15. huhtikuuta 2016

Kun kaikki ei mene kuin Strömsössä

Pikkulapsiarki on parhaimmillaan aivan ihanaa, lapset ovat hauskoja ja päivät menee leppoisasti. Parhaimmillaan lasten raivareita ei tule kuin muutamat ja aurinkokin paistaa ulkona. Parhaimmillaan pystyy kyläilemään ystävien luona ja juoda kahvikupposen lasten leikkiessä. 


Sitten on niitä päiviä ja kausia, kun haluaisi vain vetää peiton korville ja painua talviunille kesken kevättä. Meillä on nyt sellaista. Tai onhan tätä jatkunut jo melko pitkä tovi. Onneksi olen perusluonteeltani positiivinen, mutta tuntuu, että se ilon kaivo on pian taas imetty tyhjiin. 

Hoidimme elisiltana vähän turhan myöhään taloprojektiin liittyviä asioita. Sitten en saanut unta kivuistani johtuen, pyörin pari tuntia. Kuopus on alkanut näkemään jotain painajaisia. Ehkä pieni nuhakin haittaa unia. Hän tuli viereen, pyöri ja potki tunnin, kunnes veimme häntä seuraavat pari tuntia viiden - kymmenen minuutin välein omaan sänkyyn. Tämän episodin jälkeen nukuimme pari tuntia, kunnes esikoinen heräsi särkyjen kanssa hierottavaksi. Rikkonaisia öitä viikkotolkulla. Ihailen teitä, jotka lähdette tällaisen jälkeen töihin. Huh!

Mies lähti aivan zombina töihin unohtaen mm. lompakon ja työpaikan kulkukortin kotiin. Jo toistamiseen viikon sisällä. Minä puolestani jäin sänkyyn särkyjeni ja väsymyksen kanssa, vaikka lapset olivat jo hereillä. He viihtyvät onneksi hetken itsekseen Pikku Kakkosta katsoen. Tyttö konttasi liikkuessaan, sillä jalat eivät kärsineet kävellä. Minä yritin hieroa sen, mitä omilta käsikivuiltani pystyin. Ei paljoa naurattanut. 

Aamupäivästä kävimme tytön labrakokeissa. Lääkärin parkkipaikka oli aivan täynnä, viereisen leipäjonon vuoksi varmaankin. Vartin odottaminen jälkeen saatiin pysäköityä. Labrassa oli noin 40 ihmisen jono. Onneksi lapset ohittavat aikuiset, hermoni eivät olisi tänä aamuna kestäneet kovin pitkään viihdyttää lapsia ankeassa odotustilassa. Labrassa tyttö huusi kuin hyeena jännityksestä. Parin vuoden takaiset kamalat muistot repivät yhä hänen mieltään. Hän osaa jo itse vaatia labraan mennessä pienen perhosneulan ison sijasta. Kaikki meni onneksi tällä kertaa hyvin. Tyttö kertoi hoitajalle haaveammatistaan verikokeiden ottajana. Verikokeiden jälkeen tytöllä on ollut tapana saada Eskimo-jäätelö. Tänään kahvilan jäätelöt olivat loppu. Kuinkas muutenkaan. Autolle palatessa kännykkäni tipahti ja kännykän lasi meni sirpaleiksi. Sitten huomasin jonkun kolhineen autoni peilin kasaan. Itku, tai oikeastaan itkupotkuraivarit, eivät enää olleet itseltäni kaukana...

Ystävä sattui pyytämään meitä luokseen leikkimään ja lounaalle. Paremmin ei olisi voinut ajoitus sopia. Jäätelöt haettiin kaupasta. Hyvä ruoka ja seura, parempi mieli. 

En kaipaa sääliä, vaan oikeastaan haluan kertoa, että nauttikaa ja arvostakaa pieniä, tärkeitä ja mukavia asioita arjen harmauden keskellä. Niin itsekin pyrin, vaikka elämämme ei ole hetkeen ollut ihan helppoa sairastelujen vuoksi. Onneksi moni muu elämän osa-alue hymyilee. Kohti seuraavaa yötä...

Hyvää viikonloppua kaikille! 



4 kommenttia:

  1. Onneksi päivä päättyi iloisemmissa merkeissä. Halaus ja voimia ensi yöhön! <3

    VastaaPoista
  2. Jonakin päivänä ilon kaivo on täynnä kirkasta vettä. Toivon sinulle ja koko perheellesi kaikkea hyvää!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!