Ryhmä Hau -synttärit

3-vuotiaamme ei oikein osannut päättää järjestetäänkö hälle Ryhmä Hau vai Salama McQueen -synttärit. Ehkä kolmevuotiaalle ei ole niin väliä, onko synttäreillä edes mitään teemaa. Mutta koska meillä oli aikaa ja lapset tykkäävät askarrella, saatiin teeman avulla muutamaksi päiväksi mukavaa puuhaa! Tärkeintä kolmevuotiaalle oli kuitenkin ylipäänsä synttärijuhlat, kermakakku ja paketit.

Ryhmä Haun myötä taloon saatiin myös väriä. Servetit valittiin Toman mukaan, samoin tulppaanit Rollella ja Kajalla höystettynä. Pöytäliinat valittiin Rekun mukaan ja ilmapalloihin valikoitui vähän kaikkia. Tarjolla oli mm. Kajan keittoa, Vainun vattukakkua, Toman tikkuja, Sampan suolaisia muroja, Rekun ruokaa ja Rollen Runebergejä. 

Juhlimme juhlat kahdessa osassa, mutta saman päivän aikana. Sukulaiset tulivat lounaalle ja kakkukahveille, ystäväperheet iltapäivällä. Kyllä illalla lapsille ja itsellekin uni maittoi!

Perinteinen aasin häntä vaihtui Toman merkkiin.

Seuraavaksi juhlitaan Ystävänpäivää! 

Yhtä juhlaa tämä elämä ❤

Ystävänpäiväkortteja ❤

Ystävänpäivä lähestyy... vielä ehtii postittamaankin! Tässä meidän 2- ja 5-vuotiaiden tämänvuotisia aikaansaannoksia.

Minun ystävilleni tai lasten aikuisille ystäville teimme teekupit. 

5-vuotiaallamme on kolme erityisen hyvää ystävää. He kaikki muuttivat kuluneen puolen vuoden aikana naapuristamme pois. Kaksi heistä kahden-kolmen sadan kilometrin päähän ihan eri puolille Suomea. Huomaan, että itselläkin on ikävä näitä lasten ystäviä, erityisesti lapsen ikävän myötä. Lapsi ei osaa kauheasti ikävästä puhua, mutta sen aistii. Eilen se purkautui piirtäen ja kuva päättyi aivan tyynyn viereen sängyn reunalle.

Hyvää ystävänpäivää! ❤ Muistathan sanoa sen elämäsi tärkeimmille ihmisille!

Vanhempien ja lasten roolit vaihtoon

Pitkä aika, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Ja lapsetkin on siinä ajassa kasvaneet hurjasti. Niin isoiksi, että meillä on yli viiden vuoden tauon jälkeen vanhemmatkin saaneet nukkua kokonaisia öitä. Ja niin isoiksi, että viime viikolla kun me vanhemmat olimme saunan jälkeen lapsia väsyneempiä, sovimme, että lapset saavat lukea meille iltasadut. Me aikuiset valitsimme kirjat ja lapset lukivat ne, molemmat yhden kirjan muiden kuunnellessa. Olipa hauskaa kuunnella erityisesti kohta kolmevuotiaan tarinointia. Varsin hyvin hänelläkin oli satu jäänyt mieleen ja osasi sitä kertoa. Kesken tarinoinnin muistin, että meillä on pyykit ripustamatta kuivumaan. Lapset halusivat hoitaa ne keskenääm, kun me vanhemmat jäimme nukkumaan. Mies huuteli vielä vesilasia sänkyyn ja palvelu pelasi. Lapset olivat ihan innoissaan vanhempien roolissa ja me puolestamme nautimme väsyneinä lasten asemasta.

Pyykit oli ripustettu käsittämättömän siististi. Minä nukahdin jossain vaiheessa ja mies lupasi katsoa, että lapset pääsevät turvallisesti unten maille.

Aamulla lapset palasivat innoissaan vielä edellisen illan tapahtumiin ja toivoivat, että näin tapahtuisi toistekin. Itse asiassa tällainen oli kasvatusmielessä oikein opettavaista molemmin puolin. Lapset nauttivat saadessaan vaikuttaa ja ottaa sopivasti vastuuta.

Tänä aamuna puolestamme heräsimme siihen, kun lapset kävivät itse vessassa, petasivat sängyt, pukivat päälle, valmistivat aamiaista ja laittoivat pikkukakkosen päälle. Vielä jokunen hetki sitten, en voinut uskoa, että tällaista koskaan tapahtuisi. Isoja askelia pienille ihmisille.

Oletteko te koskaan kokeilleet vaihtaa rooleja lasten kanssa? Pitivätkö lapset?

Ti-Ti Nalle -synttärit

Ennen Italian lomaa meillä juhlittiin 5-vuotiasta esikoistamme. Hän oli vuoden mittaan toivonut ainakin kukka- ja perhossynttäreitä. Loppukesästä toiveeksi vakiintui kuitenkin Ti-Ti Nalle -juhlat.

Kutsukortin tyttö taiteili itse.

Ti-Ti tarvikkeita on vaikeaa saada muualta kuin heidän omasta verkkokaupastaan. Niinpä käytimme hieman luovuutta. Ompelin lapsille itse asut kierrätysmateriaaleista, marketista etsimme sinivalkoiset Ti-Ti Nallen näköiset astiat ja jäätelökakkua pääsi koristamaan muoviset jo ennestään hankitut ja serkulta lainassa olleet Ti-Ti figuurit. 

