Vesirokko

Meidän kohta 2,5 sekä 5 -vuotiaat lapset ovat nyt sairastaneet vesirokon. Juhannuksena mies ihmetteli kuopuksen kiukkua, minusta se oli ihan normaalia. Poika myös halusi olla ilman vaatteita ja niinpä annettiin olla. Mökiltä kotiuduttua voivottelin, että onpa hyttyset nyt sitten purreet pojan selän hurjaksi. Puolen tunnin päästä kahdessa "puremassa" olikin pienen pieni vesikello ja saman tien raksutti, mistä onkin kyse. Kääk vesirokko. Miten meidän kesälomasuunnitelmien käy?!

Ihmeteltiin, mistä tämä oli tullut, sillä emme tienneet ketään rokkopotilasta. Edelliseen pariin viikkoon oltiin käyty vain kaupassa ja uimarannalla. Myöhemmin selvisi, että ystävien lapsi oli sairastunut samana päivänä kuin meidän ja pari viikkoa ennen olimme yhdessä käyneet Ikeassa. Todennäköisesti tauti tuli siis siltä kauppareissulta... Ja myöhemmin myös selvisi, että vesirokkoa on nyt paljon liikkeellä.

Pojalle tuli uusia rakkuloita viiden vuorokauden ajan. Pahin kutina ja kiukku ajoittui toisen ja neljännen vuorokauden väliin. Yöt olivat todella levottomia. Näppyjä oli hurjasti päänahassa ja selässä, oikein isoja ja vähän jopa märkiviä. Yhteensä näppyjä oli sadasta kahteen sataan ympäri kehoa, jaloissa ja käsissä vähiten. Muutama näppy tuli aivan silmän viereen ja ne olivatkin hurjan näköisiä. 

Vesirokon itämisaika on 10-21 vuorokautta. Esikoinen sai ensimmäiset näpyt 15 vuorokautta kuopuksen taudin puhkeamisesta. Hieman jännitettiin tuleeko koko tautia tytölle, sillä hänellä oli vesirokkoon viittaavia näppylöitä hyvin hyvin lievänä alle vuoden ikäisenä. Nyt tytön tauti alkoi päänsäryllä ja matalalla kuumeella. Tätä oli edeltänyt nivelkivut, mutta niitä on muutoinkin, joten en osannut aavistaa, että vesirokko olisi tulossa. 

Tytöllä nousi näpyt ihan hetkessä. Hänen kohdallaan laitoin välittömästi aloevera-geeliä näppylöihin ja se selvästi rauhoittikin. Mutta en huomannut kurkata auki olleiden hiusten alle. Siellä muhi lähes sata näppyä, jotka ehtivät kehittyä turhan pitkälle ennen rasvaamista. Niihin kehittyi sen vuoksi isoimmat rakkulat. Pojan ihoa tajusin rasvata vasta toisena vuorokautena ja hänen näpyt olivatkin selvästi hurjemmat. 

Moni varoitteli, että vesirokko on usein hurjana haarovälissä. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta tytön kolmantena sairaspäivänä alkoikin sitten tapahtua. Kävely oli ajoittain varsin vaikeaa. Uskon, että päästiin silti helpolla, sillä kuulemani tarinat oli aika hurjia... Meillä myös kuumeilu oli vähäistä: pojalla korkeintaan vain hitusen lämpöä ensimmäisenä päivänä, tytöllä kuumetta pari päivää. 

Pojalle jäi rokosta ainakin pariksi viikoksi aivan mahdoton uhma-vaihe, äiti-äiti -vaihe, kiukku, raivo ja tarvitsevuus. Kyllä välillä oli omassa itkussakin jo pidättelemistä. Omat fibromyalgian oireet nostivat tietenkin myös päätään ja mies lähti neljäksi päiväksi poikien reissuun. Mutta selvittiin joten kuten ja nyt vesirokko on voitettu! 

