Kulunut viikko on ollut yhtä hulinaa. Esimerkiksi lauantaina vein tavaroita kirpparille. Jostain syystä varaus olikin vasta kuukauden kuluttua, vaikka asian vielä sähköpostitse varmistin. Onneksi oli yksi pöytä vapaana, mutta kaikki tavarat piti käydä kertaalleen läpi, laittaa uusi pöytänumero hintalappuihin. Aivan hullu homma. Sitten leikkimökkiä rakentamaan. Kävin iltapäivän aikana kolmesti K-raudassa maaliostoksilla väärän värikoodin vuoksi. Illalla vielä kolmeksi tunniksi virpomaan etuajassa.
Sunnuntaina puolestaan aloitimme lapsimessuilla. Tytön muskariryhmällä oli siellä esitys. Messuilla oli parivuotiaalle paljon mielenkiintoista. Ensi vuonna täytyy jättää enemmän aikaa eläinmessujen käymiseen. Messuilta lähdimme hakemaan toista autoamme miehen työpaikalta ja sieltä suoraan kolmille syntymäpäiville, 1-, 2- ja 3-vuotissynttäreille. Kahdeksalta kotona totesimme, ettemme ole koko päivänä syöneet kunnon ruokaa.
Onnelin ja Annelin leikkimökki sekä karuselli olivat monen muun mukavan jutun lisäksi messujen parasta antia kaksivuotiaalle.
Lähipiirissä on ollut flunssaa ja ihmettelin, jos emme kaikelta pärskeeltä saa tautia. Tämä päivä on mennyt nyt ihan rauhallisissa merkeissä, räkäisen esikoisen menohaluja hilliten. Tyttö on ollut iloinen ja kiltti. Ehkä viime viikon kiukuttelu johtui hänenkin osaltaan aivan liiasta ohjelmasta, jota kertyi vähän kuin huomaamatta. Tavallinen kotiarki on parasta.
Ensimmäinen kerta varmaan kymmeneen vuoteen, kun en käynyt Stockan hulluilla päivillä. En vain ehtinyt. Eikä siellä mitään tarpeellista meidän perheelle kyllä tällä kertaa ollutkaan. Ihan omissa touhuissamme oli hulluttelua riittämiin. Esim. viikonloppuna niin kirpputorilla, K-raudassa kuin messuillakin oli niin paljon porukkaa, että niistä sai sen kaaottisen Hullut päivät -fiiliksen.
Tänään on laskettu virpomispalkaksi saatuja munia ja leikitty niillä muskaria. Moni muna on kuin marakasi, joka helisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!