Pääsimme matkaan uudella Snowbird-lentoyhtiöllä (lennot operoi Latvialainen Smartlynx). Lennoille tuli hintaa reilu 700 € (minä sekä 3 ja 0 vuotiaat). Lentoyhtiölle plussaa erityisesti siitä, että lennolla tarjottiin todella hyvä ruoka ja saimme yhden ekstrapaikan väen vähyyden vuoksi. Ainoa miinus oli, ettei rattaille saanut normaaliin tapaan suojapussia ruumaan sekä menomatkalla ahtaat penkit. Ei siis kovin isoja miinuksia.
Poika simahti onneksi mennen tullen lentomatkoilla juuri ruokailun ajaksi.
Etukäteen minua eniten ahdisti tavarapaljouden hallinta lentokentällä. Meillä oli mennessä yksi, paluumatkalla kaksi käsimatkatavaralaukkua, lapsen lelureppu, kantoreppu vauvalle sekä ruumaan yksi iso matkalaukku, matkarattaat ja kaksi turvaistuinta (nämä matkarattaiden kanssa samassa pussissa). Matkalaukussa kulki mukana matkasyöttötuoli ja käsimatkatavaroissa potta. Mieheni auttoi meitä Helsingin päässä turvatarkastukseen asti. Malagassa apuna olivat mennen tullen appivanhemmat sekä eräs samalla lennolla tullut avulias nainen. Ihmiset olivat muutenkin tosi avuliaita, kai touhumme näytti aika hurjalta.
Lentomatkat menivät yllättävän hyvin. Ylimääräinen paikka helpotti päiväunia ja ruokailua. Pikkumies on niin superkiltti. Hän flirttaili vuoron perään kaikki läheltämme. Kolme tuntia meni ihan rattoisasti. Viimeisen pari tuntia vilkuilin viihdyttämisen lomassa noin kymmenen minuutin välein kelloa.
Almunecarin kaunis rantabulevardi.
Rantaleikkejä kivikkoisella rannalla.
Olimme Espanjan Almunecarissa viikon. Almunecar sijaitsee Malagasta noin tunnin ajomatkan päässä itään. Majoitukseen meillä ei mennyt rahaa, sillä asuimme appivanhempieni vuokraamassa asunnossa. Päivään kuului aina käynti rannalla, leikkipuistossa sekä jokin muu juttu, kuten käynti akvaariossa, shoppailemassa, ajelulla, kylpylässä tai paikallisessa koulussa. Ilma oli ihana 25-30 astetta, ei lainkaan liian läkähdyttävä tai vilpoisa. Juuri sopiva. Ruoat söimme pääasiassa kämpillä. Anoppi pisti parastaan ruokahuollon suhteen.
Lasten serkut perheineen asuvat toisiaan nyt ainakin vuoden Espanjassa. Appivanhemmat viettävät heidän luonaan pitkähköjä aikoja (nyt 3 viikkoa) kerrallaan. Heidän rohkeasta muutostaan Espanjaan voi lukea kälyni blogista: Spaindiaries.
Almunecar oli oikein mukava kaupunki: mukava ilma vielä lokakuun lopussakin, ei liikaa turisteja, autokulttuuri huomaavaista, jalankulkuväylät esteettömiä (helppo kulkea rattailla), siisti pitkä ranta, turvallisen tuntuinen, sopivasti kaikkea. Suosittelen!
Leikkipuistot ovat kolmevuotiaan mielestä kivointa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!