Helpointa oman jaksamisen kannalta olisi, jos lapset sairastaisivat vesirokon täysin eri vaiheissa tai aivan yhtäaikaa. Meillä ainakin valvotut yöt ja valtava hallitsematon kiukku söivät vanhempien voimia. Toisaalta luulin tautia vieläkin pahemmaksi. Olisi ollut helpompaa, jos esikoisen olisi sairastut tämän ennen kuopuksen syntymää. Lasten sairastelujen välillä joutui meinaan aika tarkasti miettimään milloin uskaltaa mennä ja mihin. Osaa tuttavista ei tauti haitannut lainkaan, päinvastoin he oikein toivoivat meille kylään leikkimään lastemme kanssa. Osa puolestaan oli suorastaan hysteerisen pelokkaita taudin suhteen. Ihmiset ovat erilaisia. Mutta eipä taudin puhkeamiseen ja kulkuun aina pysty kauheasti vaikuttamaan!

Näpyt heti niiden noustua. Kuin hyttysen pistoja. 

Toinen vuorokausi. Hoitona käytetty aloeveraa useasti päivässä. 

Toinen vuorokausi. Kasvojen rasvaus ehdittiin aloittaa ajoissa. Kasvoihin ei siten noussut edes kelloja eikä tullut rupia. 

Kolmas vuorokausi. Osa jo kuivunut, mutta muutamia uusia tuli vielä seuraavat pari päivää. Kuvassa näpyt on juuri sivelty geelillä. 

Neljäs vuorokausi. Selvästi jo parempi ja kutinakin hyvin vähäistä. 

Seitsemäs vuorokausi. Vain ruvet jäljellä. 

Sisko 30v

Viikonloppu on ollut yhtä juhlaa! Ensin juhlittiin 3-vuotiasta kummipoikaamme poliisiteemalla ja sitten 30-vuotiasta siskoani. Kuvat siskon mökkijuhlista.

Kippis vielä kerran ihanat ja rakkaat!

Ti-Ti Nallen talossa

Meidän kesän odotetuin reissu varattiin heti loman alkuun. Vierailu Ti-Ti Nallen taloon oli kohta 2,5-vuotiaamme toivoma palkinto, mikäli hän oppii kevään aikana käymään ilman hulabaloota nukkumaan. Ja voinette arvata, että nyt iltamme ovat suhteellisen rauhallisia. 

Pari vuotta sitten vierailtiin viimeksi Ti-Ti Nallen talossa ja reissu oli niin onnistunut, että suostuttiin pojan toiveeseen mielihyvin. Tällä kertaa varattiin kaksi yötä reissuun, jotta ehditään touhuta kaikkea riittävästi myös kylpylän puolella, josta löytyy mm. Ti-Ti Nallen sauna. 

Ennen lomaa leijaili vähän jännitystä ilmassa, sillä edeltävän viikon kuopus sairasteli vesirokkoa. Reissuun päästiin terveinä, mutta iho ruvella. Oli virkistävää myös vanhemmille vaihtaa edeltäneen viikon Frozen-fanitus Ti-Ti Nalleen. Olimme viikon aikana katsoneet Frozen-elokuvan 14 kertaa, parhaimmillaan, tai pahimmillaan, kolmesti päivässä... Ulos kun ei paljoa uskaltanut helteiden vuoksi. 

Ti-Ti Nalle on ollut meidän perheessä kova juttu jo neljä vuotta. Kun saatiin tartutettua fanitus myös lasten kohta kolmevuotiaaseen serkkupoikaan, ei ollut epäilystä, kenet pyydettiin reissuun mukaan. Ja toden totta, yhdessä oli vielä monin verroin mukavampaa ja lapset puristivat toisistaan mehut irti ihan viimeiseen pisaraan asti.

Ti-Ti Nallen talo on todella kiva kohde alle kouluikäisille lapsille. Talossa on pienten, kauniiden yksityiskohtien lisäksi lapsille paljon puuhaa: tarinointia, laulua, leikkiä, soittimilla soittamista, tanssihetkiä, maalausta ja nikkarointia. Mutta mikä parasta, nalleja saa halata loputtomasti. Nallet oikein tulevat tyrkylle halailtaviksi. Vaikka meidän poika kovasti odotti näkevänsä nallet, hän säästi halit siskolleen ja serkulleen, jotka hoitivat homman hänenkin edestä moninverroin. Meidän pikkuista nallet kyllä kiinnostivat, mutta hieman pelottivat. Ja nallet kunnioittivat sitäkin, että lapsi halusi vain katsella. Ne osasivat lukea lapsia hienosti.

