Syksyn pimeys väsyttää varmasti kaikkia. Siihen kun yhdistää vauvan hulabalooyöt, niin soppa on valmis. Onneksi yöt meillä ovat pahimmasta jo vähän rauhoittuneet.
Kun on kiire, ei väsymystä huomaa. Mutta kun lapset leikkivät rauhassa, tekisi mieli mennä nukkumaan. Jos minä saan päättää, leikimme joko
lääkäriä, jossa minä olen potilas tai
rantalekkiä, jossa otamme aurinkoa rannalla. Harmi, ettei leikin lepovaihetta kestä kuin korkeintaan muutama minuutti.
Hermostun juuri nyt aika pienistä asioista. Väsymyksestä johtuen. Kotiäitiydessä on onneksi se hyvä puoli, että jos aurinko sattuu paistamaan, ulos voi lähteä. Sateinenkin ulkoilma piristää kummasti, kunnes se sisääntullessa nuuduttaa. D-vitamiinia syön 20-50 mikrogrammaa päivässä. Hedelmiä syön 3-5 ja salaatteja ruoan yhteydessä kahdesti päivässä plus leivänpäälliset. Kahvia menee pari kuppia. Se on paljon, sillä vain vauva-aikana juon kahvia, oikeasti en pidä siitä. Suklaata häviää pahimmillaan puoli levyä päivässä. Kamalaa! Jouluvalot ja ystävät helpottavat pimeydessä.
Pohjoisimmassa Suomessa aurinko näyttäytyy seuraavan kerran tammikuussa. Helsingin seudulla saadaan nauttia valosta vielä noin seitsemän tuntia päivässä. Kuulostaa paljolta pohjoiseen verrattuna, mutta marraskuussa aurinko paistoi vain reilu 10 tuntia koko kuun aikana. Järkyttävää! Valolla on hurja merkitys pirteydelle, mitä vanhemmaksi olen tullut. Huomasin sen viimeksi Espanjan lomallamme. Siellä olo oli ihan virkeä, kotona olo oli heti aivan toinen. Kevättä odotellessa...
Kuvat ovat viimeviikkoiselta lenkiltä aurinkoisena päivänä. Ihania muotoja ja värejä. Niitä oli ihana ahmia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!