Siemensekoitus

Pikkusiskoni antoi viime jouluna ihanan siemensekoitus-joululahjan. Se oli kaunis ja käytännöllinen joululahja, joista itse pidän. On ihan mukavaa saada viinejäkin, mutta meillä ne tahtoo jäädä juomatta, joten tällainen on huomattavasti käytännöllisempi meidän perheessä ainakin. Itse en mielelläni myöskään viinaa lahjaksi anna, ihan periaatteesta. Pääasiassa olemme käyttäneet siemeniä salaateissa, mutta ne sopivat myös esim. sämpylätaikinaan. Tänä vuonna ystävämme saavat tällaiset siemensekoitukset kauniissa Ikean lasipurkeissa. Lahjalle tulee hintaa noin 4 €.

Liian pitkä joululoma

Joululoma alkaa harrastuksissa aivan liian aikaisin. Tänään loppui sekä muskari että Himpulat-jumppa. Nyt tulee pitkä, kuukauden tauko. Ensi viikonloppuna on onneksi vielä Espoon kaupungin perhetöpinät ja tiistaina Espoon seurakuntien Ihmeellinen yö -konsertti. 

Vuoden viimeiset muskarifiilistelyt:

 Muskaripäivä jatkui kotona laulun merkeissä:

Tämä video ei näköjään aukeakaan ihan normaalisti...  Täytyy vielä harjoitella :)

 Ja sitten tonttuilemaan jumpan pikkujouluun:

Pukkia tervehtimässä

Kävimme Kauppakeskus Sellossa tervehtimässä Joulupukkia näin pikkujoulun kunniaksi!

Viikon verran valmistelimme lasta joulupukin tapaamiseen: Pukilla on pitkä valkoinen parta; Se on hassun näköinen, mutta ei yhtään pelottava; Haluatko mennä istumaan pukin syliin, niin saamme lähetettyä Isoäidille kuvan; Käydään pyytämässä, että pukki tulisi jouluna meille kylään, jne. Silti suunpielet vähän kääntyivät alaspäin ja lapsi tarrautui tiukasti isin syliin, kun tyttö näki pukin. Muutama lapsi oli onneksi jonossa ennen meitä, ja lapset eivät itkeneet, joten meidänkin neiti uskaltautui. Pää piti kuitenkin kääntää pukista poispäin. Pukki jutteli onnkesi mukavia ja antoi lähtiessä tytölle ja äidille suklaata. Voi onnen päivä, toinen kerta elämässä suklaata (2v 3kk)!

Selloretki jatkui eläinkauppaan, jossa lapsi oli aivan haltioissaan pupuista, marsuista ja etenkin pikkukaloista. Nyt meille halutaan akvaario kotiinkin! Ehkä sitten, kun on isompi koti!

Ruusuja piristykseksi

Jossakin raskauden hormonihuuruissa kiukuttelin kaikesta mahdollisesta viikon verran, kunnes mieheni ja tyttäreni lopulta toivat yhtenä päivänä valtavan suuria kauniita ruusuja ja paketin suklaata piristykseksi, vaikka minun olisi pitänyt pyytää kiukkuja anteeksi... Kiukun taustalla taisi olla vähäisempi liikkuminen supistelujen vuoksi.

No, ruusut tekivät tehtävänsä ja mieleni piristyi! Ruusut ovat olleet voimissaan jo kohta kaksi viikkoa, eikä lakastumisesta ole tietoakaan! Mahtava tuoksu niistä on valitettavasti jo hävinnyt...

Ruokamyrkytys

Syötiin eilen ilmeisesti liian kauan pakastimessa ollutta lihaa... Aamulla reagoi mies vatsavaivoilla. Hänen oli pakko jäädä pois töistä. Minullakin oli outo olo hetken, mutta se meni ripuloimalla ohi... Töissä poikkeuksellisesti istuin kokouksissa, muutaman kerran nousi pala kurkkuun, mutta ei ollut huono olo. Tunnollisena työntekijänä oksettava olo alkoi työpaikan oven sulkeuduttua. Kotona sitten tuli ylös ja kunnolla! Mutta kummasti olo helpotti!

Kolmisen viikkoa sitten olin yhden päivän todella sairaana ja silti hoidin koko päivän lasta kotona. Oli rankkaa, mutta selviydyin. Nyt kun mies oli sairaana, hän oli niin sairas, ettei lastakaan voinut hoitaa. Jäin vaan miettimään, miksi miehen sairaus on pahempi kuin naisen? Vai olenko vain liian ahdasmielinen?

Pikkujoulujumppaa

Viimeinen työpäivä jumppien ohjaajana takana ennen äitiysloman alkua. Tarkistin juuri raskausviikotkin, 30. viikolla mennään... 