Aikuiselle kohde ei ole kovin kummoinen, mutta verratakseni esimerkiksi Muumitaloon, Ti-Ti Nallen talossa on paljon esineitä, joilla saa leikkiä, nalleilla on enemmän aikaa ja intoa halailla. Lisäksi vierailu on puolet halvempaa ja alue on pienten lasten kanssa helpommin hallittavissa ja lapset jaksavat, kun alue ei ole holtittoman iso. Vauvoja ei pysty tosin rattaissa työntämään vaan heille on syytä olla mukana rintareppu. 

Päivä Ti-Ti Nallen talossa oli niin mukava, että poika hoki yöllä unissaan moneen kertaan Ti-Ti Nallea. Kyllä meitä vanhempia hitusen nauratti. Tästä reissusta jäi paljon mukavaa muisteltavaa!

Kesäaskartelua

Onko askarteluideat vähissä? Tässä kiva idea vaikka kesän synttärisankareille!

1. Syö tikkujäätelö ja pese tikku. 

2. Tiputtele kontaktimuovin sisään rei'ittemellä rei'itettyjä paperinpaloja. 

3. Liimaa toinen kontaktimuovi edellisen päälle. 

4. Maalaa jäätelötikku. 

5. Piirrä ja leikkaa pahvin keskelle haluamasi kuvio esim. kukka. 

6. Liimaa kontaktimuovi ja maalattu jäätelötikku kahden pahvin sisään niin, että muovi näkyy pahvin keskelle leikatusta kuviosta. 

7. Muotoile reunat esim. kukan muotoon. 

Pikkuveli halusi tehdä muumitalon ja Ti-Ti Nallen. 

Ystävien luona askartelimme puolestaan alkuviikosta ihanat leppäkertut, joilla on liikuteltavat siivet. 

Fibromyalgia

Tänään 12.5. vietetään kansainvälistä fibromyalgiapäivää. Sen tavoitteena on lisätä tietoutta tästä huonosti tunnetusta kipu-uupumusoireyhtymästä ja saada sairastuneille (2-5 % väestöstä) asianmukainen hoito ja kuntoutus.

Ja miksi minä siitä täällä kerron, johtuu siitä, että minulla tämä sairaus todettiin vajaa puoli vuotta sitten. Kerron hieman sairaudesta ja omakohtaisista kokemuksistani. 

Fibro tarkoittaa sidekudosta ja myalgia kipua lihaksissa. Fibromyalgia aiheuttaa elimistössä pitkäaikaisia ja laaja-alaisia kiputuntemuksia, lepoa antamatonta unta ja uupumusta. Vaikka sairaus on tunnettu pitkään, sen diagnostiikka on kehittynyt vasta 2000-luvulla. Edelleenkään sen syntymekanismia ei täysin tunneta. Perussyynä näyttäisi olevan keskushermoston herkistyminen kipuärsykkeelle sekä kipua normaalisti hillitsevien, aivoista selkäytimeen laskevien kipuratojen toimintahäiriö. Oireyhtymällä on perinnöllinen taipumus. Oireistosta kärsivillä on lisäksi muutoksia unen rakenteessa, lihaksiston rakenteissa sekä aivoverenkierrossa. Vain harva fibromyalgiaa sairastava paranee.

OIREET

Puolitoista vuotta sitten ilmeisesti flunssan jälkitautina tai jonkin muun stressitilan seurauksena tuo sairaus puhkesi minulle. Osa oireista minulla on ollut koko elämäni ominaisuuksina, mutta yhtäkkiä alkoivat kivut ja osa ominaisuuksistakin voimistui.

Kivut alkoivat käsistä. Särky ei ollut kovin voimakasta, mutta jatkuvaa hassua paineen ja turvotuksen tunnetta sekä kihelmöintiä. Tätä oli edeltänyt voimakas kokonaisvaltainen väsymys sekä käsien totaalinen hapottaminen liikkuessa, vaikka vain jalkoja olisin treenannut. Hakeuduin lääkäriin, koska olin varma, että minulla alkoi reuma. 

Oireet ovat kuin olisi koko ajan tulossa kovaan flunssaan. Joka paikkaa särkee ja kolottaa. Kädet ovat yhä pahimmat. Välillä ne eivät kärsi tehdä mitään. Jopa maidon kaataminen lasiin on vaikeaa. Kroppa väsyy vähästä. Pahimmillaan muutaman kilometrin kävely on vaatinut useita lepotaukoja ja vienyt jopa tunnin. Liikunta auttaa kipuihin, mutta toisaalta välillä kevytkin liikunta kerryttää maitohappoja. Se puolestaan pahentaa oireita niin, että seuraavat päivät ovat hyvin haastavia kivun vuoksi, pahimmillaan jopa 2-3 viikon ajan. Silloin ei juuri kärsi liikkua, kävellä korkeintaan. 

