Ihmeellinen yö

Espoon tuomiokirkko, muskariopettajien Ihmeellinen yö -konsertti. 

Ennen konserttia pohdin tuomiokirkon soveltuvuutta lasten konsertille, lähinnä sen vuoksi, että korkeilta kirkonpenkeiltä on lapsen silmin huono näkyvyys allarille. Oli kuitenkin hauskaa, että perinteistä kirkossakäyttätymisen stereotypiaa murrettiin ja lapset saivat iloisesti laulaa, marssia ja jopa hyppiä kirkon penkeillä. Meidän lapset viihtyivät, vaikka konsertti oli juuri kuopuksen päiväuniaikaan. Pikkuinen (kohta 10 kk) on juuri oppinut taputtamaan ja konserttiin läpsytys sopikin loistavasti! Oli ihanaa myös nähdä kaikki neljä muskariopettajaa, jotka ovat meitä kolmen vuoden ajan muskareista viihdyttäneet. Taitavia opettajia!

Konsertti sai minut pohtimaan, kuinka paljon tai kuinka usein esimerkiksi kolmevuotiasta on hyvä viedä harrastamaan kulttuuria. Tämä oli tällainen matalan kynnyksen konsertti, johon oli helppo mennä, koska esiintyjät olivat tuttuja ja konsertti kävelymatkan päässä. Lisäksi se oli ilmainen. Tytöstä oli kiva jutella ennen ja jälkeen konsertin kaikista muskariopettajista. 

Me olemme käyneet tänä syksynä neljässä konsertissa. Minusta se on ihan riittävästi. Itseasiassa aika paljon. Taidenäyttelyissä tai museoissa emme ole käyneet. En oikein itsekään viihdy niissä. Teatterissa olemme syksyn aikana käyneet kerran. Enemmän omat intressini ohjaavat vaikka kokeilemaan erilaisia liikuntamuotoja ja ulkoilemaan. Kyllä mielestäni konsertteja, teatteria, museoita ja näyttelyitä tärkeämpää on vaan viettää aikaa lapsen kanssa. Leikkiä ja olla läsnä. Ja onhan sekin kulttuuria, yleensä lasten itsensä luomaa kulttuuria, siis esimerkiksi leikit, hiekkalinnat, tarinat ja rallatukset. Välillä on kuitenkin kiva suoda lapsille elämyksiä, vaikka välillä sellaisen tuottamiseen riittää hyvinkin yksinkertainen juttu. Vaikka vain jonkun toisen lapsen piirustus kerhon seinällä.