Nyt siis opettelen elämään arkipäiviä kahden lapsen kanssa kolmistaan. Mitenköhän kaikki lähtee sujumaan? Tänään selvittiin ainakin hienosti ulkoilemaan, sain syötyä aamupalan ja lounasnkin, kaiken lisäksi vielä ilman kummankaan huutoa.
Kolmen viikon isyysloman aikana ollaan saatu arki rutinoitumaan, mutta saa nähdä miten kaikki sujuu, kun käsipareja on yhdet vähempi. Pappi sanoi eilisessä kastetapaamisessa hienosti, että antakaa kodin olla. Äidin pitää levätä, kun pystyy. Supernanny puolestaan totesi, ettei koti kaipaa huomiota, mutta lapset kaipaavat.
Esikoinen oli hieman ihmeissään, kun en pystynyt kaikkiin leikkeihinsä osallistua. Ja päiväunille nukutus vei tuskaisen kauan, puolitoista tuntia. Lopputulos onneksi kiitettävä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!