Patja olohuoneessa

Vaihteeksi kirjoitan lapsiperheen unista ja väsymyksestä. Se on aina ajankohtainen puheenaihe kaikille lapsiperheille. Joillain perheillä lasten painajaiset pitävät vanhemmat hereillä, toisilla yökastelut eli pisuttelut sänkyyn, monilla juuri nyt flunssaiset lapset, joillain lasten kasvukivut, osalla raskaus vaikeuttaa yöunia. Osalla on ehkä vähän näitä kaikkia. 

Me haimme juuri miehelleni patjan olohuoneeseen, jotta edes hän olisi päivät pirteänä töissä. Esikoinen nukkuu omassa huoneessaan ja minä kuopuksen kanssa samassa sängyssä, kun seisomaan nousu keskellä yötä sai hänet niin toheloksi, että hän löi päätään yhtenään pinnoihin. Olen yrittänyt tätä nukkumisjärjestelyä pitkään, mutta se on mieheni mielestä parisuhteen murha. Siis että me vanhemmat nukuisimme eri huoneissa. Nyt hän heltyi ja ymmärsi, että tämä on VAIN väliaikaista. 

Kissakin nauttii patjalla köllimisestä keskellä olohuonetta. 

Tässä viime yömme:

Klo 20 lapset nukkumaan

Klo 22.45 poika huusi 30 min, tutti suuhun sata kertaa, pinnasängystä poika viereen, laulua, silittelyä, itkupotkuja. 

Klo 23.30 tyttö näki painajaista, kävin rauhoittelemassa. 

Klo 3 tyttö huonosti sängyssä, kävin auttamassa. 

Klo 4.30 pojalla 60 min yskäkohtaus

Klo 7 mies heräsi, kuulin kolinaa. 

Klo 7.30 muut nousimme ylös. 

Tämä oli siis pariin viikkoon paras yömme. Aamulla oli jopa hieman levännyt olo! Jos neljän tunnin yhtenäisten unien jälkeen on pirteä, kertoo se ehkä jotain edellisten öiden rikkonaisuudesta. 

Lapset on toki oma valintani, mutta ajattelinpa kertoa ihan vain miksi en aina hymyile tai silmäni näyttävät siltä kuin tipahtaisivat päästä, ajatukseni ei juokse kuten ennen ja suorituskykykään ei ole terävimmässä kärjessä. Välillä tuntuu, etten uskalla nukahtaa, koska pelkään, että kohta pitää kuitenkin herätä. On kuitenkin iloittava, niistä mitä on. Koska ilonaiheitakin on paljon. Väsymys harmiksi aiheuttaa ihan turhia riitoja. 

Mistä sitten saan väsyneenä voimaa? Eniten ulkoilmasta, mutta myös kunnon terveellisestä ruoasta, nauravista, iloisista lapsista, suklaasta ja vähän kahvista, ystävistä joita näemme päivittäin sekä liikunnasta. 

Olohuoneen patja on muuten tosi hyvä tutkimuspöytä lääkärileikkeihin!

Normi päivä

Tyttö 3v 2kk ja poika kohta 9 kk. Tyttö virittää ansoja hyppynaruista ja twist-naurusta sekä opettelee kovasti kirjaimia. Poika seuraa siskoaan kaikkialle kontaten ja karhukävellen sekä nousee tukea vasten seisomaan. 

Välillä ansoihin viritetään "pyykit kuivumaan". Yleensä viritykset menee pitkin kämppää pakkasen ovesta takkaan ja keittiön tuoliin. 

Tyypillisin tyyli: vasen jalka konttaa, oikea karhukävelee. 

Reisireeniä. 

Isän päivät

Meidän perheen isällä oli tänä viikonloppuna isänpäivän lisäksi myös synttärit. Minua pelkkä ajatus hirvitti, sillä olemme molemmat vanhemmat aika puhki flunssaisten lasten hoidosta. Synttäreitä juhlimme onneksi jo kesällä isommin. Lauantaina söimme lounaan ja kakkukahvit vain sisarusteni kanssa. Isänpäivääkin ajattelimme juhlistaa joskus myöhemmin paremmin, sitten kun voimia on vähän enempi...

Lauantaina isä sai aikaa poikansa kanssa, kun me tytöt kävimme Ti-Ti Nallen joulu-uni -konsertissa Espoon Kulttuuritalolla. Hyvät paikat edessä keskellä teki konsertista lähes täydellisen. 

