Thoracic outlet syndrome, TOS

Perjantaina kerroin "sairastavani" thoracic outlet syndroomaa eli TOS:ia. Tämä tarkoittaa suomeksi hartiapunoksen (verisuonet ja hermot) puristustilaa, vammautumista tai ahtautumista. Tämä on osoittain perinnöllistä ja osittain toiminnallista. Oireina ovat yläraajojen kipuilu, puutuminen ja väsymisoireet. Käden käyttäminen pahentaa kipua, lepo helpottaa. Erityisesti työskentely yläraajat koholla aiheuttaa oireita. Oireyhtymä on hyvin harvinainen, mutta tyypillisintä keksi-ikäisillä naisilla. 

Kaikki alkoi omalla kohdallani kuopuksen syntymän jälkeen pikku hiljaa salakavalasti. Kuukausi syntymän jälkeen katselin vauvan ristiäiskuvia. Se havahdutti ensimmäisen kerran. Ryhti oli mutkalla niin lantiosta, rinta- ja kaularangastakin. Päivät kuluivat ja yritin voimistaa keskivartaloa itsekseni. Puolen vuoden jälkeen alkoivat varsinaiset TOS:n ensimmäiset oireet treenatessani. Vaikka tein jalkatreenin, kädet puutuivat ja menivät hapoille. Tämä oli kuitenkin vielä lievää, mutta ihmeellistä. Sitten alkoivat käsien nievelsäryt. Lopuksi olin niin huonossa kunnossa, että en voinut ilman lepotaukoja ajaa autoa edes viittä minuuttia, pelkäsin nostella noin kymmenkiloista poikaani, kun en ollut varma kantavatko käteni ja tukan laittaminen oli miltei mahdotonta. 

Ristiäiset, vauva 1kk. Apua, mikä ryhti, vaikka yritin tsempata!

Hakeuduin kunnalliseen lääkäriin reilu puoli vuotta kuopuksen syntymän jälkeen. Siellä minua tutkittiin kahdesti ja lähettiin reumalääkärin vastaanotolle. Otettiin valtavasti verikokeita ja röntgenkokeet. Poissuljeettin kasa sairauksia. Yksityiselläkin lääkärillä kävin, joka otti tietysti kaikki mahdolliset kokeet ja testit. Mutta sitten hakeuduin hyvälle urheiluheirojalle ihan muun jumituksen kanssa. Satuin juttelemaan hänelle käsistäni ja muutamassa minuutissa hän diagnosoi ongelmani. Sain heti apua. Kahden hierontakerran jälkeen puutuminen loppui aina noin viikon pätkiksi.

Puoli vuotta lääkärit tutkivat minua siis "turhaan". Kukaan ei edes maininnut, että ongelma saattaisi olla toiminnallinen, vaan yrittivät löytää tai poissulkea lääketieteellisiä sairauksia. Harmi, ettei lääkäreillä ole edes kykyä ohjata hierojalle tai fysioterpaeutille. Raskaus ja painavan pojan imetys rakenteellisten ominaisuuksien lisäksi ajoivat todennäköisimmin minut tähän tilaan. Onneksi tämä on hoidettavissa oireettomaksi.

Nyt käyn urheiluhirojalla säännöllisesti viikon, kahden välein. Hän rusauttaa selkärankaani ja venyttää dynaamisesti rintarangan alueen lihaksia. Helpotusta tuovat hierojan lisäksi myös päivittäiset kotivenyttelyt erityisesti rullan päällä sekä kaulan ja lapojen alueen lihasten vahvistaminen, ylipäänsä rintarangan lihaskunnosta huolehtiminen. Pelkkä selinmakuu tuntuu venyttävän voimakkaasti rintarankaani ja kierrot tuntuvat hyviltä. Myös rintalihasta ja lonkan koukistajaa pitää venyttää. Eilen kävin uudella hyvällä hierojalla ja hän antoi minulle lisää hyviä kotihoito-ohjeita. Kirjoitan tästä kokemuksesta alkuviikosta lisää ja vielä myöhemmin noista kotona tehtävistä venyttelyistä.

Rintarangan venyttelyä ja rusauttelua rullan päällä. Rullan paikkaa selän alla kannattaa vaihtaa nikama kerrallaan.

