11. syyskuuta 2014

Saksitreeniä

Meidän kolmevuotias on tällä hetkellä todella innostunut askartelusta. Hän leikkii monta kertaa päivässä askarteluohjelmaa. Lauantaille on sovittu yhteinen tytär-äiti/isi -askarteluhetki, mutta juuri nyt meillä askarrellaan ihan joka päivä.  Silloin kun tyttö saa katsoa iPadia, hän katsoo ensimäiseksi kaikki Pikku Kakkosen askarteluohjelmat. 

   Eilen teimme rahoja kauppaleikkeihin. 

Mennyt synttäriviikko oli minun osaltani niin kiireinen valmisteltujen vuoksi, etten ehtinyt miettiä koko ajan jotain uutta askarreltavaa, saati osallistua jokaiseen askarteluhetkeen. Niinpä tyttö kysyi saisiko käyttää liimaa ja saksia itsekseen. Annoin luvan. Nyt hän leikkaa todella taitavasti paperille piirrettyjä ääriviivoja pitkin, keksii hauskoja askartelujuttuja, soveltaa näkemiään ohjeita, kertoo mitä mihinkin askartelujuttuun tarvitsee ja missä vaiheessa tarvitaan aikuisen apua. On ihanaa kuunnella sivusta pienen askarteluohjaajan ohjeistusta:
"Emilia on lähettänyt meille tällaisen korun. Nyt teemme samanlaisen. Tarvitset siihen paperia ja paksumpaa paperia. ..." 


Askarteluinto taisi syntyä tytölle siitä, että askarrellessa joudun olemaan niin läsnä lapsen puuhissa. Tavallisissa leikeissä alan toisinaan pikkuhiljaa touhuta jotain ihan muuta leikin lomassa. Esimerkiksi laittamaan pyykkejä. Tai vähintään kiinnitän huomiota tytön mielestä liikaa myös pikkuveljeen. Niinpä askartelu oli hyvä keino saada koko äidin huomio. 

Isin ja tyttären näkemys käpytunnelista. Meinasin revetä, kun näin tämän. Tyttö halusi siis rakentaa käpytunnelin, mutta me vanhemmat emme yhtään tienneet millainen se on. Niinpä oikeastaan isi taiteli tämän tytön nauraessa vieressä. Kyllä näköjään isäkin voi osata, vaikka ei todellakaan ole mikään askarteluihminen. Luovuus kunniaan!

Tytöllä on saatavilla työpöydällään koko ajan lasten sakset, liimapuikko, paperia, kyniä ja teippiä. Välillä annan lisäksi esim. höyheniä tai helmiä. Kun kavereita tulee kylään, kerään askartelutarvikkeet pois, ettei satu vahinkoa. Iltaisin keräämme tuotokset suoraan roskiin enempiä kyselemättä. Tämä on sopinut tytölle. Tärkeimmät hän on erikseen pyytänyt säilyttämään. Mutta paperisilppua tulee ihan hirmuisen paljon. Saksitreeni kun on nyt kova juttu!


Hienoa, että tyttäreni on näin kiinnostunut käsillä tekemisestä. Ainoa huono puoli tässä mielestäni on se, että meidän kaapit tursuaa kaikkea askartelutavaraa. Poimin kaiken ihmeellisen talteen mahdollista askartelua varten... Vessapaperirullat ovat yksiä käytetyimpiä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!