Sunnuntai-aamun aamupala oli aika vaatimaton: hedelmiä, riisipuuroa ja kahvia. Ihaninta oli tytön kerhossa tekemä kravatti isille, sekä yhteinen kävelylenkki leikkipuistoon, haudalle ja isoäidin luo syömään. 

Tämä kaulassa isi oli koko sunnuntaipäivän. 

Niin kuin varmasti moni muukin äiti ajattelee, niin myös minä: Lasteni isä on maailman paras isä lapsilleni. Olen niin ylpeä ja onnellinen hänestä isyydenkin suhteen. Hän jaksaa leikkiä, ulkoilla ja harrastaa lasten kanssa, tehdä heille ruokaa sekä olla ihan vain tavallisesti läsnä lasten elämässä. Ja tukea minua äitiydessäni. Valitettavasti kaikille lapsille ei ole suotu tätä onnea. 

Pöpökammo

Pienoisena hygieniafriikkinä pöpöt ja muu lika ällöttää minua aika paljon. Matkoilla on pakko ottaa rennommin ihan jo oman mielenterveyden vuoksi. Käsittämättömän hyvin olen oppinut sietämään kaikkea ällöä lasten myötä, kuten lentokoneen lattialla nukkumista, leikkipuistokäyntien tai kerhon jälkeisiä "likaisia" vaatteita, rantareissun jälkeisiä hiekkapölyisiä käsiä, ryömimistä harrastavan vauvan pölyrättinä toimivia vaatteita, räkää siellä ja täällä jne. 

Kyllä matkan jälkeen on ollut ihana käpertyä omiin raikkaalle ulkoilmalle tuoksuviin lakanoihin ja pyöriä oman kodin nurkissa. Ikkunatkin ovat kirkkaammat kun aikoihin, sillä mieheni meni lupaamaan ikkunanpesun, jos lähden lasten kanssa reissuun ja hän jäisi yksin kotiin. Ja hänhän piti lupauksensa. 

Huomenna on taas viikkosiivouspäivämme johon kuuluu lakanoiden vaihto ja petivaatteiden tuuletus, kukkien kastelu, imurointi sekä pölyjen pyyhitä. Mies säästyy kaikelta tältä ihanuudelta, sillä hoidamme nämä hänen ollessa töissä... Sen jälkeen on ihana aloittaa yhdessä viikonloppu raikkaassa kodissa. 

Vilkas yöelämä

Suhteellinen käsite. Joku hilluu yöt baareissa, toinen netissä tai tv:n ääressä. Minulla pienet kullannuput ovat pitäneet huolen, että yöelämäni on viime päivät ollut normaalia vilkaampaa. Tavallisestihan meillä esikoinen herättää korkeintaan kerran yössä, kuopus noin neljästi (jep, unikoulu on aloitettava joskus uudestaan...). 

Viimeiset viisi yötä olen nukkunut ehkä viisi tuntia yössä, senkin katkonaisesti pätkissä. Sängyssä olen kuitenkin ollut 10 tuntia... Kun olen saanut toisen lapsen rauhoiteltua, toinen aloittaa. 

Lapset saivat Espanjan lomalla flunssan ja siksi herättävät normaalia enemmän. On kauheaa nähdä tai kuulla lapsen kärsivän kivusta. Ensimmäisen kerran meidän lapsilla on flunssa, jossa yöllä tulee kivuliaita ja/tai kutisevia yskäkohtauksia. Viime yö oli jo vähän parempi. Parin tunnin huudon ja kivun jälkeen on ihanaa kuulla levollista pienten lasten tuhinaa. Se on kuin musiikkia korville. Viis omista unista, kunhan saisi lapset kuntoon. Tai no, olisivathan ne omat unetkin ihan jees! Auringosta sai Espanjassa roimasti voimaa! Täällä on vähän harmaampaa, joten on juotava kahvia normaalia enempi...

Espanjassa yöunia haittasi myös se, että nukuin samassa huoneessa molempien lasten kanssa sekä liikennemelu ja kerrostalon äänet. Olen nyt näköjään vähän herkkä havahtumaan kaikkeen...

Flunssasta ja huonoista yöunista johtuen päivätkin ovat olleet ajoittain aikamoista kitinää ja selviytymistä. Kukaan muu ei kelpaa kuin äiti, vaikka avuliaita käsipareja reissussa olisikin ollut riittämiin. Kuluttavaa. Taidan tarvita lomaa loman jälkeen. Ei vaiskaan, kyllä loma oli enemmän ihanaa kuin raskasta! Parasta oli aurinko ja lämpö sekä lasten leikit serkkujensa kanssa. 

