3-vuotias seurakunnan kerhossa

Kolmevuotiaamme kävi kuluneen kauden seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Kerho oli tytöstä niin ihana, että muutaman kerran hänen sairastaessaan, oli tyttö pakotettava jäämään kotiin. Niin innoissaan hän olisi sinne aina mennyt. Kerhossa lapset lauloivat, askartelivat, muovailivat, leikkivät vapaasti ja söivät kotoa tuodut eväät. Kerhoon sisältyi myös aina hartaushetki. Itse sain puolestaan useimmiten pienen lepohetken, kun kuopus nukkui ainakin osan kerhoajasta. Naapurin kanssa vuorottelimme viemisen ja hakemisen.

Kerhon eilisessä kevätjuhlassa oli hieman haikea tunnelma. Lapset esiintyivät reippaasti, 1-vuotiaamme jaksoi seurata koko puoli tuntia kestäneen esityksen ja minusta oli mukavaa laulaa pitkästä aikaa Suvivirsi.

  

Kerhotädit olivat todella sympaattisia ja huomioivat aina myös pikkuveljen. Kerhoon tullessa ja sieltä lähtiessä hoitajia halailtiin. Kerhotätejä olikin mukavaa muistaa pienellä lahjalla. Vaikka yleensä en kyllä liputa opettajien lahjomisten suhteen. Lahjan antaminen täytyy tulla oikeasti omasta halusta, ei velvollisuuden tunteesta. Itsekin opettajan tiedän, että itse tehty kortti tai poimitut kukat voivat olla ilahduttavampia kuin kallis lahja. Me päädyimme itse tehtyihin kortteihin sekä punaisiin Marketta-kukkiin, jotka käärin sanomalehden ympärille.

Kerhomaksu oli lukukaudelta 37 euroa eli koko vuosi maksoi vain reilu 70 euroa! Kirkollisverolle sai nyt kyllä vastinetta. Kesän jälkeen kerho jälleen jatkuu. Silloin neljävuotiaiden ryhmän kerho kestää kolme tuntia, josta he ulkoilevat tunnin. Tuskin maltamme odottaa!
 

Kolmevuotiaalla on jo mielipiteitä pukeutumisen ja hiusten suhteen. Vaattet hän valitsi itse ja pyysi äidin tekemään kikkaroita.