänet kevyesti syöttötuoliin. Nyt se ei enää miellytä poikaa...
Kylään, ainakaan lapsettomaan perheeseen, en nyt kehtaisi mennä vieraaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!