Extempore

Yleensä pidän extempore-tyylillä tapahtuneita juttuja kaikkein parhaimpia. Siis kyläilyjä, juhlia, reissuja yms. Viime viikolla tuli lähdettyä extempore-matkalle Espanjaan lasten kanssa. Ostin lennot Malagaan lauantaina ja sunnuntaina oltiin jo kälyni luona Espanjan Almunecarissa. Oltiin yritetty matkaa jo useampaan kertaan, mutta aina tuli jotain ongelmia lentojen kanssa (ei lentoja halutulle päivälle, en saanut lennolle apujoukkoja mukaan, törkeän kalliit lennot tms.). 

Pääsimme matkaan uudella Snowbird-lentoyhtiöllä (lennot operoi Latvialainen Smartlynx). Lennoille tuli hintaa reilu 700 € (minä sekä 3 ja 0 vuotiaat). Lentoyhtiölle plussaa erityisesti siitä, että lennolla tarjottiin todella hyvä ruoka ja saimme yhden ekstrapaikan väen vähyyden vuoksi. Ainoa miinus oli, ettei rattaille saanut normaaliin tapaan suojapussia ruumaan sekä menomatkalla ahtaat penkit. Ei siis kovin isoja miinuksia. 

Poika simahti onneksi mennen tullen lentomatkoilla juuri ruokailun ajaksi. 

Etukäteen minua eniten ahdisti tavarapaljouden hallinta lentokentällä. Meillä oli mennessä yksi, paluumatkalla kaksi käsimatkatavaralaukkua, lapsen lelureppu, kantoreppu vauvalle sekä ruumaan yksi iso matkalaukku, matkarattaat ja kaksi turvaistuinta (nämä matkarattaiden kanssa samassa pussissa). Matkalaukussa kulki mukana matkasyöttötuoli ja käsimatkatavaroissa potta. Mieheni auttoi meitä Helsingin päässä turvatarkastukseen asti. Malagassa apuna olivat mennen tullen  appivanhemmat sekä eräs samalla lennolla tullut avulias nainen. Ihmiset olivat muutenkin tosi avuliaita, kai touhumme näytti aika hurjalta. 

Lentomatkat menivät yllättävän hyvin. Ylimääräinen paikka helpotti päiväunia ja ruokailua. Pikkumies on niin superkiltti. Hän flirttaili vuoron perään kaikki läheltämme. Kolme tuntia meni ihan rattoisasti. Viimeisen pari tuntia vilkuilin viihdyttämisen lomassa noin kymmenen minuutin välein kelloa. 

Almunecarin kaunis rantabulevardi. 

Rantaleikkejä kivikkoisella rannalla. 

Olimme Espanjan Almunecarissa viikon. Almunecar sijaitsee Malagasta noin tunnin ajomatkan päässä itään. Majoitukseen meillä ei mennyt rahaa, sillä asuimme appivanhempieni vuokraamassa asunnossa. Päivään kuului aina käynti rannalla, leikkipuistossa sekä jokin muu juttu, kuten käynti akvaariossa, shoppailemassa, ajelulla, kylpylässä tai paikallisessa koulussa. Ilma oli ihana 25-30 astetta, ei lainkaan liian läkähdyttävä tai vilpoisa. Juuri sopiva. Ruoat söimme pääasiassa kämpillä. Anoppi pisti parastaan ruokahuollon suhteen. 

Lasten serkut perheineen asuvat toisiaan nyt ainakin vuoden Espanjassa. Appivanhemmat viettävät heidän luonaan pitkähköjä aikoja (nyt 3 viikkoa) kerrallaan. Heidän rohkeasta muutostaan Espanjaan voi lukea kälyni blogista: Spaindiaries. 

Almunecar oli oikein mukava kaupunki: mukava ilma vielä lokakuun lopussakin, ei liikaa turisteja, autokulttuuri huomaavaista, jalankulkuväylät esteettömiä (helppo kulkea rattailla), siisti pitkä ranta, turvallisen tuntuinen, sopivasti kaikkea. Suosittelen!

Leikkipuistot ovat kolmevuotiaan mielestä kivointa. 

Maroween

Eli Halloween Espanjalaiseen tapaan. Kuvat Etelä-Espanjan Nerjan viereistä pikkukylästä. 

Serkkutytöt valmistautumassa juhlintaan. 

Appelsiinista itsetekemäni Halloween-lyhty.