8. marraskuuta 2015

Isä

Olin isin tyttö. 23 vuotta. Isä oli minulle todella tärkeä. Mutta minun isäni ei koskaan nähnyt lapsenlapsiaan. Se harmittaa minua, sillä hän rakasti meitä lapsia suuresti. Hän rakasti touhuta kanssamme kaikkea. Hän rakensi talvisin meille lumiauton, jossa oli oikeat valot ja ratti. Hän kyyditsi meitä kottikärryissä satojen syksyisten lehtikuormien päällä ja talvella lumikolan päällä. Hän opetti meidät ajamaan autoa. Hän vei minut harrastuksista toiseen minuuttiaikatauluilla ja kävi katsomassa kilpailuni. 

Isä ei osannut laittaa ruokaa. Muistan yhden kerran syöneeni hänen tekemäänsä munakasta. Se oli lähes syöntikelvotonta. Isä ei aina tehnyt asoita, joista pidin. Mutta yritti varmasti parhaansa. Ja oli taitava, mutta vaatimaton. Minusta maailman paras isi. 

Isäni ja mieheni olivat hyvin läheisiä, kuin isä ja poika. Oli mahtavaa saada niin aito hyväksyntä tärkeimmältä. Ja oli toisaalta myöhemmin voimaannuttavaa jakaa menetyksen tuskaa yhdessä. Isäni malli loi omien lasteni isyydelle korkean riman. On ollut ihanaa nähdä puolisoni kasvavan rooliinsa omalla tavallaan. Maailman paras isi meidän lapsillemme. 

Isänisäni kuoli jo isän ollessa kuuden vanha. Ehkä juuri siksi isä oli niin aidosti läsnä ja teki meidän lasten eteen kaikkensa turhia arvostelematta tai painostamatta. En ole koskaan nähnyt myöskään äidinisääni. Siksi tuntuu niin kovin arvokkaalta, että lapsillamme on elämässään Papi, isänisä. 

Monta puhelua olisi tehnyt mieli soittaa näiden kahdeksan vuoden aikana taivaaseen. Isi, kunpa olisit jakamassa arkea kanssamme, auttamassa ja neuvomassa, kun en osaa tai tiedä. Tänään, kuten niin monena vuoden muunakin päivänä, sytytän sinulle kynttilän, vien kukkia haudallesi, silmäni kostuvat ja kerron sinusta lapsillemme. Muistelen sinua rakkaudella!


Tänään juhlimme miestäni, lasteni isää ja synttärisankaria. Hyvää isänpäivää kaikille!

7 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!