Pahimmat viholliset TOS:n kannalta ovat juuri nyt 14 kiloisen pojan kantaminen, tyynyllä nukkuminen, istuminen, kuntosalilla kyykkäys kädet ylhäällä tangossa sekä mahdolliset treenitauot. Oireina ovat edelleen TOS:n ärtyessä kyynärvarresta alaspäin käsien puutuminen ja särky (lihakset tai nivelet, epämääräinen tunne) erityisesti levossa (öisin, aamuisin) sekä raskaassa liikkeessä. Kevyt liikkuminen tekee hyvää. Lisäksi huomaan, että pahimpina kipupäivinä olen suunnattoman väsynyt. Kohta vuoden päivät olen taistellut tätä vastaan, hierojan mielestä voi hyvinkin mennä vielä vuosi ennen kuin koko kroppa aivokuorta myöten palautuu normaaliin kivuttomaan tilaan. Lopuksi vielä hyvä artikkeli, mikäli TOS kiinnostaa enemmän.

Ohjeet TOS:n kuntouttamiseen tästä.

Hikiliikkuja myös Facebookissa ja Instagramissa.

Viikko sairauksien ehdoilla

Lapsiperheen arki on toisinaan haastavaa tasapainottelua kaiken mahdollisen suhteen. Oman haasteensa tuo sairastelut ja sairaudet, joista meidän perhe on monen tietämättä saanut osansa. Kuulen paljon kommentteja, että hyvähän se teidän, kun kaikki on niin hyvin. Mutta ei se mene niin. Olen tietoisesti halunnut tuoda niitä asioita esiin, jotka tuovat itsellekin voimaa arjen keskellä. Yleensä en haluakaan sairauksista jutella, sillä olen niiden vuoksi oppinut arvostamaan hyvin tavallisia pieniä asioita. Niistä on mukavampaa jutella.

Tällä viikolla on kulunut kuitenkin hieman normaalia enemmän energiaa sairauksiin. Minun thoracic outlet -oireyhtymä (TOS) on ollut tämän viikon normaalia ärhäkkäämpi. Siinä rintakehän alueella oleva hermo-verisuonipunos on puristuksissa aiheuttaen minulla käsien puutumista ja särkyä kyynärvarresta alaspäin sekä voimakasta väsymystä. Esikoisen nivelsärkyilyä on puolestaan jälleen tutkittu. Tutkimukset ovat kestäneet jo puolitoista vuotta. Lääkärin mukaan kipuilu johtuu todennäköisimmin poikkeuksellisen yliliikkuvista nivelistä. Itse en usko edelleenkään, että se on koko totuus. Välillä on diagnosoitu jo hurjiakin sairauksia, mutta lääkärit eivät ole yksimielisiä. Niin epämääräistä, ihmeellistä ja ahdistavaa. Jää nähtäväksi, mitä tuleva tuo tullessaan. Periaatteessa kuitenkin onneksi ihan perusterve, reipas ja taitava tyttö. Viikon päätteksi kuopus sai vatsataudin. Näillä mennään, mitä saadaan.

Silti haluan olla positiivinen. On ihanaa levätä luvan kanssa sateisena päivänä, katsella alkukesän vihreyttä ja joka päivä uusia avautuvia kukkia. Illat ovat valoisia ja päivät jo selvästi kesäisiä. Lapsia kiinnostaa kovasti heräävän luonnon tutkiminen. 

Toivottavasti sinäkin näet elämässäsi paljon positiivisia asioita! Hyvää viikonloppua! Me vietämme sen Nokian Edenissä rentoutuen. Toivottavasti. 

3-vuotias seurakunnan kerhossa

Kolmevuotiaamme kävi kuluneen kauden seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Kerho oli tytöstä niin ihana, että muutaman kerran hänen sairastaessaan, oli tyttö pakotettava jäämään kotiin. Niin innoissaan hän olisi sinne aina mennyt. Kerhossa lapset lauloivat, askartelivat, muovailivat, leikkivät vapaasti ja söivät kotoa tuodut eväät. Kerhoon sisältyi myös aina hartaushetki. Itse sain puolestaan useimmiten pienen lepohetken, kun kuopus nukkui ainakin osan kerhoajasta. Naapurin kanssa vuorottelimme viemisen ja hakemisen.

Kerhon eilisessä kevätjuhlassa oli hieman haikea tunnelma. Lapset esiintyivät reippaasti, 1-vuotiaamme jaksoi seurata koko puoli tuntia kestäneen esityksen ja minusta oli mukavaa laulaa pitkästä aikaa Suvivirsi.

  

Kerhotädit olivat todella sympaattisia ja huomioivat aina myös pikkuveljen. Kerhoon tullessa ja sieltä lähtiessä hoitajia halailtiin. Kerhotätejä olikin mukavaa muistaa pienellä lahjalla. Vaikka yleensä en kyllä liputa opettajien lahjomisten suhteen. Lahjan antaminen täytyy tulla oikeasti omasta halusta, ei velvollisuuden tunteesta. Itsekin opettajan tiedän, että itse tehty kortti tai poimitut kukat voivat olla ilahduttavampia kuin kallis lahja. Me päädyimme itse tehtyihin kortteihin sekä punaisiin Marketta-kukkiin, jotka käärin sanomalehden ympärille.

Kerhomaksu oli lukukaudelta 37 euroa eli koko vuosi maksoi vain reilu 70 euroa! Kirkollisverolle sai nyt kyllä vastinetta. Kesän jälkeen kerho jälleen jatkuu. Silloin neljävuotiaiden ryhmän kerho kestää kolme tuntia, josta he ulkoilevat tunnin. Tuskin maltamme odottaa!
 

Kolmevuotiaalla on jo mielipiteitä pukeutumisen ja hiusten suhteen. Vaattet hän valitsi itse ja pyysi äidin tekemään kikkaroita.

Viikonloppu kuvina

Viikonloppuun saa mahtumaan paljon kaikkea kivaa. Ja silti tästäkin määrästä jää monta ihanaa hetkeä kuvaamatta, kuten oma aikani hierojalla ja kuntosalilla, perinteinen perhelounas isoäidin luona, lasten serkkupojan kyläily sekä leikit ystävien kanssa.
 

Granipäivä. Paloautoja tutkimassa.

Granipäivä. Ison ruohonleikkurin kyydissä.

Pyöräretki Oittaan Angry Birds -puistoon.

Vauvoille lahjoja. Viikonlopun aikana kävimme tapaamassa kahta uutta poikavauvaa ensimmäistä kertaa.

Leikkimökki kesäkuntoon. Matot puhatiksi.

Ihan tavallisia leikkejä. Kotilääkäri.

Pyöräretki Glimsin lastenpäivään. Vuohia ruokkimassa.

Glims.

Glimsin maalaisolympialaisten päätteeksi hali oravalle.

Pyöräretki isäni haudalle. 8 vuotta sitten elämäni musertui äkillisesti. Pohjattomasta surusta on muotoutunut voimavara, jolla löytää tavallisesta arjesta helmet. Harmi, ettei isäni ehtinyt näkemään elämäni suurimpia helmiä.

Lapsiperheen lääkekaappi

Milloin viimeksi kävit läpi lääkekaappinne sisällön? Meillä tämä tuli ajankohtaiseksi tänään, kun pihapiiristämme löytyi jo kevään kuudes kyykäärme. Oli pakko tarkistaa kyypakkauksen päivämäärä ja samalla tuli käytyä läpi koko muukin lääkekaapin sisältö.

 

Tiesitkö muuten, että kyypakkauksen tehokkuutta kyyn puremiin ei ole tieteellisesti todettu? Ja että se ei sovellu eläimille? Mutta se on oiva ensiapu mm. ampiaisen pistoihin. Kyyn puremisen yhteydessä täytyy aina hakeutua lääkäriin vastamyrkyn saamiseksi. Pörriäisten pistojen yhteydessä pitää hakeutua lääkäriin, mikäli pörriäinen pistää kaulan alueelle tai pistos aiheuttaa voimakkaan reaktion.

Uskon, että meidän 3,5-vuotiaamme osaisi tämänkeväisten kyytapaamisten jälkeen jo varoa kyytä. Mutta samaa ei voi sanoa vuoden ikäisestä. Harmi, että omassa pihassakin joutuu jo olla hieman varuillaan ja katsoa tarkasti pienimpien perään askel askeleelta. 

Kyiden lisäksi tyypillisiä vaaratilanteita pienille lapsille aiheuttavat kesällä pörriäisten pistot, punkin puremat, myrkylliset kasvit, veden läheisyys, liikenne ja pyöräily sekä aurinko (UV-säteily, kuumuus, palovammat). 

Kaksi vaaraa: kyykäärme ja nokkonen.

Matka-apteekki

Kesällä on syytä pakata pieneen meikkilaukkuun niin sanottu kesäapteekki tai matka-apteekki. Eli reissuun helposti mukaan otettava pussukka tärkeimpiä lääkkeitä ja lääketarpeita. Tämä apteekki voi olla esimerkiksi autossa tai lapsen hoitotakussa koko ajan mukana. Sinne kannattaa pakata ainakin: särky- ja kuumelääkkeitä, sidetarpeita ja laastaria, kyytabletteja, kortisonivoidetta, aurinkovoidetta, hyttysmyrkkyä sekä mahdolliset omat tärkeät lääkkeet.

Kotiapteekki

Kotoa lapsiperheen lääkekaapista on hyvä löytyä ainakin seuraavat:

• kuumetta alentava särkylääke
• kuumemittari
• sidetarpeet ja laastaria 
• kirvelemätön haavanpuhdistusaine
• perusvoide 
• Bebanthen-voide
• mieto kortisonivoide
• kyypakkaus
• lääkehiili myrkytysten varalle
• maitohappobakteeri
• antihistamiinia allergiaoireisiin ja hyönteisten puremiin
• kumihanskat
• Muuta, mutta ei tuiki tarpeellista: keittosuolatipat, nenä-niistäjä, punkkipihdit, palovammarasvaa, ripulilääke.

Punaisella ristillä on hyvät ensiapuohjeet PDF-muodossa, jotka voit tulostaa vaikka lääkekaapin seinälle. Paras vammojen ehkäisy on kuitenkin terve järki; kypärä päähän pöyräillessä ja saappaat jalkaan pöpelikköön tallustaessa. Nyt on hyvä aika jutella ympäristön vaaran paikoista myös pienten kanssa.

Saappaat ja pitkät lahkeet estävät mm. punkin kiinnittymisen iholle.

Lasten vedentarve

Meidän perheessä juodaan liian vähän, kuten suurimmassa osassa suomalaisissa perheissä. Olen aina ollut itse huono juomaan ja tämäkin näyttää periytyvän lapsille esimerkin voimalla. Mutta jälleen tiedostaminen on jo hyvän alku. Taaperon ja leikki-ikäisen pitäisi saada nestettä reilu litra päivän aikana (tarkempaa tietoa nesteen tarpeesta painokiloittain löydät täältä). Tähän määrään lasketaan mukaan nestepitoiset ruoat, kuten jogurtit ja vellit. Nesteen tarve kasvaa lapsillakin aikuisten tapaan kuumalla ilmalla tai liikkuessa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan 2008 julkaiseman raportin mukaan 2-6 -vuotiaat suomalaiset lapset juovat 7-9 dl nesteitä päivittäin. Eli selvästi alle suositusten. Jopa 90 % käyttää sokeroituja mehujuomia ja -keittoja. Puolestaan rasvatonta maitoa nauttii vain alle 60 % samanikäisistä. Ja vettäkin vain noin kolme neljästä. Varsin huolestuttavaa luettavaa mielstäni.

Miten saada lapsi juomaan riittävästi?

1. Hanki houkuttelevat juomapullot. Anna lapsen itse valita pullo. Meidän Espanjasta ostetut ihanuudet muuttivat juomakulttuuriamme heti parempaan suuntaan.
2. Pullot lasten saataville. Ohimennen lapsi käy helpomin hörppäämässä pullosta kuin väkisin pakotettuna. Näin pullo tyhjenee kummasti kuin itsekseen. Touhua pitää pienimpien lasten kanssa tosin vahtia, jotta jokaisella pysyy oma pullo, eikä toisten pullosta hörpitä. Näin pöpötkin pysyy paremmin loitolla. Älä siis hommaa samanvärisiä pulloja lapsille! 
   
3. Janojuomaksi vain vesi. Alusta asti olemme opettaneet lapset juomaan janoonsa vain vettä happohyökkäysten välttämiseksi. Ja eipä tarvitse taistella, jos jokus on jokin muu mahdollinen lempijuoma loppu. Meillä on mehuja kotona vain juhlissa. Ruokajuomaksi maitoa tai piimää. Kun pulloon laitetaan aina vain vettä, ne pysyvät puhtaampina. Vesi ei myöskään sotke, tahmaa tai houkuttele pörriäisiä.

Tällaiset Philips Aventin pullot meillä on lapsille yökäyttöön. Näistä vesi ei valu pitkin lakanoita väärin päinkään ollessa.

Onko teillä joitain muita hyviä vinkkejä lasten juomisen lisäämiseksi?

Nimipäiväyllätys

Järjestimme tänään naapurin tytölle yllätyksen nimipäivälahjaksi. Tai ehkä yllätys on suurempi hänen äidilleen. Aiemmin viikolla tytön äiti manasi, ettei ole parissa vuodessa saanut mitään aikaiseksi kukkapenkkiinsä. Jotain pitäisi tehdä, mutta hän ei tiedä mitä ja miten? Muutoin käsistään taitavaa äitiä ei vain puutarhahommat kauheasti kiinnosta. Mutta minä taas rakastan niitä. Aloittelimme jo yksi ilta tuon äidin kanssa yhdessä poistamalla aivan sammaloituneesta kukkapekistä päälimmäisen kerroksen ja siirtelemällä vanhoja kasveja parempiin paikkoihin. Tänään kävimme salaa lasten kanssa viimeistelemässä kukkapenkin valmiiksi. Jos perhe ei ole tyytyväinen kädenjälkeemme, perennat voi huoletta heittää pois ja ostaa mieluiset tilalle. Nyt on ainakin kukkiva kukkamaa!

Monivuotinen ruukkuneilikka

Kaikki kukat ovat monivuotisia perennoja ja leviävät, kun juurtuvat kunnolla. Siksi tyhjää tilaa on nyt reilusti.

Hommat hoidettu

Onnittelukortti rakkaalle ystävälle kukkapurkin nimikyltistä. Onnea ihana naapurin tyttö!

En muista koska olisin viimeksi yllättänyt jonkun, mutta voi että, kuinka hauska tunne tämä on. Jännittää, miten yllätykseen reagoidaan. Sehän voi mennä myös penkin alle. Miten usein te yllätätte ystäviänne ja miten?

1v ja pöytätavat

Esikoisen kanssa en muista ruokailun olleen näin sotkuista puuhaa. Poika on aivan mahdoton ruokapöydässä, jos silmä välttää. Tässä kuvasarja tältä päivältä. Ymmärtänette, että siivouspuuhaa riittää..

Onko kellään muulla tällaista? Miten olette vähentäneet omaa siivoustyötä? Me hommasimme Ikean helposti puhdistettavan syöttötuolin ja toimistotuolin alustan syöttötuolin alle. Olisiko jollakin antaa joitain muita hyviä vinkkejä?

Vaaleanpunaiset ristiäiset

Pääsimme eilen juhlimaan pienen tytön ristiäisiä. Paljon kauniita yksityiskohtia. 

Kastepöytä on aina ahdas. Tässä ihana idea pöytäkoristeeksi. Kukkaseppele.

Mikä ihana tuttinauha?! Äitinsä tekemä.

 

Esikoiseni kastelahjakoru.

Jokaisella pöydällä hopeinen tarjotin koristeineen.

Takiaiset

Ihan alkuun, rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta. He tuovat elämääni iloa enemmän kuin mikään muu. Mutta. Lapset osaavat viedä minut myös äärirajoille. Poika on ollut jo useamman kuukauden kiinni minussa jopa enemmän kuin rintaruokinnan aikaan. Tällainen takiainen oli esikoisemmekin lähes kaksiuotiaaksi asti. Isä kelpaa vain ollessani pois kotoa. Istun pöntöllä 13 kiloa sylissä. Vaihdan vaatteet 13 kiloa sylissä. Teen ruoan 13 kiloa sylissä. Syön 13 kiloa sylissä. Ulkona pääsen helpoimmalla. Tai lattialla maatessa, jossa tosin silloinkin päälläni on tuo 13 kiloa ja useimmiten vielä 15 kiloa, kun tyttökin haluaa äidin lähelle. Esikoisesta poiketen, poika käy unille helposti eikä sängyn reunalla täydy notkua tuntitolkulla. Mutta eroahdistukseen tyypillisesti kuuluen, myös yöunet ovat meillä levottomat.

Olenko joku kiipeilyteline?

Olen jutellut tästä vain muutamille. Suurin osa kommentoi näin: Oi, kuinka ihanaa. Meidän lapset eivät ole viihtyneet hetkeäkään sylissä. Nauti siitä. Nyt varmasti ymmärrätte, miksi en sitten useammalle olekaan asiasta puhunut. He eivät ymmärrä tätä. Tai yrittävät vain ajatella asioista positiivisesti, kuten itse aina myös yritän. Niin, kyllähän lasta on ihanaa pitää sylissä. Mutta en vain fyysisestikään jaksa kantaa 13 kilon rimpuilevaa punnusta koko ajan sylissä. Lisäksi se jatkuva tyytymättömyys, huuto, raivo, ininä, kitinä ja vikinä, jos ei pääsekään juuri sillä sekunnilla syliin, on niin kuluttavaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, että nyt oman flunssaväsymyksen seassa tuntuu ylivoimaiselta olla hermostumatta. Harvoin pyydän apua. Nyt oli pakko pyytää isoäitiä lapsenvahdiksi.

