Hyvin alkanut päiväkotihoito sai tällä viikolla uuden käänteen, kun yhtenä päivänä hoitajat eivät muistaneet, että eivät saa laittaa lasta päiväunille. Minun piti hakea hänet, kun muut ovat käyneet nukkumaan ja harjoittelija leikkii hetken lapseni kanssa. Kauhea "äiti-äiti" -itku kuului jo eteiseen, kun menin hakemaan pikkuista. Hän yritti kovasti tavata, että "ei nuku täällä, kotiin, kotiin", koska olin kertonut hänelle, miten päivä sujuu. Ja hoitajat eivät muistaneet ja ymmärtäneet pikkuista. Fiksu tyttö. Seuraavat kaksi päivää lapsen joutuikin viemään kauhean huudon saattelemana hoitoon. Ihan hirveä tunne äidillä! Tätä olin pelännyt! Lapsi vain takertuu minuun, niin tiukasti kuin osaa ja joudun repimään hänet hoitajan syliin. Nopeasti sitten oli rauhoittunut, mutta ei ole kiva tunne lähteä itse töihin. Hoidosta haettaessa tyttö on ollut ihanan pirteä, iloinen oma itsensä.
Nyt viikonlopun viettoon juhlien kymmenettä kihlapäivää. Suuri juhla kuin mikä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!