Lihasheikkous ja -jäykkyys ovat aamulla pahimmillaan. Jäsenet painavat lähes tonnin. Sormia ja käsiä on vaikea saada käyntiin, purkkeja on vaikea avata. Sormien lihasvoima minulla on jo tutkittu ikäisiäni heikommaksi. Onneksi ja toisaalta valitettavasti pienet lapset pistävät heti aamusta väkisin minut käynnistymään. Onneksi on mahdollisuus päiväuniin hoitovapaalla ollessa. 

Fibromyalgiassa uni on erilaista. Pikku hiljaa lepoa antamaton uni muuttuu väsymykseksi ja siitä edelleen totaaliseksi uupumukseksi. Väsymys johtuu siitä, ettei fibromyalgiapotilaat pääse riittävän syvään REM-uneen, ja siten eivät saa riittävästi kasvuhormonia, joka korjaa esimerkiksi kipuja ja ylläpitää virkeyttä.

Välillä nukun olevinani kovin syvää unta, mutta kun herään, olen niin poikki, etten saa edes luomia auki. Pahimpina päivinä nukun helposti yhteensä 10 tuntia päiväunien kanssa ja tuntuu ettei se riitä lainkaan. Sitten on niitä jaksoja, että olen myös ihan väsynyt, mutten nukahda millään. Tuntuu kuin erityisesti ylävartalossa kiertäisi sähköä tai jotain ihme energiaa. Käyn kierroksilla. Todella outo tunne. Ennen lääkitystä nämä jaksot saattoivat kestää viikkotolkulla ja olin niin väsynyt, että olin jo lähes vaaraksi muille. Ennen sairastumista olin aamuvirkku ja seitsemän tunnin yöunet riittivät mainiosti. Alkuun lääkärit laittoivat väsymykseni ymmärrettävästi normaalin pikkulapsiarjen piikkiin. Ymmärrän, että on myös vaikeaa erottaa, onko uupumus syy vai seuraus. 

DIAGNOSOINTI 

Fibromyalgia diagnosoidaan oireiden lisäksi kipupisteiden avulla. Näistä minulla kipuilee nyt 14/18. Pisteet eivät yleensä ole kipeät ilman kevyttä painallusta. Diagnosoinnissa pyritään rajaamaan myös muut mahdolliset sairaudet pois esim. verikokein (fibromyalgia ei näy verikokeessa) ja kartoittamalla laajemmin terveydentilaa. Edellä luettelin vain hallitsevimmat fibromyalgiaoireeni, muiden kanssa pystyn elämään, kuten yliliikkuvien nivelten kanssa. 

Olen aina ollut sporttinen, liikkunut ja ulkoillut päivittäin, huolehtinut tasapainoisesta ruokavaliosta ja nukkunut hyvin. Vaikka elämä on tuonut mukanaan myllerryksiä, olen ollut peruspositiivinen. Painoni on pysynyt vakiona teini-iästä lähtien, painoindeksini on 19. En käytä juurikaan alkoholia, enkä ole koskaan tupakoinut ainuttakaan röökiä. Terveet elämäntavat helpottivat varmasti diagnosointia, kun asioita ei voitu panna esim. lihavuuden piikkiin. Masennusta sen sijaan tarjottiin useasti. Yritin kertoa, etten olisi uupunut, ellei koko ajan särkisi. Fysioterapeutit ja hierojat puolestaan totesivat lihashallinan yms. olevan hyvällä mallilla, eikä kivut johtuneet niistä. 

Vaikka olen iloinen ja energinen, olen kokenut itseni viimeisen vuoden varsin sairaaksi. Se jos joku on vienyt voimavaroja. 