Kaksi suoista Trioli-nallea

Synttäreille osallistui tytön seitsemän ystävää ilman vanhempia sekä pikkuveli. Juhlat olivat arki-iltana kello 17-18.30. Kaikki kutsutut pääsivät paikalle. Koska useampi äiti kiitteli jälkikäteen, että juhlat olivat olleet lapsen mukaan kuulemma ihan "tosi tosi kivat", niin ajattelin nyt jakaa mitä juhlissamme kaikessa yksinkertaisuudessaan tapahtui. 

1. Keräsimme ensin lahjat olohuoneen lattialle odottamaan, että kaikki vieraat olivat saapuneet. Ihailimme odotellessa lasten asuja, koruja ja hiuksia. Kun kaikki olivat paikalla, avasimme lahjat saapumisjärjestyksessä. Tyttö halusi, että lahjan antaja avustaa lahjan avauksessa. Me vanhemmat luimme kortit ja ihailimme vielä korttien taideteoksia. Moni oli piirtänyt kortin itse ja/tai kirjoittanutkin siihen. Lapset olivat aivan haltioissaan tällaisesta rauhallisesta yhteisestä pakettien avauksesta. 

2. Sitten kävimme ruokapöytään syömään pientä suolaista: itse tehtyjä poppareita sekä tikkuja, joissa oli nakkia, tomaattia, viinirypäleitä ja juustoa. Rauhallisesti lapset juttelivat hauskoja höpötyksiään ruokapöydässä. Esikouluikäiset olivat jo oppineet viittaamaan ja minulle jäi vain puheenvuorojen jako. 

3. Aarteenetsintä. Ruokailun aikana piilotin pihalle kullekin lapselle pienen pussin, jossa oli karkkikoru vaikka kotiinviemisiksi. Kas, kaikki taisivat popsia karkit saman tien...

4. Aarteenetsinnän aikana valmistelin jäätelökakun. Kahta eri jäätelöä päällekäin ja irtotuutista torni. Simppeliä, mutta hyvää! Päälle sai vielä kinuskikastiketta. 

5. Ilta päättyi kavereilta lainassa olleeseen pomppulinnaan ja vapaaseen leikkiin. 

Vaikka kuvittelin pomppulinnan olleen illan kohokohta, niin kuulemma ei. Juhlat eivät todellakaan olisi vaatineet mitään muuta kuin rennosti ohjatun ohjelman (lahjojen avaus, 1-2 leikkiä ja yksinkertainen ruokailu) sekä yhdessäoloa. Myös jäätelö oli nappivalinta. Lapset pitävät yhä hyvin yksinkertaisesta tässä monimutkaisessa maailmassamme. Minulla ei myöskään kulunut kuin ehkä tunti juhlavalmisteluihin + kauppareissu. Popparit, tikut ja jäätelö olivat sopivan yksinkertaista. Puolitoista tuntia oli myös juuri sopiva aika juhlimiseen. Sen jälkeen lapset alkoivat olla vähän levottomia ja ehkä väsyneitäkin. 

Hitusen jäi itseä ihmetyttämään, kun muutama kyseli illan päätteeksi jotain kotiinviemisiksi. Onko tämä jo niin tavallista, ettei juhlista voi lähteä ilman vastalahjaa? Surullista. Kellään ei ollut enää jäljellä karkkikorua. Söpö muovinen pikkupussi, jossa karkki oli ollut, sekä jäätelön sateenvarjokoriste ei olisi alkuun riittänyt. Olin ihmeissäni, mutta kiukun sijaan onnistuin rauhallisesti selittämään kaverisynttäteiden syvimmän olemuksen. Toivottavasti. 

Meidän viisivuotias ja me vanhemmatkin olimme tytön ystävistä onnellisia ja kiitollisia! Oikeaa synttäripäivää juhlimme Italian lämmössä ystävien ympäröimänä. 

Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

Toscana

Emme saa tarpeekseemme ihanista naapureista, joten vuokrasimme yhdessä Italian Toscanasta huvilan viikoksi. Kuusi aikuista, viisi leikki-ikäistä lasta ja kaksi vauvaa. Loma siis lähes täysin lasten ehdoilla.

Lensimme Roomaan ja ajelimme perhekunnittain pari sataa kilometriä pohjoiseen lähelle Cortonan kaupunkia. Huvilassa jokaiselle perheelle oli omat huoneet ja kylppärit. Yhteisessä keittiössä jokainen joustavasti vuorollaan hoiti ruoanlaiton koko porukalle ja tiskikone lauloi aamusta iltaan. Parasta oli kuitenkin iso oliivipuin reunustettu piha ja sen uima-allas. 

Omien 2,5 ja 5-vuotiaiden lasten kanssa oli ihanaa reissata. He sietävät jo rutiineista poikkeamista, kestävät hetken nälkää tai pidättävät pissaa. Samassa elämäntilanteessa olevien kanssa ei myöskään tarvitse selitellä, miksi ruoka-ajoista pitää pitää kiinni tai miksi joku kitisee väsymystä. Mutta ennen kaikkea oli ihanaa kun lapset leikkivät kiltisti yhdessä välillä useita tunteja putkeen ilman, että aikuiset puuttuivat leikkeihin. Ja isommat ottivat pienemmät mukaan hienosti. Oli myös hurjaa seurata vauva-arkea vierestä aamusta iltaan. Lohdullista, että se on omalla kohdalla jo taaksekäänyttä elämää.

Naapureita ei useinkaan pysty valitsemaan. Meillä on käynyt tuuri, sillä näistä naapureista on tullut meidän ystäviä, olemme jopa lähes yhtä suurta perhettä! Meillä oli heidän kanssaan oikein onnistunut loma! 

Lisää lomakuviamme Instagramissa. Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa.