Leivotaan pullaa lasten kanssa

Pullan leipominen on terapeuttista ja hyvä tapa harjoittaa lapsen keskittymistaitoja. Se on myös parhaimmillaan kivaa yhteistä puuhaa. Kotiäitinä ollessa se on siinä mielessä helppoa, että on aikaa kohottaa taikinaa vaikka koko päivä. Ja voin kertoa, en todellakaan ole koskaan ollut mikään jauhopeukalo. Olen tosissani joutunut tsemppaamaan kotiäitiydessäni juuri ruoanlaiton suhteen. Haluan saada lapset innostumaan kotiaskareista, ja siksi olen tosissani yrittänyt panostaa tähän, vaikken siitä kauheasti alkuun nauttinutkaan.

Meillä touhu ei ole kovinkaan sotkuista. Ainakaan vielä, kun 1-vuotias tyytyy vielä pitkälti seuraamaan sivusta, jos saa vain oman kipon ja kauhan eteensä. 3,5-vuotias taas nauttii, kun saa mitata raaka-aineita ja kaataa niitä vuoron perään astiaan.

Tyttö käy suosiolla päivälevolle, kun tietää, että taikinakin käy lepäämään ja levon jälkeen jatketaan puuhaa. Kauliminen, syöminen, taikinan painelu ja pullien voitelu ovat ihan parasta. Olemme myös ottaneet tavaksi, että tyttö saa laittaa omat pullansa paperisiin muffinsivuokiin ja minä paistan omat pullani sellaisenaan. Näin erotamme omat pullamme. Ja paperivuoat vapautuvat sitten yksi toisensa jälkeen tytön askartelupuuhiin.

Hyvä tapa harjoittaa keskittymistaitoja.

Herkuttelemaan!

Näin Vappuna pullataikinasta leivotaan tietenkin munkkeja, mutta niiden paistamiseen ei kannata ottaa lapsia lähettyville. Kohta päästään herkuttelemaan...

Herkullista Vappua kaikille!