18. maaliskuuta 2014

Siinä kaksi missä yksikin

Elämä kahden lapsen kanssa on kyllä selvästi haastavampaa kuin yhden kanssa. En kyllä kuvitellutkaan mitään muuta. Ulos lähteminen on aina varsinainen operaatio. Autoillessa autoon täytyy nostella kaksi, eikä aina parkkipaikoilla ole tilaa availla kunnolla ovia. Tänään liukastuin parkkipaikalla vauva turvakopassa. Onneksi kummallekaan ei käynyt mitään, mutta draaman ainekset oli ilmassa. Ostoskärryjä ei kahden kanssa voi ottaa, koska käsissä on jo matkarattaat ja taapero. Tai jos kärryt ottaa, ei niihin juuri muuta mahdukaan kuin vauvan turvaistuin. Yhden kanssa koti pysyi jotenkin järjestyksessä, kahden kanssa ei toivoakaan. Pyykkiäkin tulee koneellinen enempi viikossa kuin ennen. Koneellinen per päivä. Yleisesti, kun toisen saa tyytyväiseksi, toinen jo hermoilee. 


Meidän lapset ovat todella läheisriippuvaisia. Se ei ole mielestäni huono piirre, mutta aiheuttaa muutamia haasteita. Kun jokin oma homma pitää saada hoidettua, esim. laitettua ruokaa tai harjata hampaat, on toisella jalalla heiluteltava sitteriä, jotta vauva olisi tyytyväinen. Tuntuu varmasti monesta oudolta, mutta en voi jättää vauvaa juuri hetkeksikään lattialle tai sitteriin makoilemaan. Heti alkaa kurkku suorana huuto. Yksi kaveri yritti hienosti sanoa, että kyllä heilläkin kitistään. Voi kun meilläkin olisi vain kitinää, mutta ei. Oikeasti kurkku suorana. Sylissä kaikki on hyvin. Tai ajoittain sitterissä. Esikoinen oli aikoinaan samanlainen. Jälkikäteen luulin, että itse kasvatin hänet läheisriippuvaiseksi. Nyt kun tiedostin tämän, kiinnitin siihen huomiota, mutta samassa tilanteessa siis ollaan. Tämä on meidän lasten piirre. Tämän kanssa opetellaan taas elämään. Onneksi on kantoliinat ja -reput. Ja nyt onneksi poika syö tuttia ja tuttipullosta, toisin kuin siskonsa. Silloin ajoittain tuntui aika rankalta. 


Mutta on toisesta lapsesta paljon apuakin. Hän auttaa tuomaan minulle tavaroita, joita unohtelen. Auttaa vaipanvaihdossa ja laittaa tuttia suuhun. Ja mikä parasta oman jaksamisen kannalta, molemmat lapset nukkuvat yön hyvin. Ihanaa olla lasten kanssa kotona kaikkine haasteineen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!