Faktaa
Tiedän, että tämä eroahdistus ja takertuminen on noin yksivuotiaan normaali ja tärkeä kehitysvaihe. Aika usein lapsen kehitystä askarruttavissa tilanteissa päädyn Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuille. Tässä pääkohdat eroahdituksesta ja takertumisesta:

• Lapsi oivaltaa toisella ikävuodellaan, etteivät isä ja äiti ole olemassa vain häntä varten, ja että hän on heistä erillinen henkilö. 
• Lapsi alkaa pelätä vanhempiensa menettämistä. Tämä näkyy lapsen käytöksessä siten, että hän seuraa vanhempiaan tiiviisti, ahdistuu ja loukkaantuu herkästi. 
• Lapsi voi takertua vanhempiinsa ja vierastaa perheen ulkopuolisia. Tuttu lelu, unirätti tai tutti voi olla tärkeä turvallisuuden lähde, kun lapsi on erossa vanhemmistaan. 
• Lapsi voi olla myös hyvin mustasukkainen, jos vanhempi ottaa syliinsä toisen lapsen tai keskustelee jonkun toisen kanssa.
• Eroahdistukseen liittyvät myös levottomat yöunet ja nukahtamisen vaikeus.
• Vaihe kestää yleensä kuukauden, joillain kuukausia.
• Huolestua kannattaa silloin, jos lapsi lakkaa syömästä normaalisti ja vetäytyy itseensä.

Mikä avuksi?
Meillä tätä vaihetta on kestänyt jo useita kuukausia. Väillä on toki ollut helpompia hetkiä, mutta nyt ollaan taas huipussaan. Päivisin olen yrittänyt harjoitella pojan kanssa lyhyitä eroja. Juttelen hänelle, kun käyn viereisessä huoneessa, itkiessä juttelen ensin jotain rauhoittavaa ja menen vasta sitten hänen luokseen. Ajoittain, jos tyytymättömyyttä on kestänyt pitkään, pitää saada itse tehtyä joku juttu tai esikoinenkin on yhtä aikaa känkkäränkkä-tuulella, tuntuu etteivät keinot riitä ja oma maltti ei tahdo pysyä aisoissa. Helposti tulee mieleen torua lasta tai jopa uhkailla (esim. nyt jos huuto ei lopu, niin äiti menee yksin lukemaan), mutta tehokkaimmaksi olen kuitenkin havainnut rauhallisen puheen, laulun tai mielenkiintoisen kuvakirjan. Tällöin lapsetkin kokeva, että tilanne on turvallinen.  Tilanne kuitenkin rasittaa sen verran omia hermoja, että nyt totta totisesti olen tarvinnut vähintään yhden kunnon tauon iltaan, jotta jaksan taas antaa itsestä kaikkeni näille kullannupuille.

Tästä avautumisesta huolimatta olen iloinen. Poika on terve, syö hyvin, nukkuu suht hyvin, nauraa paljon ja velmuilee. Onneksi minulla on mahdollisuus olla kotona hänen kanssaan, eikä näin ollen pitkiä eroaikoja eroahdistuneelle pääse syntymään.

Rajua rakkautta

Talkoohommia

Tämä viikko on kulunut pihatalkoiden merkeissä. Kotipihassa ja mökillä. Käsillä tekemisen jäljen näkee heti, vaikka ei osaisikaan niin kauheasti. Tärkeintä on mielestäni osallistua. Olla yhdessä. 

On ihanaa, että osaan nähdä kauneutta heräävässä luonnossa, kevään vihreydessä. Pienissä asioissa. Ympärillä oleva kauneus tuo paljon voimaa, iloa ja positiivisuutta, jota me kaikki tarvitsemme koko ajan. Helpompi elää ajatellen asioista hyvää kuin poimia ympäriltä negatiiviset asiat. Senkin olen elämässäni läpi käynyt. Ja niin en enää halua tehdä, vaikka välillä tuntuukin, että maailma kaatuu päälle. Iloisena on helpompi olla!
 

Mitä äiti edellä, sitä tyttö taas perässä.

Laituri vesille ja kalaa kissoille.

Rentukka/ luhtarentukka

Ketunleipä/ käenkaali/ revonrieska

Kohta kukassaan alkukesän yksi kauneimmista kukista, kielo.

Saniainen

Nautitaan vielä keväästä, yhdessä!