Lasten kanssa luistelemassa

Nyt kun hurjimmat pakkaset ovat ainakin eteläisimmässä Suomessa laskeneet, alle kymmenen asteen pakkanen tuntuu jo lähes lämpöiseltä. Eikö?! Tosin tänään on aika napakka viima, joten ilma tuntuu kylmemmältä. Minun vartti päivässä on viime päivinä täyttynyt muun muassa luistelemalla. Luisteluni ei ole hengitys- ja verenkiertoelimistön kannalta kaikkein kuormittavinta, mutta kyllä ainakin lasten kelkkoja kovaa työntäessä saa kivan poltteen pakaroihin ja takareisiin. Myös tasapaino joutuu mukavasti koetukselle. 

Meidän kohta kaksivuotiaamme pääsi viikonloppuna ensimmäistä kertaa luistimien päälle. Hienosti hän osasi luistimilla köpötellä sekä jäällä että ilman. Enempi ongelmia on yleensä vanhemman lapsen temperamentin kanssa, vaikka selvää kehitystä on havaittavissa vuoden takaisesta. Pahimmillaan ihan kaikki kiukuttaa ensimmäisen puolen minuutin jälkeen. Lahje on väärin, ei osaa luistella yhtä hyvin kuin äiti, osaa luistella joten ei tarvitse ohjeita, ei jaksa enää minuutin jälkeen, on kylmä ja kuuma ja ties mitä. Kuitenkin haluaa pian reissun jälkeen uudestaan jäälle. Taidan olla turhan sinnikäs kun jaksan pukea, solmia, auttaa ja riisua kiukuttelevaa lasta kerta toisensa jälkeen. Jotenkin vaan haluan suoda sitä liikkumisen ja oppimisen iloa, kun hän sitä kuitenkin janoaa. On ollut ihanaa, että minulle on pienenä tarjottu monipuoliset liikkumisen mahdollisuudet, vaikka aika syrjässä kaikesta asuimmekin. Nyt sitä samaa haluan tarjota omille lapsilleni. 

Hyvin on onnistunut luistelu myös yksin aikuisena kahden pienen lapsen kanssa. Luistelukelkka on oiva keksintö opetteluun. Tarvittaessa toisen lapsista voi laittaa pulkkaan. Vuoden tauon jälkeen on aina myös testattava omat taidot, vieläkö sujuu esim. piruetit ja valssihyppy. 

Joko te olette käyneet lasten kanssa jäällä? Ja minkä ikäisenä teillä on aloitettu luistelu?

Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.