Pikkujoulun kunniaksi kiinteytysjumppa vaihtui temppujumpaksi. Keski-ikäiset naiset olivat aivan innoissaan kuperkeikkojen teosta, renkaissa roikkumisesta, tasapainoilu-, hyppy- ja heittoharjoituksista. Siis perusliikuntataitojen harjoittamisesta, joita ei lapsuuden jälkeen tule juuri harjoiteltua.  Uskomatonta, kuinka kuperkeikat saivat monien pään pitkäksi aikaa todella sekaisin! Harjoittelimme myös liukkaiden kelien varalle oikeaoppista kaatumista, joista moni oli kiitollinen jo nyt. Judotaustastani on toisinaan paljon hyötyä!

Ihania naisia olen taas saanut liikuttaa! Kiitokseksi jumppaajilta sain kauniin kolmevanaisen valkoisen orkidean. En joutunut olemaan kertaakaan pois jumpista, olen yllättynyt itsekin! Nyt on hyvä mieli! 

Raskauskuulumisia

Raskaus on edennyt siihen pisteeseen, että kuorsaan kuulemma öisin ja kovaa. Enkä edes itse herää siihen. Ennen kyllä kuulin, jos joskus hengitin edes raskaasti. Nyt en sitten herää "moottorisahan surinaankaan"... Toisaalta hyvä, että osaan nukkua sikeästi!

En tiedä paljonko raskausviikkoja on kasassa, veikkasin 28-30. En osaa stressata raskaudesta, saati viikoista. Lasken aikaa laskettuun aikaan korkeintaan kuukausissa. Tiedän siis milloin lapsen laskettu aika on ja se riittää. Varmaan, jos olisi kovasti vaivoja tms. tai luppoaikaa, olisin paremmin perillä raskaudestakin. Kyllä aina välillä luen oppaista, mitä masussa tällä hetkellä tapahtuukaan, mutta en osaa stressata. En pysty ymmärtämään niitä, jotka ovat raskaudestaan niin perillä, että pystyvät viikkojen lisäksi sanomaan perään vielä päivätkin. Mutta hienoa, jos jotkut voivat elää niin täysillä raskautta stressaamatta.

Minä olen nauttinut raskaudessa suhteellisen normaalista liikunnasta, töistä ja ruoasta. Välillä joku aina tokaisee, että en voi syödä tuota tai tuota, koska hän on laittanut siihen vaikka fetaa. Olen syönyt, mutta kohtuudella. Suurimmat riskitekijät olen jättänyt pois: raa´at kalat ja lihat, maksan, keinotekoiset ruoat tai makeutusaineet, alkoholin. Juutsoista ja kahvista en ole ennenkään juuri välittänyt, tupakoinut en ole koskaan. Ajattelen, että jos tressaisin kaikesta pienistäkin asioista, se olisi suurempi paha kuin vaikka salaatin mukana joskus nautitut "väärät" siemenet.

Etukäteen olin huolissani, joudunko olemaan uudessa työssä paljon pois töistä raskauden tai esikoisen sairastelujen vuoksi. Mutta ihanaa, vain yhden päivän olemme olleet sairaina ja molemmat vielä samaan aikaan. Olen oikeasti siis nauttinut työnteosta pitkähkön, parin vuoden, kotona vietetyn putken jälkeen. Kohta sitä taas saa olla kotona ihan riittävästi. Mutta ihanaa, että töitä ei ole ollut kuitenkaan likaa, vain puolet normaalista työviikosta. Työ onkin tuntunut harrastukselta ja siksi niin kovin mieluisalta. Viikonloppuna laskin, että töitä on enää jäljellä neljä viikkoa! Hui!

Minulla on tunne, että lapsi syntyy etuajassa, viikon-kaksi. Esikoinen syntyi ultran mukaan juuri laskettuna päivänä ja etukäteen ajattelinkin ja toivoin, että hän silloin syntyisi. Saa nähdä, miten käy veikkaukseni tällä kertaa toteen.

Tämä masuasukki on varsin vauhdikas tapaus. Tuntuu, ettei hän enää juuri lepäile, vaan mahassa myllää yhtenään. Asukin liikkeet näkyvät jo ihan masua katselemalla. Tästä tulee ajoittain ystäviltä kommentteja. Paidat pomppivat miltei päälläni! Esikoinenkin liikkui, mutta ei näin rajusti, muistaakseni. Kai tämä on juuri pojan ja tytön ero. Hyvä, että pikkuinen liikkuu ja ei tarvitse olla liikkeidenkään suhteen huolissaan.