Pystyn elämään fibromyalgian kanssa, mutta kaikki vaatii enemmän työtä. Fyysiset ponnistelut, sosiaaliset suhteet ja psyykkinen latautuminen. Nämä näkyvät niin, että liikkumaan on psyykattava itseni ja tempo on supermaltillista. Lihasjännitykset lisääntyvät ja esim. olkapäät painuvat sisään ja hartiat korviin. Sosiaalisten tilanteiden jälkeen tulee totaalinen väsymys, ikään kuin olisin antanut helpossakin tilanteissa kaikkeni. Pienikin stressaava asia tai psyykkinen latautuminen uuvuttaa. Kotona vetäydyn yksin ja olen ärtynyt. Miehen mukaan olen täysin iloton ja poissaoleva. Täysin erilainen kuin normaalisti. Hän on oppinut lukemaan jo ovesta sisään tullessa ilmeestäni, millainen kipupäivä milloinkin on. Lääkityksellä olen onneksi vihdoin saanut lievitettyä oireita.

HOITO

Fibromyalgiaa hoidetaan tosiaan lääkkein, mutta vielä tärkeämpiä ovat lääkkeettömät hoidot, kuten ravinto ja liikunta. Suurin osa lääkkeistä on mieliala- ja masennuslääkkeitä, jotka normalisoivat herkistyneen ja kroonistuneen kivuntuntemuksen, nostavat kipukynnystä sekä vaikuttavat unen laatuun positiivisesti. Burana, lihasrelaksantit ja muut särkylääkkeet harvoin tehoavat fibromyalgiakipuun. Itsellä niistä ei ole ollut mitään apua. Yritin alkuun kaikin keinoin estellä lääkityksen aloittamista, mutta lopulta ei ollut enää vaihtoehtoja. 

Sopivan lääkityksen löytämiseksi minulla meni pari kuukautta. Lääkkeitä on testattava pitkä aika ennen kuin niiden todellisen vaikutuksen huomaa. Kolmas lääke sopi minulle. Sen jälkeen kului pari kuukautta oikeaa annosta etsiessä. Lääkkeet eivät vie oireita kokonaan pois, mutta lieventävät niitä. Jopa niin paljon, että olen jälleen pitkän tauon jälkeen kokenut itseni tällä viikolla terveeksi ja uskaltanut jopa juosta. Yritin pahojen kipujaksojenkin aikana liikkua vähintään vartin päivässä, mutta se ei kerta kaikkiaan tuntunut aina onnistuvan. Olin liian puhki. 

Olen kokeillut ravintovaihtoehtoja; gluteiinitonta ruokavaliota, lisäravinteita sekä vähentänyt elimistöä happamoittavia ruokia. En koe saaneeni näistä merkittävää hyötyä. Tosin vaikea arvioida, mikä aina vaikuttaa mihinkin, kun suhteellisen lyhyessä ajassa on tullut kokeiltua monia asioita liikunnasta lääkkeisiin ja hyvän olon tuojista ruokaan.  Täytyy jatkaa kokeiluja. Haluan korostaa, etten olisi esim. ruokavaliolla voinut estää taudin puhkeamista vaan olen saanut tämän sairauden tahtomattani ja pystymättä itse vaikuttamaan sen syntyyn.

Helpotusta ja hyvää oloa ovat tuoneet myös metsässä liikkuminen, kylmässä vedessä uinti tai avantokastautuminen sekä vyöhyketerapia. 

Kela kustantaa fibromyalgiaa sairastaville laitoskuntoutusta, jonne itsekin pääsen kuukauden kuluttua. Tiedon saanti sairauden alussa onkin yksi hoidon kulmakivistä. 

SILTI KIITOLLINEN

Sairaus ei näy juuri ulospäin muuta kuin lähipiirille. Ja juuri heille tämä ei sitten kovin helppoa olekaan. Kun kysyin mieheltäni, kokeeko hän minut terveeksi vai sairaaksi, vastaus oli jälkimmäinen. Lähipiirin ja erityisesti mieheni tuki on ollut korvaamatonta. Hänelle on kaatunut iso vastuu perheestä, kun itse olen pystynyt hoitamaan vain pakolliset. Olen hänelle ja vanhemmillemme todella kiitollinen kaikesta saadusta avusta sekä muutamalle ystävälle, jotka ovat jaksaneet kysellä vointiani ja tarjoa apuaan omasta arjestaan huolimatta. Olen onnekas!

Sairastumisen myötä opin näkemään paljon pientä ja kaunista ympärilläni. En ole enää tästä katkera, vaikka sekin tunne tuli käytyä läpi. Nyt olen kiitollinen, sillä tämä on avannut silmiäni monella tapaa. Aktiiviselle aamuvirkulle tämä on kieltämättä ollut shokeeraava parivuotinen. Vaikka jo syksyllä osasin epäillä fibromyalgiaa, oli lopulta suuri helpotus saada tälle nimi. Nyt opettelen elämään asian kanssa. Onneksi suunta näyttäisi olevan parempaan ja juuri nyt on hyvä jakso kivun ja uupumuksen osalta. 

Oliko teille fibromyalgia ennestään tuttu?

Hyvää äitienpäivää!

Lähes kuukauden vanhassa Suomiko maailman paras maa olla äiti? -kirjoituksessa on paljon sellaista, joka jäi takaraivooni kolkuttelemaan. Muutaman kaverin Facebook-seinällä käytiin tästä myös asiallisen hyvät keskustelut. Siksi ajattelin jakaa näiden sanomaa näin äitienpäivänä vahvistamaan äitiyden iloa!

Tekstissä todetaan, että äitiyteen sopeutuminen on Suomessa erityisen hankalaa. Meillä on valloillaan yksin pärjäämisen kulttuuri ja sukulaissuhteiden ylläpito ei ole lainkaan trendikästä. Ne ovat esteenä äitiyden vahvistumiselle. Me suomalaiset jaamme herkästi neuvoja ja ohjeita, mutta todellista tukea ja apua niukasti. Äidit sinnittelevät turhan pitkään omillaan ja pyytävät apua vasta kun on aivan pakko. Heikkoutta ja jaksamuutta ei saisi näyttää. Ei ainakaan, jos lasta on toivonut erittäin hartaasti.

Kyllä minä pärjään -asenne on tuttu itsellekin. Vaikka meillä on turvaverkostoa, joka kerta hoitajaa tarvittaessa pohdin, ketä uskallan vaivata ja missä järjestyksessä aloitan kyselykierroksen. Pakon edessä olen oppinut ottamaan apua vastaan ja pyytämäänkin sitä kokematta itseäni huonoksi äidiksi. On selvää, että tulee tilanteita, joihin äiti ei voi lapsiaan mukaan ottaa. Lisäksi tiedetään, että äiti voi paremmin, jos saa säännöllisesti myös hetken omaa aikaa ilman jatkuvaa toisten tarpeiden tyydyttämistä.

Jokaisella sukupolvella on ollut hieman erilaiset äitiyden haasteet; toisilla äitiysloma oli lyhyt tai jopa olematon, toisten piti keittää sideharsovaippoja yhtenään jne. Ja sitten on tämä meidän ikäpolvi, jossa verkostot ovat pienet ja pärjäämisen paineet suuret. Nykypäivänä olet vanhempi, jonka on oltava koko ajan käytettävissä ja huolissaan, koska muita ei ympärillä ole. Istut lapsi sylissä pöntölläkin. Toisen lapsen synnyttyä äitiys on jo helpompaa, kun seurana on edes esikoinen. Harva haluaa lastaan välttämättä pitkäksi aikaa hoitoon, vaan pikemminkin yhdet lisäkädet tyydyttämään lasten tarpeita tai aikuista jutteluseuraa arkeen. Eri aikakausien ongelmia on turha verrata edellisiin. Se ei johda mihinkään, vaikka saattaa perspektiiviä antaakin. 

Facebook-keskusteluissa osa ehdotti äidin laittavan säästöön rahaa lapsen tuleviin terapiakuluihin. Terapia menee vähän niin kuin äitiyden takuun piikkiin. Hyväkin äiti jättää tahtomattaan ja huomaamattaan varmasti lapseen traumoja, joita on myöhemmin hyvä purkaa terapeutin kanssa, yleensä juuri äitiyden kynnyksellä. Eipä lainkaan huono idea tuollainen lasten terapiatili! 

Äitiys on ihanaa ja antoisaa! Itse en vaihtaisi päivääkään pois, sillä haastavat hetket ovat opettaneet minua paremmaksi äidiksi ja ihmiseksi. Tänään äitienpäivänä, juhlitaan äitejämme siitä, että he antoivat meille mahdollisuuden elämään ja parhaimmillaan opettivat meitä myös elämään sitä! Pidetään yhdessä huolta äideistä ja tulevista sellaisista sekä tietenkin tärkeimpänä itsestämme! Siten voimme vahvistaa äitiyttä ja jaksamme tukea myös muita. 

Aurinkoista äitienpäivää kaikille!